Mahoton murkku.

     Oletko koskaan ollut kunnon "murkussa"? Tiedätkö mitä tarkoittaa, kun "keli on valkonen"? Taikka mitä pitää tehdä jos on "iili" tulossa?

     Meidän murteessa murkku ei tarkoita muurahaista tai murrosikäistä, vaan sumua. Sellaista oikein sakeaa, jollaisessa voi eksyä todella helposti. Valkoinen keli puolestaan on talvinen ongelma. Silloin ilma ja lumi ovat saman värisiä, jolloin esimerkiksi tien reunoja ei erota kunnolla, eikä maastossa liikuessaan näe henkoja tai kaltioita. Maa ja taivas ovat saman väriset.

     Iilillä tarkoitetaan yleensä ukkosen aikana esiintyviä rankkasateita. Sen vastakohta puolestaan on "äppö, joka on heikko tihkusade. Äppö luultavasti tulee sanasta "ääpätön", jolla tarkoitetaan todella pientä. Sitä taas ei saa sekoittaa "hengettömään", joka on miltei olematon.

     Mielenkiintoisia maastoon liittyviä sanoja on esimerkiksi "ruto". Yleensä puhutaan esim. ojanruvoista. Selkokielelle käännettynä kyseessä on sakeampi koivikko tai risukko, joka on heti ojan tai joen rannassa. "Tieva" puolestaan on jängillä oleva kuivempi maankohta. "Vuoma" koostuu yhdestä tai useammasta isosta jängästä. "Jänkkä" on suo.

     Kun alat tekemään "piiruskeittoa", niin katso ettei sinulla ei ole "kosaa" käytössä. Sillä vuolet helposti sormeen, käristyksen sijaan. Piiruskeitto tehdään käristykseksi vuollusta poronlihasta.

     Kahvi on parhaimmillaan, kun se on "verestä" ja sitä on "motillinen". "Toopillinen" on kohta liikaa. Se saattaa alkaa helposti "kuojotuttamhan". Se ei ole kuitenkaan "mätö", vaan yksinkertaisesti sitä ei voi juoda niin paljon.

     Hauskin sanonta lienee "niin letto, ettei lentävä lintukhan pääse yli." Sillä tarkoitetaan niin vetistä suota, ettei siitä pääse millään yli. Yleensä jänkiltä löytyy myös "rimpiä" eli lampia. "Pounuilta" puolestaan kannattaa hakea hilloja ja karpalo kasvaa "mäthäitten" välissä.

     Tässä taas pieni siivu "meijjän murthesta". Sitä ei kuitenkaan saa sekoittaa meänkieleen, sillä "emmä met senthän asu väylän varressa vaan molema tunturissa ahvottunheita ja sitkhaita ko vaivaiskoijjut."

Ilmastonmuutos

 

    "No son kyllä nyt joku isompi voima menny sekasin. Tässäten oli 22 astetta pakkasta ja sitte sato vettä ko kesälä koskaki. Eikä sollu mikhän äppö, ko sitä tuli ko esterin takalistosta. Lunta oli  ensin kolmisenkymmentä senttiä ja nyt sitä on ennää viis senttiä. Viime vuona tähän aikhan sai kahloa polvia myöten.

     Onkhan tämä nyt sitä paljon puhuttua ilmastonmuutosta? Herra tietää, muttei kerro. Ei tämä kuitenkhan kovin somalta tunnu. Viime talvi jo oli ihmeelinen. Kevhälä sai kelkkaila toukokuun puolen välin jälkhenki ja pilkkiäkki sai kans. Jos ens kevhänä on samalaista, niin pittää kyllä nauttia toen teola. Suurinpiirthein asua tunturissa ja pilkkiä vain menhen. "

     Lapin sääolot ovat saaneet mielenkiintoisia piirteitä. Lämpimien ja kylmien ajanjaksojen vaihtelu maapallolla on muuttumassa lämpimämpään suuntaan. Kelien kehittymistä voi vain arvuutella. Kovien pakkasten puuttuminen on ollut havaittavissa jo useampina vuosina. Samoin pitkien syksyjen ja keväiden ilmentymä. Maapallon ilmasto vaihtelee lämpimistä jaksoista jääkauteen. Minkähänlaiset mietteet lienee sillä sukupolvella, joka kokee seuraavan jääkauden?

Onnenlintu

     "Yks asia kuiten on aina varma. Sie et tartte olla koskhan mettässä yksin. Son aina ko päätät huilata, hajet juurakon ja tehet valkean, laitat pannun keittistangon nokhan ja saat makkarat paistumhan, niin eikö se jostaki liitele kuukkeli siihen. Son semmonen mettämiehen kaveri.

     Siinä se kattelee pää vinossa, että eikö hälle löyvvy juuri mithän syömistä. Rohkeimat niiistä syöpii käjestäki. Sieppaavat hopusti leipäpalasen, pyrähtävät lenthon ja katoavat mettän suohjin. Ja eikö vähän ajan päästä sole tullu takasi uutta pallaa hakhen. Son kova kätkemhän. Mutta niinhän mekki hommaama talveksi ruokaa.

     Kuukkeli on meijjän onnenlintu. Sitä ei saa tappaa. Siinä saattaa käyvvä ittele huonosti, jos mennee semmosen ampumhan. Eikä sitä kyllä ees raskiskhan, vaikka se semmonen makkararosvo välilä onki. On se kyllä semmonen kaveri, että somempaa mettänelävää saapii hakea."

Luontosuhde

     Luonnossa liikkuessa tulee kaikenlaisia asioita mieleen. Eläinhavaintojen ja luonnonihmeiden lisäksi, sitä välillä pohtii syvällisempiä asioita.

      Viimeisimmällä reissullani riekkojahdissa, istuskelin kiven päällä avoimessa tunturissa, katselin kauas horisonttiin ja mietin, mitä kaikkea se maisema minulle merkitsee. Pienestä pitäen olen kulkenut metsissä, tuntureilla ja järvillä, ensin vanhempieni ja myöhemmin vanhempien sisarusteni kanssa. Kalastus,  metsästys ja luonnossa liikkuminen yleensä, tulivat tutuiksi. Luonnosta kehittyi pakopaikka arjesta, paikka, jossa lepää aina. Ei niinkään fyysisesti vaan psyykkisesti.

     Kysyin muutamalta tutulta, millaisena he luonnon kokevat. Onko se pelkästään fyysinen paikka vai kokevatko he sen myös henkisenä?

     Suurin osa koki luonnon vain fyysisesti. Pari kertoi kokevan sen myös henkisenä. Vastauksiin näytti vaikuttavan selvästi kysyttävän synnyinpaikka. Muualta tänne muuttaneet pitivät luontoa enemmän fyysisenä kuin henkisenä paikkana. Kuitenkin vain harva täällä syntyneistä tunsi henkisyyttä luonnossa kulkiessaan. 

    Vastaukset toisaalta yllättivät. Olin odottanut enemmän tunnepuoleen liittyviä asioita. Mutta onko luonto suurimmalle osalle vain "kiva paikka", jossa voi silloin tällöin pyörähtää? En usko. Isommalta joukolta kysyttäessä vastaus varmasti muuttuisi paljon. Suurin osa tuntemistani paikallisista kuitenkin tykkää liikkua luonnossa syystä tai toisesta. Metsästämässä, kalastamassa, marjastamassa, retkeillen, pyöräillen tai muilla tavoilla. Suurimmalle osalle luonto tarjoaa kuitenkin virkistystä.

     Mutta onko luonto muutakin kuin pelkkä aisteila havaittava paikka? Sitä voi jokainen kokeilla, kun kulkee seuraavan kerran maastossa.

Talvikalan pyynissä

      Pohjoiseen elämäntapaan kuuluu ruuan hankkiminen talveksi. Lihaa ja kalaa pyydetään ja marjoja kerätään pakastin täyteen. Lisäksi perunoita ja vihanneksia kasvatetaan. Ihmiset pyrkivät omavaraisuuteen. 

    Kesän aikana kalastetaan lähinnä omaksi huviksi ja tuoreen kalan vuoksi. Syksyllä, kun ilmat viilenevät ja vesi alkaa kylmenemään, aloitetaan varsinainen pyynti. Verkostelemassa saatetaan käydä hyvinkin kaukana. Kalastusta kestää yleensä jäiden tuloon asti. Järvien jäädyttyä kunnolla, jotkut harvat pitävät enää nykyisin jääverkkoja.

     "Syksylä ko illat pimenee ja veet jähtyy, met alotamma verkostelun oikhen kunnola. Pakkaama mönkijhän tavarat ja lähemä tunturhin. Pari kolme yötä ruukaama verkostella sielä. Laavussa nukuma ja tauroa syömä. On se niin mahottoman hyvvää tuo veres kala. Sitä pittää aikasesti pyytää, että talven yli pärjää. Mutta ei saa alkaa ahneksi. Se muuten loppuu järvistä kala, jos kajehtimalla pyytää."