Sorsanpyynissä

     "Se alko se linnustuski tässä pari viikkoa sitte. Son ensimäinen kunnolinen syksyn merkki. Ja viimheinki mie kerkisin ittekki lähteä. Sen verran ruukaan käyvvä pyytämässä, että saama kerran taikka kahesti syyvä. Pari kolme lintua mie kokkeilen saaja. Se riittää nokko meijjän sakile. Varsinkhan ko meijjän naisväki ei oikhen tykkää riistan mausta. Sanovat että son väkevän makusta. Minusta taas siinon justhinsa sopeva maku. Kyllä sitä mautonta kannaa saapii aivan tarpheksi jyystää muun ajan vuojesta.

     Kävästin meloskelemassa järvelä ja kattelin, josko sielä olis linnun saanu. Pääsin hiljaa liikkumalla kolmen heinäsorsan lähele ja ampumhanki. Syömhän pääshän. Oli sielä jonku verran muitaki lintuja, mutta jätin ampumatta ko en päässy varhman paikhan. Ajattelin siinä, että käyn vielä toisen kerran kattomassa viikola.

     Meloin ranthan ja vejin venhen maale. Nyljin net sorsat siinä rauhassa ja kuuntelin ko jonku matkan päässä joela ammuthin. No se joku muuki pääsi linnun makhun, mie siinä mietin. Kohta pamahti taas kahesti. Varhmanki hyvä paikka ko nuin nopeasti ampu uuesthan.

     Meni muutama sekuntti ko taas paukahti. No jo on. Sitä tuplapaukkua alko kuulumhan ja paljo. Tuon tuostaki ja kahesta kohtaa jokea kuulu tulevan. Sielä varhman linnut lensi eestakasi ja toiset tykitti menhen ko heikkopäiset. Ei tuommosilla ole ennää mithän tekemistä järjen kans. 

     Molen opetellu ykspiippusella pyytämhän nuorena ja son opettanu naakimhan ja ampumhan varman pääle, ko ei ole ollu paikkomaholisuutta. Vanhempana ostin sitte kakspiippusen, mutta samala periaathela jatkethan. Harvoin tarttee kahesti ampua. Ei ainakhan jää raanakkoja omaletunnole. 

     Sen verran pittää luontoa kunnioittaa, että sielä olhan siivosti. Otethan vain mitä tarvithan ja seki elläimiä säästäen."

Maalima hämärtyy.

    "Mie havahuin ulkona touhutessa, että alkaa näkö menhen. Enkä mie meinaa ulkonäköä. Siitton menny jo parasta ennen - merkintä jo joku aika sitte. Vaan ko hoksasin, että meinaa valo loppua. Son alkanu hämärä sauttaa. Kesä on menny ja syksy alkanu.

     Piti alkaa oikhen miettimhän, että mihinkhän mie sen kallolampun kevhälä pistin, ko mulla on semmonen tapa, että mie pistähytän tavarat johonki paikhan, että son siittä sitte helppo ens kerrala ottaa ko tarttee. Mutta arvaappa, muistaako sitä sitte monen kuukauven päästä. Sitä saapii taas hakea joka paikasta, että mishän son.

     Ei net kamphet ole hukassa, ko non sielä Jemma-nimisessä paikassa, jonnekka säilöthän kaikki vähäki tärkeä. Ainut vain ko itte se paikka on aina hukassa.

     Hämärä kuitenki jotenki rauhottaa. Sitä saapii luvan kans heittää ulkohommat poijjes ja asettua sisäle. Ei net touhuamiset mihinkhän katoa. Jatkaa sitte taas aamula valosan aikhan. Kalakki alkaa liikkumhan pimeässä ja uivat verkhon ja kohta pääsee taas tuulastamhan. Puhumattakhan revontulista. Kyllä hämärässä on omat hyvät puolensakki. Ko vain hoksaa ajatella."

   

Järämä

      Ajaessani yläperän reissulta takaisin etelään kohti, hoksasin, että Järämä on avoinna. Kerrankin olin arkena liikkeellä. Ei muuta kuin keula parkkia kohti. Nyt on aika käydä katsomassa minkälainen paikka se oikein on. Olen aina ajanut ohi. Yleensäkin olen alna ollut liikkeellä sellaiseen aikaan, ettei se ole ollut koskaan auki.

     Sturmbock-Stellung eli Järämän linnoitusalue sijaitsee noin 20 km Karesuvannosta Kilpisjärvelle päin. Sisällä rakennuksessa on sota-aikainen näyttely ja juoksuhautoja on entisöity noin 1,2 km. Korsuja ja asepesäkkeitä on kunnostettu kymmenkunta. Poteroita pitkin kävellessä ei voinut olla miettimättä, kuinka valtavasta urakasta on ollut kyse. Venäläiset sotavangit ovat saaneet tosissaan paiskoa töitä, tehdäkseen kallioon korsut ja juoksuhaudat, enimmäkseen käsipelin.

Ilmatorjuntatykki.

     Järämään kannattaa todellakin käydä tutustumassa. Myöskin kaikkien paikallisten. Se on mielenkiintoinen paikka ja iso osa Enontekiön ja Lapin historiaa. 

Ei näy vihollisia.

Tähtäyspesäke periskoopille.

Korsujen kalustus on ollut melko karu.

Korsujen lämmitys tapahtui peltikamiinoilla.

75 mm panssarintorjuntatykki.

      

     

     

     

Pyöräkilpa

      "Satuimpa sopivhan aikhan Kilpisjärvele. Sielä oli Artic race of Norway-pyöräkilpailun maali kaupan evustalla. Tunnelma oli ku formulakilpailuissa konsanhan. Isolta näytöltä sai seurata kisojen etenemistä. Hotellin pihala oli myyntitelttojaki. Tuttuja kavereita näky olevan. Kovin vain olit syrjäsen paikan valinhe. Tien varressa olis paljo parempi paikka ollu.

     En kylläkhän jääny kauvaksi aikaa kissaa kattomhan, ko molin sopinu väärtien kans aivan muuta menoa. Muuten olis voinu olla mielenkiintosta seurata lophun.

     Enontekiön sanomissa oli aikasemmin pieni juttu tuosta kilpailusta, mutta siittä ei kylläkhän selviny, kuinka isosta hommasta soli oikhen kyse. Kisojen vuoksi suljethin valtatieki ainaki Skibottenhin asti moneksi tunniksi. Mukana oli kilpailijoita monesta maasta ja kisa televisioithin ympäri maalimaa. Kuntakin oli kuulema mukana järjestämässä.

     Jatkossa kannattais mainostaa tämmösiä tapahtumia laajemin. Ja tietenkin myös pienempiä tapahtumia, ko eihän niihin kukhan ossaa tulla, jos niistä ei ole mithän esillä.  Ottakaapa koppi kaikki tapahtumajärjestäjät ja erityisesti kunta. Mainontaa tullee lisätä reilusti ja riittävän ajoissa. Muuten ei saaha ihmisiä liikhele. Ei se ennää paljoa ilahuta lehestä lukea näistä tapahtumista jälkikäthen.

     Eipä siinä sitte mithän muuta. Mie lähen tästä väärtiä moikkaamhan. Kattoma mitä son keksiny tällä kertaa."

     

Poro

        "Tettä uskokhan, kuinka kovasti molen kokkeillu miettiä, mitä tuosta porosta voipii sanoa. Son yllättävän vaikeaa. Siittä vois kertoa vaikka mitä, mutta siltikki siittä elikosta ei oikhen ossaa kertoa mithän erikoista. Son niin puhki kaluttu ko olla ja ossaa. Enkä mie puhu selkäkeitosta ja käristyksestä. Net met kyllä kaluama aika perusteellisesti. 

     Jotenki poro on niin tavalinen osa meijjän joka päivästä elämää, että memmä kiinitä siihen mithän huomiota. Niitä pyörii pihala ja mettässä päntiönhän. Niitä on saanu ikänsä väistellä tien päälä, Mettässä net tullee kurkkimhan välilä selän takkaa, että kuka se sie oikhen olet, ko heilut täälä pusikossa pitkä vitta kourassa? Joskus meinanu lähteä teltta niitten mukhan, ko non kävelhe pimeässä telttanarhuin. Kerran syksylä rykimäaikhan, kohta jouvvuin sihtaamhan yhtä hirvasta, ko laukko kohi sarvet tanassa. Onneks älys kääntyä ajoissa sivhun. Soli saattanu mennä muuten painiksi taikka sitte tienoo olis raikunu. Molin nimittäin riekostamassa.

     Yhen kerran satuin verkostelhen yhen järven rannale, ko poikain tokka ilmesty järven toisele puolele. Siinä net kulki sammaa polkua ja menit kohti pohjosta. Meinasin ensin alkaa laskemhan niitä. ko oli soman näköstä kattoa, mutta onneksi laiskuus voitti. En molis kuitenkhan kehanu istua niin pitkhän räknäämässä. Niitä meinaan laukko varhman neljä viis tuntia putkhen. En usko että tuhanen riittää. Semmosena helminauhana niitä tuli koko ajan.

     Joskus tien päälä saanu turisteilta vihasia katseita, ko non pysähtynhe kuvvaamhan poroja ja itte tööttää ko rievattu, että kisurat lähtis tien päältä poijjes. Yhenki kerran net toppas lennosta ja hyppäsivät äkkiä ulos kuvvaamhan. Kyllä mie sen ymmärän, että onhan se saksalaisile eksotiikkaa, mutta ko kapeala tielä pysähyttävät auton keskele tietä ja ovet jätethän vielä sepposen selälhen, niin ettei siinä pääse oikhein kummaltakhan puolelta ohitte, niin ei siinä kannattis kovin alkaa mulkoilhen, jos takana tuleva alkaa piippailhen ja säikyttämhän poroja.

     Meilon vähä jokhaisela jotaki juttua ollu poroitten kans, mutta melko moni on sanonu sammaa asijaa siittä. Meinaan, että poro on parasta pannula. Itte kukanenki päättäkhön. Poro on luomua ja lähiruokaa parhaimmilhan. Jotenka bon appetiit vain kaikile.

     Toivottellee nimimerkki: Kylläpä piiruskeitto oliki taas rohki hyvvää..."