"Haas son taas renkhanvaihto eessä. Meteorolooki lupas telkkarissa, että meile lunta tullee lunta oikhen maahan asti. Saattas tulla jopa 15 senttiä. Son aika paljo ensilumeksi, mutta se ruukaa sullaa poijjes. Jos ei tartte aamusta varhain olla liikentheessä, niin sei vielä paljoa elämishen vaikuta.
Mie harkkasin jo koijjunlehet pihalta. Eipä ole kevhälä niin kova homma siistiä nurmet. Vielä pittää oottaa ko pihjala puottaa lehet, niin saapii sitte lopukki poijjes. Jännä ko nuin eri tahthin puottavat lehtensä. Tänä vuona ei tullu kauheasti marjoja, ainakhan meilä. Joskus on oksat taipuilhet niitten painosta. Semmosenki hoksasin, että kaikki marjat on tulhe etelän puolele. Pohjosen puolela on tyhjää täynä. Ja kahessa vierekkäisessä pihlajassa saattaa olla marjat vain toisessa.
Vaikka se tuntuuki, että son satanu pitkhän, jänkilä ei ole kuitenkhan vettä kauheasti. Hyvä on ollu mettässä kulkea. Lehti on kohta lähteny puusta ja pyytäminen helpottuu. Alkaa näkemhän ja linnukki nousee kuivale maale. Talvikallaaki pitäs vielä pyytää.
Kyllä tässä vielä puuhaa on ennen talvea. Ei tarttis juuri vielä lumen tulla. Koivut pittää lähteä seuraavaksi karsimhan. Niitten kans ei ole hätä vaikka vasta kevhälä tekis. Puuta on liiterissä tarpheksi koko talveksi.
Taas sen huomaa kuinka meijjän elämä on siottu luonthon. Met menemä hommasta toishen luononkulun mukhan. Aikataulut ei piä koskhan paikkaansa ja aina joutuu kuiteski joustamhan.
Hyvin met kuiteski pärjäämä. Vai miten son väärtihyät?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti