Jäätää se.

 

     "On se ollu komea keli. Piti kaupassa käyvvessä oikhen pysähtyä othan kuva tässä yks aamu. Aurinko paisto niin komeasti. Järvi höyrys. Hithasti se Ounasjärvi jäätyy, muttei sole mikhän ihme ko son niin syvä. Pienemät järvet kestää jo kävelä rantoja myöten.

     Lunta ei ole vielä kauheasti. Pakkasta on ollu aamusin semmonen -15 astetta, mutta päivälä se lauhtuu muutamhan asteshen. Huomena pitäs taas lähteä methän. Mie hain lämpösaaphat jalkhan ja kelkkatakki on pakattunna rephun. Aamula ko vielä keitähyttää veen ja tekkee kuumaa mehua mukhan, niin luulis tarkenevan päivän istuskella. 

     Yhen hirven se pitäs vielä löytää. Non menhe hukkia piilhon. Niitä ei ole niin helppo muutenkhan löytää, niin pittää vielä valtion koirien kans kilpaa ajattaa.

     Yhen hukan non saanhe ammuttua. Ihmetyttää vain, ko sillä on ollu kuulema koira kaverina. En mie ole kyllä koskhan kuulu, että niilä on evhät mukana, ko kulkevat pitkin kairoja. Tai tässä tappauksessa pitkin kyliä. Alkaa tunthun, että net ei taijja ihan rehelisiä susia olla. Haas non niitä koirasusia. Hetasta suet on kavonhe vishin kokonhan. Ei niistä ole kukhan kuiten puhunu mithän vähhän aikhan.

     Pittää vielä laata kahvinkeitin aamuksi valhmiiksi. Jos kerranki ottais valhmin kahvin termarhin. Ei tarttis passissa käpissä niin kauheasti. Tiijjä vaikka sais kaverin kahvistelhen. Semmosen pitkäjalkasen meinaan. Eihän sitä koskhan tiijjä.

     Piämä peukkuja."

Kynsitulilla.

 

     Aamun kylmyys hiipii salakavalasti jäseniin. Parin kilometrin kävely sai paidan kastumaan. Nuotiotakaan ei saa vielä sytyttää. Vaara on pieni, eikä ylimääräisiä ääniä kestä olla.

     Aamusumu jänkällä kätkee maiseman taakseen. Jossain kaukaisuudessa kuuluu kosken kohinaa. Silloin tällöin hiljaisuuden katkaisee korpin ääni. Muuten luonto on hiljaa. Koira kulkee jälkien perässä ja yrittää löytää hirven. Jossain se makaa piilossa. Toistaiseksi se on saanut olla rauhassa.

     Kuluu tunti, kuluu toinen. Kylmyys alkaa olla niin kova, että alan tekemään nuotiota. Kerään pökkylöitä hiljaa, varoen pitämästä kovaa ääntä. Yhtään juurakkoa ei ole lähellä. Riivin koivuista tuohta ja kerään kuivia risuja pensaitten tyveltä. Tuli syttyy ja lisään hiljokseen risuja valkeaan. Vähitellen se kasvaa ja viimein saan jonkulaisen nuotion aikaiseksi.

     Valkea palaa kituliaasti ja laitan makkaran tikunnokkaan. Siinä se saa yrittää paistua. Valkea uhkaa sammua koko ajan. Makkarat pareminki  savustuvat kuin kypsyvät. Ainakaan sääsket eivät haittaa, naureskelen savun keskellä. Aamulla oli pakkasta viisi astetta. 

     Pienet jänkkälammet ovat jäätyneet. Sammaleen pintakin on pahimmoilleen kylmettynyt. Saapas painuu siitä läpi ja jalka pitää nostaa ylös joka askeleella. Kulku on raskasta. Kun olisi vielä jonkin aikaa pakkaskelejä ennen lumen tuloa. Ehtisi järvet ja jänkät jäätyä.

     Savu saa silmät kyynelehtimään. Mietin, ovatko ne ilonkyyneleitä, kun on taas päässyt luonnon keskelle vai itkettääkö, kun en saa valkeaa kunnolla syttymään. Makkarat kypsyivät sen verran, että saa sentään jotain lämmintä syödä.

      Kynsitulet eivät paljoa lämmitä. Ensi kerralla otan pitkän taukotakin mukaan. Sitten eivät tuuli ja pakkanen enää haittaa. Talvi on tulossa hitaasti, mutta varmasti.

     Viimein johtajalta tuli viesti. Hirvi karkasi toisten alueelle. Passit saa purkaa. Pakkaan repun ja lähden kävelemään takaisin autolle. Vilkaisen vielä nopeasti nuotiopaikalle, ettei mitään vain jäänyt. Ja kas kummaa, valkea palaa iloisesti.

     Niin kuin monta kertaa ennenkin...

Hukka reissussa.

     "Tulipa oltua viikonloppuna vireä. Koijjut tuli karsittua ja läjättyä yhtenä päivänä ja seuraavana päivänä net vielä ajethin kaikki kotiakki. Saapii taasen kevhälä alkaa sahhaamhan pieniksi ja halkomhan.

     Venhenki vetasima jo kuivale maale. Tuskin sitä ennää tarttee. Pittää kevhälä seki tervata. Jos vielä järvele innostuu, niin käyttää tuota lasikuituvenettä. Son köykänen käsitellä. Tuskimpa tullee ennää lähettyä, mutta eihän sitä koskhan tiijjä.

     Hirvenpyyntiki alkaa taasen. Saapii istuskella ja rauhottua kiirhen jälkhen. Muutenkhan ei tehe kauheasti mieli lähteä methän ilman pyssyä, ku non net suet liikhelä. Ei niistä tiijjä vaikka net liikkus täälä päinki. Niilon vikkelät jalat.

      Peltovuomassa net pyörii ja tekkee tuhoja. Ja joku sano että nolis käynhe jo Nunnasessaki. Moni on kuulema nähnykki net. Tien päälä enimäkshen, mutta on net pihoilaki pyörinhet. 

     Ensin puhuthin kahesta suesta. Viimisimän tievon mukhan niitä olis enämpiki. Yhen kans kyllä pärjää, mutta laumana non jo vaaralisia ihmisilekki. Kumma ko niile ei tehä mithän. Susi kuuluu luonthon siinä ko muukki elläimet, mutta jos net alkaa kylilä pyörimhän ja tappamhan kotielläimiä, niin sitte ei muuta ko pyynti pääle. Ei se niin saa mennä, että pittää pelossa ellää. Ei voi piettää elläimiä ulkona ja lapsekhan ei tohi mennä pihale leikkimhän.

     Net pittää saaha pölkäämhän ihmistä ja pysymhän erämaassa. Sielä on niile tillaa asua."