tiistai 26. huhtikuuta 2022

Pilkkiviikko


      "Meilon ollu taas säpinää täälä, ko on Enontekiön pilkkiviikko menheilhän. Viikon verran net pilkkii ja kisoja on kakstoista. Niitten lisäksi on vielä pilkkicuppi, jossa palkithan vielä parhaten pärjänhet. 

     Mie en ole itte koskhan osalistunu kishoin. Mie tykkään kyllä pilkkiä, mutta en tykkää kilpaila. Son liian totista hommaa. Paljo somempi istua rauhassa omala sakila, omila ottipaikoila. Vaikka olen mie joskus käyny kattomassa niitä. Seku raatinu väärtien kans kahvin ja makkaran merkeissä. Pittäähän se sen verran kannattaa paikalisia seuroja.

     Paikaliset pitäs kans saaha innostumhan uuesthan jääle. Moni on sanonu, ettei het tykkää käyvvä ko sielä on ammattilaiset asijala. Paskanmarjat, sanon mie. Nole sen kummempia ko mekhän. Mie kävin yhen tutun kans seku vain pilkilä, kisojen lomassa. Soli mestaritasoa pilkinnässä, mutta ei se pärjäny mulle ollenkhan. Se laukko eestakasi, kairas jään niin täythen reikiä, että se muistutti enämpiki tahkojuustoa ja haki kallaa, ko mie kairasin yhen reijjän tiethyn kohthan ja siittä vetelin kallaa ylös tasashen tahthin. Sano sitte, että mikset sie osallistu kilpailhuin ko tuola laila saat kaloja? Mie vain totesin, että tykkään enämpi nautiskella ja pyytää syömäkallaa.

     Soma ko yhistykset jaksaa järjestää kilpojansa vuojesta toishen. Pilkkiviikko on tärkeä tapahtuma täälä. Vielä ku saisima kovasti lissää osallistujia. Son valitettavasti supistunu tosi paljon alkuajoista. Parhaimilhan pilkkijöitä on ollu muistaakseni lähemäs puolitoista tuhatta. Tänä vuona on kuulema jääny alle saan. Korona on osasyy siihen. Toivottavasti ens vuona on taas kuiten normaali määrä.

     Pilkkiviikko vain pitäs saaha vetävämmäksi. Mie uskon, että paremila palkinoila saisima väen lissääntymhän. Muuala osallistujia piisaa. Siinä vain on se hankala homma, ko palkinot maksaa paljo ja väkeä on vähä. Pitäs saaja lissää kilpailijoita, että olis varraa ostaa parempia palkintoja. Pikku seurat toimi pienelä budjetila muutenki. Mutta pilkkijöitä ei houkuta, jos on huonot palkinot. Hyvissä ajoin ko ilmoittais, että olis kova potti tievossa, niin mie uskon, että ihmiset innostuis tulhen. Siihen vielä ko mainostais kovasti kunnan kauneutta ja erikoisuutta, niin luulis tärppäävän. Son pilkkitermilä ilmastuna, että ko kunnola mäskää, niin son aina isompi saalis. 

     Kireitä siimoja kaikile. Muistakkaa istua kovasti avanon äärelä ahvottumassa.


Ps. Pilkkiviikosta löyvvät tietoa osotheesta: pilkkiviikko.blogspot.com. "

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Tiijakka

      "Tiijakka, tiijakka, tiijakka, tirro huutaa samala ko se lentelee pitkin järven rantoja. Äkkiä se pysähtyy lekuttelemhan paikalhen ja muutaman sekunin päästä se jatkaa taas matkaansa. Taas se pysähtyy ja lekuttellee. Tällä kertaa se tiputtaa ittensä vähä alemas ja lentää edelhen paikalhan. Taas pieni puotus ja muutaman sekunin lekuttelu ja sitte se sukaltaaki vethen. Son hoksanu vesiperhosen toukan tai pikkukalan.

    Pari sekunttia siittä ei nävy ko pikkusen siivenkärkiä ja pyrstönnokat ja sitte se lähteeki lenthon. Köykäsesti se nousee muutaman metrin ja puottaa saalhin vethen. Se saattaa tehä sen useamastikki. Sillä laila se irrottaa toukan kotelokopasta. 

     Molen poikasesta saakka kattellu ja ihhaillu nuita tiijjakoita. Non rohki hienoja ja somia seurata. Ennen niitä oli vaikka kuinka paljo, mutta nekki on vähenhe. Järvilä saatto lentää kymmeniä lintuja. Nykyjhän hyvä ko muutaman näkkee."



maanantai 11. huhtikuuta 2022

Kärppä

 


     "Hoksasin syrjäsilmälä, että varaston nurkassa vilahti jotaki. Jäin kattelemhan, että mikä sielä oikhen oli. Ajattelin ensin, että hiiret oli  taas lissääntynhe ja alkanhe pyöriskelhen nurkissa. Mutta ei niistä ole pölköä, ko rakenuksen alta ilmestyki kärppä. Son hiiriongelmat ratkastu kerrala.

     Kärpän touhuja on rohki soma seuraila. Se tottuu äkkiä talonväkhen ja sei pölkää oikhen mithän. Joskus son tullut aivan vierhen töllistelhen, ko itte istuin porthaila. Siinä se katteli ja kuunteli minua, ko juttelin sille. Äkkiä se taas luikahti talon alle ja kohta vilisti toiselta puolen varaston alle. Yhen kerran se kanto poikaset toisen rakenuksen alle, yks kerralhan. Juoksi pihan puolivälhin, vilkas ympärilhen ja matka jatku. Vähän päästä se sitte juoksi takasi ja sama homma toistu. Viis kertaa se kaikkijhan laukko. 

     Son kyllä soma kaveri, ko ei vain pääse välikatole. Sielä se kyllä tekkee tuhoja, mutta ei se sitä vasiten tehe. Se vain yrittää ellää ommaa elämäänsä.


     Kerran hoksasin, ko hiiripöllö istu pihapuussa ja katteli kärpän touhuja. Mie aloin jo vähä huolestumhan, että ei sunkhan se meinaa minun aljua napata. Lähin varalta pihale seku touhuamhan, että sei uskala tulla liian lähelä. Vähä aikaa se siinä mulkoili ja lähti sitte lenthon mettikhön. En mie tiijjä olisko se saanu kärppää kiini, ko son niin liukas liikkeishän, mutta kaiken varalta menin ulos. Olishan se ollu surku, jos solis minun väärtin vieny menneshän."

     

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Kylmän veen hauki

      "Joko solet keriny käymhän pilkilä? Mie kerkisin. Ja oli kyllä kala syönilä. Ahvesta tuli vaikka kuinka. Harmi vain ko olit niin pieniä. Nakkimakkarassaki on enämpi syömistä ko nuissa raukkasissa. Eikä Isoviitosia tartte nylkeä. Sain mie pari pannukarkeaa harriaki, mutta nekki laskin takas kasuamhan. Niitäki pitäs saaja kymmenkunta, että sais koko väki syyä.

      Onneks laitoin muutaman iskukoukun pyynthin, niin pääsi senthän verestä kallaa syömhän. Viikonlopun pelasti pari reilun kilon painosta haukea. Toisen paistoima heti ja toinen suolathin. Huomena vois sitte sauvvustaa sen.


     Nyt kannattaa kattoa mistä ajjaa. Menimä joele tuthun paikhan, missä molema aina käynhe pilkilä. Ja nyt mie en tiijjä, mikä etiäinen pisti pysähtymhän rannale. Tuli jotenki semmonen olo, että nyt ei ole kaikki niinku pittää. Sammutin kelkan ja otin kirhven ja kävelin hiljaa jääle. Toiset huusi reestä, että mitä sie nyt?

     Kävelin kymmenkunta metriä ja sitte löin kirhvelä jäätä. Eka lyönti heitti hilheitä naamale, mutta seuraava meni läpi, että heilahti. Vesi oikhen pärskähti. Siinä paikkaa ei ollu jäätä ko pari senttiä. Mitenkhän solis käyny, ko olis kelkala suorhan tyyräny jääle. Siinä ei olis lynksistä näkyny ko parireen takakelkka avanosta, ko solis sukaltanu pohjan ko venäläinen sukelusvene.

     Tänä kevhänä näkkyy olevan tosi ohkaset jäät. Viimi vuona tuohon samhan paikhan sai kairata tosishan reikiä. Jäätä oli semmoset puoli metriä. Suvanot koskien välilä näkkyy olhen heikola. Vettä sielei ole kuitenkhan jään päälä yhthän. Sen verran on kylmänä pitäny. Hyvälä lykylä saama pilkkiä vielä pitkäle toukokuuta."

Kyllä net jokku urheilee. Toivottavasti päästättävät vain
kelkan uphin, jos huono tuuri käypii. Näitä näkkyy paljo.


     

Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...