tiistai 25. huhtikuuta 2023

Paljon puhuttua luontokatoako?

 

     "Mie tässä yks päivä havahuin aamukahvila, että mie en ole pitkhän aikhan nähny yhthän jänistä pihala pyörimässä. Tavalisesti tähän aikhan niitä on ollu parhaimilhan neljäki laukkomassa tuossa pihala ja monesti näkyny jo poikasiaki. Mihinkhän net on kaikki kavonhe? Oikeasthan niitä ei ole näkyny mishän. Ei ees tien päälä hämärän aikhoikhan. Onkhan se nyt sitä paljon puhuttua luontokatoa?

     Tässäten ko kävin tunturissa pilkilä, sielä taasen oli melko paljo riekonjälkiä, mikä taasen lämmitti somasti mieltä. Meijjän elämänlintu on senthän vielä hengissä. Ei ole juuri kaikkia ammuttu. Itte lintuja ei kuitenkhan näkyny.

     Se taas ei ole ollenkhan soma, ko ketunjälkiä näkkyy kans paljon. Net on juoshet risthin rasthin. Liekkö kuoranhe syötävvää taikka sitte kevät vain pistää nekki laukkomhan pörrönä lemmen perässä. Niitä pitäs pyytää enämpi poijjes. Varsinki ku nyt viimheinki saathin naali pesimhän käsivarressa. Eikä net tehe hyvvää maalinnuile näilä meijjän korkeuksillakhan.

     Muuttolintujaki on alkanu pikku hiljaa ilmestymhän nurkile. Joukhaisiaki on kuulema jo näky. Itte en ole kuitenkhan vielä havainu. Pitäs ehtiä käyvvä kattomassa muutamassa sulapaikassa. Nyt olis hyvä hiihelä aamula hankikannola. Löytyis vain sen verran vappaata joku päivä. 

     Pilkilekki pitäs vielä ehtiä, ennenku jäät mennee liian huonoksi ajjaa. Vielä pääsee hyvin, mutta son yhtä koska ko yöpakkaset loppuu, niin kevät tullee taas rytinälä. Siihen mennessä ko ehtis tehä vielä maholisiman monta reisua.

     Hiihtämässäki vois vielä käyvvä. Ja läskipyörälä näkkyy jokku ajavan latupohjaa ja kelkanjälkiä pitkin. Pitäs joskus vuokrata semmonen ja käyvvä kokkeilemassa sitäki, ko kehuvat oikhen somaksi. Tiijjä vaikka hurahtais semmoshen. Sillä saattas olla vähä erilaista liikkua mettässä. Mönkijällä sitä ajjaa perile ja nauttii sielä. Pyörälä saattas nähä matkan aikana vähä enämpi asijoita.

     Nauttikkaa kevhästä ja auringosta. Kohta saapiiki alkaa renkhan vaihthon."

keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Kelejä piisaa.

         "Viikonloppuna oli soma ajella kelkala.  Lumi kanto kelkan hyvin.  Hankea ei kuitenkhan  ollu ko semmoset kolme senttiä. Koiran kanto juuri. Äijjä meni läpi että heilahti. Kelkan alla vain rouske kuulu ko ajoima pilkkijärviä läpi.

     Kala ei ole oikhen ollu syönilä. Tavalisesti jo pääsiäisen aikhoin on jo saanu savustaa monta pöntölistä. Nyt tuli juuri sen verran, että sai yhen pöntölisen täythen. Suurin osa ahvesista on semmosta tirrin mittasta. Särkeä on kuiteski tullu paljo. Se vain ko mie en ole oppinut tekhen niistä oikhen mithän muuta ko kissanruokaa. Naapurin katti on suorasthan pörrönä niihin.

     Iskukoukusta senthän tuli semmonen vajjaa parikilonen hauki. Tettä uskokhan kuinka soli hyvvää, ko sen käytti pannula. Pitkästä aikaa veres kala maistuu hyväle. Niitä ei kuitenkhan jaksa monta syyä, ennenku kyllästyy. 

     Kävimä met kokkeilemassa monta harripaikkaaki, emmäkä saanhe ko yhen pikku tammukanpoikasen. Ei napanu vaikka kokkeilima semmosiaki paikkoja, jossa ei kukhan ollu vielä ees käyny. 

     Luultavastikki kala alkaa syömhän vasta viimi keleilä. Häytyy käyä kokkeilemassa. Parhaten niitä tulis ko rannat on porheila, mutta kulku mennee jo hankalasti. Sillon on jänkät vetenä ja osan matkaa pittää ajjaa jo maata myöten. 

     Pilkkiviikkoki on alkanu. Pittää käyvvä kattomassa, onko paljo osalistujia. Joku sano, että niissä olis ollu semmonen 50-60 osallistujjaa. Son alle puolet eellisvuojesta. Ei oikhen hyvältä vaikuta, ko niitä on tavalisesti semmoset puolitoistasattaa. Kyllä meijjän pitäs alkaa jotaki tekhen asijale. On se kyllä tuo bensaki niin riethan kallista, että ei haluta kauhesti lähteäkhän koluamhan.

     Käykää hyvät ihmiset kokkeilemassa kisoissa. Aivan samala laila sieltä saapii paikalisekki ko turistit. Eikä monessa kisassa tartte saaja ko yhen kaks hyvän kokosta haukea, niin pääsee palkinoile. Ja jos ei muuta niin ainaki käyvvä makkarat syömässä ja kahvit juopasemassa. Kannattaa ainaki sillälaila pikkusia seuroja. Ei net muuten jaksa tyhjänpäitten piettää kisoja."

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Pitkät vappaat.


     "Pääsiäinen otti ja suhahti ohitte oikhen vauhila, niinku haapanatokka pään ylitte. Kerkis sitä kuitenki unehuttaa kaikki työhommat ja muut, muutaman päivän ulkonaolon aikana. Sitä havattu maanantaina päivälä, että voi mätö soikhon, son taas huomena arki eessä ja pitäs jaksaa lähteä töihin. 

     Sitä ehti perjantain ja maanantain välilä tekhen ja kokhen kaikenlaista. Ulkona tuli kuiteski oltua enimän osan ajasta. Perjantaina suikasima mökile ja pari päivää siinä touhusima ja pilkimä lähipaikat läpi. Sitte suuntasima ylemäksi ja kävimä kokkeilemassa olisko rautu syönilä. No ei se oikhen ollu.

     Onneksi saima haukia ja ahvesia sillon heti alussa, että jotaki pääsimä senthän syömhän. Ettäkä usko kuinka hyvvää savustettu veres ahven on pitkästä aikaa. Sitä söi ittensä aivan pökkyrhän. Ja iskukoukuila saatu, voissa paistettu hauki. Voi että. Tullee nälkä, vaikka justhin söi. Ei tartte ko ajatella. Häytyy kuiteski malttaa, ettei heti paltuta itteänsä.

    Hetassa olis ollu Musiikkipäiväkki, mutta en kehanu lähteä. Sei oikhen kolaha meikäläishen. Mie olen sen verran sivistyny, että mieluumin kuuntelen korpin klonksuntaa tunturissa ja päkstiasen piipitystä männikössä, ko liian hienoa laulua kirkossa. Monta ihmistä kyllä tunnen, jokka kulkee sielä kuuntelemassa, eikä siinä mithän. Het tykkää semmosesta ja mie tämmösestä. Molemat molema oikeassa ja nautima oman maalimamme äänistä.



keskiviikko 5. huhtikuuta 2023

Fiilistelyä


     Katselen kuulaalle tähtitaivaalle. Keli on hieno. Puolikas kuu loistaa taivaalla todella kirkkaana. Se suorastaan häikäisee silmiä. Parinkympin pakkanenkaan ei edes tunnu kylmältä. Tähtien joukossa näkyy satelliitti. Se liukuu yksinäisenä halki taivaankannen, kuin yhtenä tähtenä muiden joukossa. Lopulta se katoaa pimeään avaruuteen.

      Kellojen siirto sotkee elämänrytmin. Liiallinen valo houkuttaa touhuamaan ulkona myöhäseen. Oikeastaan se on vain psykologinen asia. Tekemistä ei kuitenkaan ole vielä niin paljoa, että oikeasti jotain tapahtuisi. Sitä vain touhottaa menemään, ilman mitään todellista tarvetta. Valo sotkee ajatukset. Pitää vain tottua uuteen rytmiin.

     Revontuliakaan ei vielä näy. Sovellus kyllä lupasi jonkinlaisia tällekin illalle. Edellisinä viikonloppuina oli komeita tulia, mutta niitä ei oikein ehtinyt kuvaamaan. Jotain sentään sain ikuistettua, mutta ei mitään merkittävää. Oikeastaan koko talvi on mennyt väärässä rytmissä niiden suhteen. Vapaat ja revontulet ovat sattuneet enimmäkseen eri aikoihin.

     Käyn välillä sisällä. Kiinnitän kameran jalustaan ja laitan kaiken valmiiksi. Jos ilta sittenkin yllättäisi ja reposet loistaisivat kirkkaana edes hetken. Toivoa sopii. Minun tuurilla ne kuitenkin pysyvät piilossa.

     Katselen kympin uutiset loppuun. Maailma on yhtä levoton kuin ennenkin. Vedän untuvatakin päälle ja karvalakin päähän. Luulisi tällä vaatetuksella jonkin aikaa pärjäävän. Astelen kamerani kanssa pihan pimeyteen. Seison hiljaa paikallani metsää kuunnellen ja annan silmien tottua hämärään. Kohta alankin jo erottamaan pihapuitten silhuetit taivasta vasten. Kuu antaa valoa, vaikka se ei ole kuin vasta nousussa. Melkein puolikas jo.

     Kävelen hiljaa pihatietä pitkin ja lasken jalustan maahan. Kaukana pohjoisen puolella näkyy hento, vihreä juova. Mutta se kuitenkin nousee sieltä ylemmäksi ja lähenee. Kamera odottaa valmiina. Kunhan nyt jotain saisi kuvattua.

     Ulkona olevaa tunnelmaa on mahdoton kuvailla. Kameralla saa ikuistettua kirkkauden ja revontulet. Kirjoittamalla voi kertoa jotain asiasta. Mutta se tärkein, fiilis, ajatukset, lämpö, henkisyys, ne kaikki jäävät muiden ulottumattomiin. Ainoastaan itse voi aistia ne kaikki, täällä paikanpäällä, juuri nyt. Ainutlaatuinen hetki. Huomenna sitä ei enää ole. On taas jokin muu, erilainen. Näitä hienoja, käsin kosketeltavia ja ainutlaatuisia hetkiä ei loppujen lopuksi ole paljoa. Siksi on liikuttava mahdollisimman paljon ulkona luonnossa.

     Jopa öinen Lapin luonto tarjoaa paljon elämyksiä sille, joka kehtaa siellä liikkua. Kannattaa kokeilla, saatat yllättyä. Katsotaan kuinka pitkään jaksan seisoa ja odottaa aistit avoimina, mitä tämä ilta tuo tullessaan.

     

Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...