Ruskahirviä ja teerenpeliä.

 

     "Komea tullee ruskasta, mie mietiskelin mettässä kulkiessa. Viimhein se mieki pääsin käymhän hirvimettälä. Se meinaa olhen tämä syksyn aika kohta liian kiirheistä aikaa. Pitäs vishin käyvvä Muoniossa mukka ja jättää tullessa se riethan hoppu kunnanrajale ja käskeä pysymhän poissa. Jos vaikka sitte ehtis tehäkki jotaki.

     Nakkasin aamula repun selkhän, otin pyssyn käthen ja lähin kävelemhän polkua myöten. Mulla olis hirvi tietopaikassa ja sitä meinasin lähteä naakimhan. Son ollu koko kesän yhessä jokiruvossa. Nuolukivelä on ollu jälkiä pitkin kessää. Hiiviskelin hiljaa pitkin rutoa ja kattelin koko ajan jänkän reunale. Jos se nyt olis sielä, niin saattasin päässä näkemhän sen ja hyvälä tuurila ampumhanki. Monessa kohtaa soli makkuillu. Tässä son asunu, eikä kovin kaukana ole. Lehti puussa estää näkemästä, mutta samala se vaimentaa äänekki.

Siinä son makkuillu.

    Parin kilometrin kävelyn jälkhen käänyin takasi. Joki teki mukan ja mie jäin itte tuulen pääle. Ennää ei kannata jatkaa. Se haistaa vielä ja lähtee karkhun. Yksin sitä on sitte mahoton sauttaa. Kävelin vuomaa pitkin takasi autole päin. Jänkälä oli semmosia pikkusia koivusaarekheita. Niitä myöten mie tallustelin tietä kohe. Sammalikossa oli raskas kulkea. Välilä piti mennä vyötäröä myöten risukossa. 

     Hiljokshen maanlaita kuiteski läheni. Kohta pääsee kovale maale ja kulkeminen helpottuu. Mie pääsin melkhein kuivale maale ko eestä lähti kaks urosteertä lenthon. Ja tietenki mulla oli taasen väärä pyssy käessä. Son kumma ko nuitten lähele pääsee kivääri käjessä, mutta annappa ko sulla on haulikko, niin net lähtee kaukaa lenthon. Son ku noijjuttu. Mutta niin son aina ollu. Viimi syksynäki olis ollu viimesen pääle unelmapaikkoja mettojen ja riekkojen kansa, mutta joka kerrala olin hirviä kattomassa. Eikä niitä päässy lähelekhän, ko kävin jälkhen vasiten kattomassa haulikon kansa. Meinas oikhen vanha aatami liikkumhan.

     Siinä maan reunassa mie sitte syöpäsin eväsleivän ja ryypästin mehua pääle. Kyllä nyt jaksaa taasen jatkaa kävelyä. Vaihan vain paikkaa ensten. Tällä tuulela kannattaa yks toinenki vaara käyvvä kattomassa. Jossaki net elikot pyörii. Ei net varmastikhan ole kaukana. Ossaavat vain ryökälhet sopivasti väistää pyytömiestä. Net tietää, että lehen aikana niitä ei taho ilman koiraa löytää.

     Onhan tässä onneksi vielä syksy aikaa kuorata. Eikhän se tästä vielä iloksi muutu."