Jäätää se.

 

     "On se ollu komea keli. Piti kaupassa käyvvessä oikhen pysähtyä othan kuva tässä yks aamu. Aurinko paisto niin komeasti. Järvi höyrys. Hithasti se Ounasjärvi jäätyy, muttei sole mikhän ihme ko son niin syvä. Pienemät järvet kestää jo kävelä rantoja myöten.

     Lunta ei ole vielä kauheasti. Pakkasta on ollu aamusin semmonen -15 astetta, mutta päivälä se lauhtuu muutamhan asteshen. Huomena pitäs taas lähteä methän. Mie hain lämpösaaphat jalkhan ja kelkkatakki on pakattunna rephun. Aamula ko vielä keitähyttää veen ja tekkee kuumaa mehua mukhan, niin luulis tarkenevan päivän istuskella. 

     Yhen hirven se pitäs vielä löytää. Non menhe hukkia piilhon. Niitä ei ole niin helppo muutenkhan löytää, niin pittää vielä valtion koirien kans kilpaa ajattaa.

     Yhen hukan non saanhe ammuttua. Ihmetyttää vain, ko sillä on ollu kuulema koira kaverina. En mie ole kyllä koskhan kuulu, että niilä on evhät mukana, ko kulkevat pitkin kairoja. Tai tässä tappauksessa pitkin kyliä. Alkaa tunthun, että net ei taijja ihan rehelisiä susia olla. Haas non niitä koirasusia. Hetasta suet on kavonhe vishin kokonhan. Ei niistä ole kukhan kuiten puhunu mithän vähhän aikhan.

     Pittää vielä laata kahvinkeitin aamuksi valhmiiksi. Jos kerranki ottais valhmin kahvin termarhin. Ei tarttis passissa käpissä niin kauheasti. Tiijjä vaikka sais kaverin kahvistelhen. Semmosen pitkäjalkasen meinaan. Eihän sitä koskhan tiijjä.

     Piämä peukkuja."

Kynsitulilla.

 

     Aamun kylmyys hiipii salakavalasti jäseniin. Parin kilometrin kävely sai paidan kastumaan. Nuotiotakaan ei saa vielä sytyttää. Vaara on pieni, eikä ylimääräisiä ääniä kestä olla.

     Aamusumu jänkällä kätkee maiseman taakseen. Jossain kaukaisuudessa kuuluu kosken kohinaa. Silloin tällöin hiljaisuuden katkaisee korpin ääni. Muuten luonto on hiljaa. Koira kulkee jälkien perässä ja yrittää löytää hirven. Jossain se makaa piilossa. Toistaiseksi se on saanut olla rauhassa.

     Kuluu tunti, kuluu toinen. Kylmyys alkaa olla niin kova, että alan tekemään nuotiota. Kerään pökkylöitä hiljaa, varoen pitämästä kovaa ääntä. Yhtään juurakkoa ei ole lähellä. Riivin koivuista tuohta ja kerään kuivia risuja pensaitten tyveltä. Tuli syttyy ja lisään hiljokseen risuja valkeaan. Vähitellen se kasvaa ja viimein saan jonkulaisen nuotion aikaiseksi.

     Valkea palaa kituliaasti ja laitan makkaran tikunnokkaan. Siinä se saa yrittää paistua. Valkea uhkaa sammua koko ajan. Makkarat pareminki  savustuvat kuin kypsyvät. Ainakaan sääsket eivät haittaa, naureskelen savun keskellä. Aamulla oli pakkasta viisi astetta. 

     Pienet jänkkälammet ovat jäätyneet. Sammaleen pintakin on pahimmoilleen kylmettynyt. Saapas painuu siitä läpi ja jalka pitää nostaa ylös joka askeleella. Kulku on raskasta. Kun olisi vielä jonkin aikaa pakkaskelejä ennen lumen tuloa. Ehtisi järvet ja jänkät jäätyä.

     Savu saa silmät kyynelehtimään. Mietin, ovatko ne ilonkyyneleitä, kun on taas päässyt luonnon keskelle vai itkettääkö, kun en saa valkeaa kunnolla syttymään. Makkarat kypsyivät sen verran, että saa sentään jotain lämmintä syödä.

      Kynsitulet eivät paljoa lämmitä. Ensi kerralla otan pitkän taukotakin mukaan. Sitten eivät tuuli ja pakkanen enää haittaa. Talvi on tulossa hitaasti, mutta varmasti.

     Viimein johtajalta tuli viesti. Hirvi karkasi toisten alueelle. Passit saa purkaa. Pakkaan repun ja lähden kävelemään takaisin autolle. Vilkaisen vielä nopeasti nuotiopaikalle, ettei mitään vain jäänyt. Ja kas kummaa, valkea palaa iloisesti.

     Niin kuin monta kertaa ennenkin...

Hukka reissussa.

     "Tulipa oltua viikonloppuna vireä. Koijjut tuli karsittua ja läjättyä yhtenä päivänä ja seuraavana päivänä net vielä ajethin kaikki kotiakki. Saapii taasen kevhälä alkaa sahhaamhan pieniksi ja halkomhan.

     Venhenki vetasima jo kuivale maale. Tuskin sitä ennää tarttee. Pittää kevhälä seki tervata. Jos vielä järvele innostuu, niin käyttää tuota lasikuituvenettä. Son köykänen käsitellä. Tuskimpa tullee ennää lähettyä, mutta eihän sitä koskhan tiijjä.

     Hirvenpyyntiki alkaa taasen. Saapii istuskella ja rauhottua kiirhen jälkhen. Muutenkhan ei tehe kauheasti mieli lähteä methän ilman pyssyä, ku non net suet liikhelä. Ei niistä tiijjä vaikka net liikkus täälä päinki. Niilon vikkelät jalat.

      Peltovuomassa net pyörii ja tekkee tuhoja. Ja joku sano että nolis käynhe jo Nunnasessaki. Moni on kuulema nähnykki net. Tien päälä enimäkshen, mutta on net pihoilaki pyörinhet. 

     Ensin puhuthin kahesta suesta. Viimisimän tievon mukhan niitä olis enämpiki. Yhen kans kyllä pärjää, mutta laumana non jo vaaralisia ihmisilekki. Kumma ko niile ei tehä mithän. Susi kuuluu luonthon siinä ko muukki elläimet, mutta jos net alkaa kylilä pyörimhän ja tappamhan kotielläimiä, niin sitte ei muuta ko pyynti pääle. Ei se niin saa mennä, että pittää pelossa ellää. Ei voi piettää elläimiä ulkona ja lapsekhan ei tohi mennä pihale leikkimhän.

     Net pittää saaha pölkäämhän ihmistä ja pysymhän erämaassa. Sielä on niile tillaa asua."

Syysriemuja.

 

     "Kyllä se taas keksi tauvvin tehä. Kaks viikkoa tässä on menny yskiessä ja niiskuttaessa. Välilä nosti oikhen lämmönki. Onneksi se nyt alkaa ohi menhen. Pystyy tekhen hommat alta poijjes ennen ku alkaa lunta tulhen oikeasti.

     Venhen mie kävin jo nostamassa talviteloile. Vesisathessa piti senki tehä, ko tämä meijjän syksy on muuttunu aivan mahottomasti. Nyt pitäs olla jo kylmän puolela ja pikku hiljaa lumiki maassa, mutta ei senthän. Saat ulkona touhuta t-paitasilhan mäkäröitten syöttinä. Tosin ei kannattis ko sillälaila mie tämän räkätauvvin hommasinki. Son niin petolinen keli olemassa.

     Mutta kyllä se tästä. Viikonloppuna pitäs lähteä koijjuja karsimhan. Vettä se kyllä lupas, mutta ei auta ko net pittää kuitenki tehä. Loppuu viikonloput kesken. 

     Kattelin tuossa varastossa käyvvessä, että atrain oottellee, ko joku käyttäs häntäki vesilä. Nyt on kyllä ollu monena iltana tyventä, että haas taijjan ottaa senki mökile mukhan. Kokkeilis pari haukea saaja paistikalaksi. Olis se kyllä hyvvää pitkästä aikaa.

     Ensin pittää kuitenki hakea toppatakki esile, ettei ennää pääse kylmettymhän. Mennee muuten koko syksy hukhan täkinmukassa sohvala maatessa. Niinku ei olis muutaki tekemistä."

Lunta tupaan.

 

     "Haas son taas renkhanvaihto eessä. Meteorolooki lupas telkkarissa, että meile lunta tullee lunta oikhen maahan asti. Saattas tulla jopa 15 senttiä. Son aika paljo ensilumeksi, mutta se ruukaa sullaa poijjes. Jos ei tartte aamusta varhain olla liikentheessä, niin sei vielä paljoa elämishen vaikuta.

      Mie harkkasin jo koijjunlehet pihalta. Eipä ole kevhälä niin kova homma siistiä nurmet. Vielä pittää oottaa ko pihjala puottaa lehet, niin saapii sitte lopukki poijjes. Jännä ko nuin eri tahthin puottavat lehtensä. Tänä vuona ei tullu kauheasti marjoja, ainakhan meilä. Joskus on oksat taipuilhet niitten painosta. Semmosenki hoksasin, että kaikki marjat on tulhe etelän puolele. Pohjosen puolela on tyhjää täynä. Ja kahessa vierekkäisessä pihlajassa saattaa olla marjat vain toisessa. 

     Vaikka se tuntuuki, että son satanu pitkhän, jänkilä ei ole kuitenkhan vettä kauheasti. Hyvä on ollu mettässä kulkea. Lehti on kohta lähteny puusta ja pyytäminen helpottuu. Alkaa näkemhän ja linnukki nousee kuivale maale. Talvikallaaki pitäs vielä pyytää.

     Kyllä tässä vielä puuhaa on ennen talvea. Ei tarttis juuri vielä lumen tulla. Koivut pittää lähteä seuraavaksi karsimhan. Niitten kans ei ole hätä vaikka vasta kevhälä tekis. Puuta on liiterissä tarpheksi koko talveksi. 

     Taas sen huomaa kuinka meijjän elämä on siottu luonthon. Met menemä hommasta toishen luononkulun mukhan. Aikataulut ei piä koskhan paikkaansa ja aina joutuu kuiteski joustamhan.

     Hyvin met kuiteski pärjäämä. Vai miten son väärtihyät?" 

Ruskahirviä ja teerenpeliä.

 

     "Komea tullee ruskasta, mie mietiskelin mettässä kulkiessa. Viimhein se mieki pääsin käymhän hirvimettälä. Se meinaa olhen tämä syksyn aika kohta liian kiirheistä aikaa. Pitäs vishin käyvvä Muoniossa mukka ja jättää tullessa se riethan hoppu kunnanrajale ja käskeä pysymhän poissa. Jos vaikka sitte ehtis tehäkki jotaki.

     Nakkasin aamula repun selkhän, otin pyssyn käthen ja lähin kävelemhän polkua myöten. Mulla olis hirvi tietopaikassa ja sitä meinasin lähteä naakimhan. Son ollu koko kesän yhessä jokiruvossa. Nuolukivelä on ollu jälkiä pitkin kessää. Hiiviskelin hiljaa pitkin rutoa ja kattelin koko ajan jänkän reunale. Jos se nyt olis sielä, niin saattasin päässä näkemhän sen ja hyvälä tuurila ampumhanki. Monessa kohtaa soli makkuillu. Tässä son asunu, eikä kovin kaukana ole. Lehti puussa estää näkemästä, mutta samala se vaimentaa äänekki.

Siinä son makkuillu.

    Parin kilometrin kävelyn jälkhen käänyin takasi. Joki teki mukan ja mie jäin itte tuulen pääle. Ennää ei kannata jatkaa. Se haistaa vielä ja lähtee karkhun. Yksin sitä on sitte mahoton sauttaa. Kävelin vuomaa pitkin takasi autole päin. Jänkälä oli semmosia pikkusia koivusaarekheita. Niitä myöten mie tallustelin tietä kohe. Sammalikossa oli raskas kulkea. Välilä piti mennä vyötäröä myöten risukossa. 

     Hiljokshen maanlaita kuiteski läheni. Kohta pääsee kovale maale ja kulkeminen helpottuu. Mie pääsin melkhein kuivale maale ko eestä lähti kaks urosteertä lenthon. Ja tietenki mulla oli taasen väärä pyssy käessä. Son kumma ko nuitten lähele pääsee kivääri käjessä, mutta annappa ko sulla on haulikko, niin net lähtee kaukaa lenthon. Son ku noijjuttu. Mutta niin son aina ollu. Viimi syksynäki olis ollu viimesen pääle unelmapaikkoja mettojen ja riekkojen kansa, mutta joka kerrala olin hirviä kattomassa. Eikä niitä päässy lähelekhän, ko kävin jälkhen vasiten kattomassa haulikon kansa. Meinas oikhen vanha aatami liikkumhan.

     Siinä maan reunassa mie sitte syöpäsin eväsleivän ja ryypästin mehua pääle. Kyllä nyt jaksaa taasen jatkaa kävelyä. Vaihan vain paikkaa ensten. Tällä tuulela kannattaa yks toinenki vaara käyvvä kattomassa. Jossaki net elikot pyörii. Ei net varmastikhan ole kaukana. Ossaavat vain ryökälhet sopivasti väistää pyytömiestä. Net tietää, että lehen aikana niitä ei taho ilman koiraa löytää.

     Onhan tässä onneksi vielä syksy aikaa kuorata. Eikhän se tästä vielä iloksi muutu."

     

Hetan Väärtipäivät.

      "Soma keli. Istuskelen mettässä valkean äärelä. Koira ajattaa hirveä passia kohti. Kohta son täälä...

     Ei nyt senthän. Molen oikeasti kävelemässä Väärtipäivien markkinoila Hetan koulukeskuksen pihala. Eihän sitä malta jättää näitä meijjän vähiä tapahtumia välhin. Huomena sitte on hirven vuoro. Saapii vielä ainaki päivän kasuta. On meilä porukka kyllä pyynissä. Net ei malta olla lähtemättä methän, ko viihmeinki pyynti alko.

     Vielä ei ole oikhen väkeä liikhelä, mutta eikhän se siittä vielä vilkastu. Mökkiläisiä ei ole kauheasti tullu vasthan, mutta joku tuttu senthän on näkyny.

     Mie laskin, että sielä olis ollu ainaski viistoista kojua taikka myyntipaikkaa. Aika somasti myyjiä. Vielä ko olis ihmisekki lähtenhe liikhele isomala porukala.

     Kotia viemisiäki löyty taasen. Uuet mettäsukat ja syömisenpuolta. Jouluna ei tartte niin kauheasti pähkäilä, ko pari lahjaaki ostin valhmiiksi. Kyllä sielä oli vaikka mitä.

     Kokkikilpailua oli soma seurata. Kolmela kympilä ei kauheasti saa kaupasta mithän, mutta hyvälä ammattitaijjola niistä saapii kurmeeta aikaseksi. Hirvimiehen herkkua piti tehä ja nuorten joukkue voitti koko kisan. Jos mie oikhen muistan, niin net tais viimi vuonaki voittaa.

     Kahvila piti käyvvä parhin kerthanki päivän mithan. Sielä oli nyt hampurilaiskojuki ja häätyy sanoa, että en muista koska molisin viimeksi syöny niin hyvvää hampurilaista. Ei kannatte kuiten kaupunkista lähteä hakhen. Ei pärjää lähelekhän.

     Kannatti kyllä käyvvä. Rohki oli soma. Sunnuntaina sitte hirvimethän, mutta sonki jo toinen tarina." 

Markkinamakkarat häytyy
syyä aina ko son maholista.