"Tulipa oltua viikonloppuna vireä. Koijjut tuli karsittua ja läjättyä yhtenä päivänä ja seuraavana päivänä net vielä ajethin kaikki kotiakki. Saapii taasen kevhälä alkaa sahhaamhan pieniksi ja halkomhan.
Venhenki vetasima jo kuivale maale. Tuskin sitä ennää tarttee. Pittää kevhälä seki tervata. Jos vielä järvele innostuu, niin käyttää tuota lasikuituvenettä. Son köykänen käsitellä. Tuskimpa tullee ennää lähettyä, mutta eihän sitä koskhan tiijjä.
Hirvenpyyntiki alkaa taasen. Saapii istuskella ja rauhottua kiirhen jälkhen. Muutenkhan ei tehe kauheasti mieli lähteä methän ilman pyssyä, ku non net suet liikhelä. Ei niistä tiijjä vaikka net liikkus täälä päinki. Niilon vikkelät jalat.
Peltovuomassa net pyörii ja tekkee tuhoja. Ja joku sano että nolis käynhe jo Nunnasessaki. Moni on kuulema nähnykki net. Tien päälä enimäkshen, mutta on net pihoilaki pyörinhet.
Ensin puhuthin kahesta suesta. Viimisimän tievon mukhan niitä olis enämpiki. Yhen kans kyllä pärjää, mutta laumana non jo vaaralisia ihmisilekki. Kumma ko niile ei tehä mithän. Susi kuuluu luonthon siinä ko muukki elläimet, mutta jos net alkaa kylilä pyörimhän ja tappamhan kotielläimiä, niin sitte ei muuta ko pyynti pääle. Ei se niin saa mennä, että pittää pelossa ellää. Ei voi piettää elläimiä ulkona ja lapsekhan ei tohi mennä pihale leikkimhän.
Net pittää saaha pölkäämhän ihmistä ja pysymhän erämaassa. Sielä on niile tillaa asua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti