Onkikilpailu

 

     "Molen aina sanonu, että meilä pitäs olla paljo pieniä tapahtumia, ko muuten on niin hiljanen kunta. Muutama vähä isompi homma on, mutta nekki painottuu kohta enämpi kevhääshen. Kesä ja varsinki talvi on hiljasta.

     Soliki soma, ko Hetan mettästysseura järjesti kunnan rannassa onkikilpailun. Ei niitä voi Kilpisjärven pilkkikishoin verrata, mutta oli kyllä muuten soma tapahtuma. Ajankohta vain olis voinu olla pikkusen eri, ko oli ripilepääsy samana viikonloppuna. Se saatto kyllä vähentää osallistujia. 

     Onkikilpailut kesälä oli rohki hyvä ajatus. Kevhälä meilon perintheinen pilkkiviikko. Kesäkisoja on joskus maalimassa pietty, mutta tosi harvoin. 

     Onkijoita oli parisenkymmentä. Kuus joukkuetta kuulema. Joka joukkujhessa piti olla vähinthän yks alaikänen ja yks aikunen. Kisat oliki tarkotettu koko perhhen tapahtumaksi. 

     Kallaaki tuli kuulema mahottomaksi. Voittajajoukkue sai kokonaista kolme ahvesta. Toiset saiki sitte pelkästhän aurinkoa ja ilosta mieltä. Eikä se saalis ollukhan pääasija, ko mukava kilpailu. Kaikki sait kuitenki palkinnon. 

     Toivottavasti seura piettää ens vuonaki kisat. Olishan se soma lisä kunnan tapahtumhin. Mie tuossa mietin, että jos joka kylästä, joku seura tai kyläyhistys, pitäs yhen tapahtuman vuojessa, olis meilä äkkiä semmonen 15-20 tapahtummaa lissää. Eikä net tarttis olla mithän isoja. Ko vain saatas väkeä liikhele. 

     Seuraavaksi oliki juhanuksena rantakalailta Vuontisjärvessä. Harmi vain ko itte ruukaan olla sillon mettässä taikka mökilä. Pitäs joskus käyvä kattomassa, ko siittä kauheasti puhuthan."

Taidetta tunturista.

 

     "Mie kävästin tässä yks kerta Hetassa, luontokeskuksessa hakemassa mönkijhän ajoluvan. Ko molin saanu paperin käthen, niin virkailija vinkkas, että käyppä sieki kattomassa näyttelyä. No, mie vilkasin kelloa ja tuumasin, että ei mulla senthän niin hoppu ole, etten kerkijäis sen vertaa vilkassa.

     Häätyy taasen kehassa, että kyllä meilon hyviä maalareita täälä. Niin oli hienoja kuvia tehnet. Osan tunnen, mutta oli sielä outoja nimiäki. Meile on muuttanu muualta paljon uusia asukhaita. Hyvä niinki, ko välilä tuntuu, että ihmisiä pelkästhän kuolee tai muuttaa muuale asumhan. Lissääki mahtus, että vinkkinä vain tässä vähä vihjasen.

     Pohjosen luonto tarjoaa mahottomasti ideoita ja inspiraatiota. Sen hoksas kyllä ko katteli tauluja. Niin oli hyvin saanhe ikustettua maisemat kankhale.

     Sinne on kuulema tulossa taas yhen taiteilijan töitä näytile. Pittää kyllä käyvvä nekki sitte vilkasemassa ko tulevat. Käykää tekki. Enontekijöläistä sielunmaisemaa."

Kiirettä piettää.

 

     "Voi mahoton ko on ollu hoppua. Tuntuu, että kaikki jääpii kesken ko ei ehi joka paikhan. Tuhanen hommaa tehä ja kesä painaa pääle. Viimi viikon ko vielä oli reisussa, niin urkko kussee koko ajan. Ja mikä pahinta, ei pystyny ees kirjotella tännekhän mithän.

     Son tämä kesän alku aina semmosta, ettei tartte miettiä mitä tekis. Häytyy vain yrittää laittaa asijat tärkeysjärjestykshen ja yrittää tehä alta poijjes. 

     Vene on viety järvenranthan turpoamhan, matot on pesty ja seuraavaksi pitäs lähteä puunkaathon. Sitte olis pikku maalailua sielä täälä. Ennen sääskeä kokkeila keritä, vaikka niitä kyllä jo lentelee, samaten mäkäräisiäki. Villi ko nyt pakkaa olhen molempia. Ennen net on tulhe eri aikhoin. Vishin on tehne keskenhän uuen sopimuksen, että nyt saapii molemat kiusata elukkaparkoja yhtä aikaa.

     Harvoin meinaa meikäläiselä olhen ressiä, mutta nyt tuntuis semmonenki rietas pukkaamhan pääle. Ko vielä tämän viikon jaksas painaa menhen, niin sitte helpottais. Juhanuksena oliski sitte tarkotus lähteä mökile rauhottumhan, taikka tunturhin kalhan. 

     Voi rievattu senthän..."