"Son taas kesä menny. Hillat on poimittu, samaten mustikat. Sieniä olis paljon, mutta ko niitei oikhen tunne, niin parempi jättää net poroile. Syömä sitten sen poron.
Verkot ja katiska on pyynissä. Jospa aamula olis sitte kallaa talveksi tievossa. Niin tässä häätyy varrautua talhven. Jos huomena sitte vielä löytäis pari kolme sorsaa. Sais niitäki talvipakkasella tehä ruuaksi ja muistella kessää.
Kahen viikon päästä alkaaki hirvenpyynti. Niitäki ko sais, niin ei tarttis talveksi ostaa lihhaakhan. Mitä ny jauhelihhaa välilä kaupasta hakea. Pakkasesta löyty vielä maksaa kappale. Saapii tehä kastikhen siittäki.
Sielon ulkona kymmenkunta astetta lämpimän puolela, mutta vähä näyttää siltä, että ens yöksi saattaa tulla kylmä. Siihen malhin usva nousee jänkile ja järvele. Kohta häytyy potukki nostaa ettei palelu. Nythän net vasta kasuaa ko yöt pimenee.
Syksy on tämmöstä talhven varrautumista. Monta hommaa pittää tehä ennen lumen tuloa. Mutta sei haittaa mithän. Son ihan sommaa ajankulua. Sitä on oppinu tekhen pienestä pitäen. Viime vuona sitä oli viisas ja teki koivuja vähä enämpi. Ei tartte niitten kansa taajoa. Vaikka hauskaa son seki. Pikkusena sitä inhos, mutta silloin tehthin koko vuojen polttopuut. Nykyhjän tarttee ennää mökile tehä, ko kotona lämmitethän enimäkshen öljylä. Kovila pakkasila sitte polthethan puutaki.
Vaikka kesä on sommaa aikaa, niin kyllä mie tykkään syksystäki. Joka vuojenajala on omat hyvät puolensakki. Nykysin vain tuntuu, että aika mennee liian nopeasti. Ei ehi tekhen kaikkea mitä halvais. Seku tuo työ haittaa harrastuksia. Välilä sitä tuntuu, että vois heittää hommat poijjes ja muuttaa mökile kokonhan asumhan. Sitä saattas pärjätäkki ko elis luonnon mukhan.
En mie valita. Tämä on sommaa aikaa tämäki. Pittää vain osata hakea elämästä kaikki pienekki ilot ja mennä niitten mukhan. Kokkeilkaappa tekki. Sei tekis yhthän pahhaa kellekhän.
Hyvvää syksyä!"
