maanantai 24. heinäkuuta 2023

Paras lomapaikka

 

     "Olihan se soma käyvvä pikku reisu etelässäki, mutta kyllä mie vain sanon, että paras paikka maalimassa on kuiteski tämä meijjän oma kotikunta. Missä sitä ihminen parhaten rauhottuis ko omala salhaisela tammukkapurola. Sielä on aina soma käyvvä vaikka mithän ei tuliskhan. 

     Missä muuala saat kattella ko riekkopoikujhet laukkoo pitkin jäkäläkankhaita. Kuitenkhan net ei oikeasthan pölkää sinua, väistävät vain. Juoksevat penshasta toishen, välilä niinku kiusaten, että ota kiini jos saat. Ja ku istahat polun reuhnan, niin net jääpii sinua kattelhen penshan takkaa, niinku väärtiä koskaki. Net tietää, ettet sie niile mithän pahhaa halva tehä, seku kattoa vain.

     Etelän hulinan jälkhen, ei ole parempaa paikkaa tyhjentää pää ajatuksista ja kiirhestä. Mettäterapia toimii aina."








tiistai 11. heinäkuuta 2023

Voi riethan viholinen

 

     "Pääsin mieki viimhein käymhän tunturissa. Kyllä sitä onki ootettu. Vishin sitä häytyy myöntää, että on tullu vanhaksi ko ei ehi mihinkhän, vai onkhan nuita hommia tullu sallaa lissää, Kerkis kuuki vaihtua ennenku tunturi kuttu. No, sielä nyt kuiteski olthin ja kovasti kokkeilin onkiakki. Aamusta varhain lähin liikhele, että kerkiää käyvvä pitemän lenkin. Mie lähinki nyt käymhän semmosessa paikassa, jossa molen ollu viimeksi läppinä. Mopola ollu siihen aikhan liikhelä. Viikonlopuksi ko lähti reishun, niin siinä oli hollari täynä, reppu selässä ja ohjaustankhonki oli köytetty teltta taikka makkuupussi. On se eri helppoa nykysten ko on mönkijä.

     Puotin mönkijän kyytistä ja kaaristin kamphet tarakalle. Onkivehkhet jätin kuiteski löysäle, ettei tartte aina kurpata kuormaa uuesthan, ku pysähtyy. Ja eiku nokka kohi uusia seikkailuja. Polula oli kaikki rapakot kuivanhe ja voi mahoton ko hiekka pölisi. Jos olis lujempaa puottanu, niin solis varhman joku soittanu vielä palokunnan paikale, ko olis pölypilvi noussu kunnola taihvaale ja kattonu, että nyt sielä pallaa viimisekki jäkäliköt. 

     Ei nuita meijjän keinoja kuitenkhan pysty kauheasti hurjastelhen. Hiljokshen ajelin ensimäisele koskele ja jätin mönkijän koijjupuskhan kalhveeshen. Onkirasiasta valittin luottopelini, kuparisen kakkosmepsin. Sillä molen enimät kalat saanu. Mie silti luulen, että muilaki sais, mutta sillä sitä pyytää, mihin on tottunu. Aamusta tammukka tuntu olhen syönilä. Kymmenkunta mie sain, vaikkaki päästelin takas jokhen ko noli niin pikkusia. Isoja ei näkyny yhthän. Oli oikhen soma kulkea jokiruvossa aamuauringossa. 

     Mutta ootappa ko aamu käänty iltapäihvän. Jo muuttu ääni kellossa. Lämpökö nousi, niin jopa alko kaveria ilmestymhän. Mäkärää oli riethan paljon. Kohta meinas hätä tulla yhessä välissä ko oli suu ja silmät täynä. Onneks se alko sen verran tuulemhan, että vähä asetuthin. Sai sentän henkiä muutenki ko hamphat irvessä. 

     Ihmiset puhhuu ko meilä on niin paljo sääskiä. Ei niitä kyllä kovin paljoa minusta ole. Muutampi pörräs nykki päivän aikana. Niitten kansa kyllä pärjää ko net tottellee sääskimyrkkyä. Mäkärä mennee paijjan kauluksesta sisäle ja purree sitte mistä sattuu. Siihen ei kauheasti myrkyt auta. Mie mietinki yhessä välissä, että pitäskö ilmottaa jonekki böördlaihvin ja ehottaa, että liitämä tuon sääskenki sinne taantuvien lajien joukhon.

    Mutta voi rietas ko nykysten on paljon paarmoja. Niitä pörräs ympärilä varhman kymmenkunta koko ajan ja mönkijän kimpussa toinen samalainen parttio. Net ei onneks tulhe naamale paitti sokkopaarmat. Net istu korvale aina vähän väliä. Net ei tunnu välittävän sääskimyrkystäkhän. Net on semmosia riethan viholisia. Ääntäkhän ei kuulu, ekkä sie välttämättä ees tunne ko net istuu. Välilä niitten pisto ei tunnu milthän ja välilä on ku jokku painas kuumala parsinneulala ihhon. Mullon jossaki pikkusen pullon pohjala vanhan ajan sääskimyrkkyä. Pittää sen ottaa ens kerrala mukhan,

     Rohki soma reisu soli kuiteski vaikka kallaa ei tullukhan. Ressin mie jätin sinne jokivarthen kääntöpaikala juolikhon. Tulkhon jalkasten takasten!"



maanantai 3. heinäkuuta 2023

Yhtä luonnon kanssa

      Päivän sietämätön helle on muuttunut iltaa kohden mukavan leppoisaksi. Katselen tyynelle järvelle. Kaloja maikahtelee harvakseltaan siellä täällä. Pieniä ahvesia ui rantavedessä. Välilä joku nappaa kiinni lippaan, mutta päästän ne takaisin järveen. Ruokakalat taitavat jäädä saamatta.

     Vene kelluu hiljakseen rannan tuntumassa. Olen heitellyt lippaa jo pitkän aikaa. Järvellä on rauhallista. Muutama sääski inisee ympärillä. Niitä on yllättävän vähän. Luulisi tyvenellä niitä kuhisevan, mutta ilman myrkkyjä on hyvin pärjännyt. 

     Välillä kuuluu sotkan ääntelyä toiselta puolen järveä. Ne sukeltelevat ruokaansa matalasta lahdesta. Päivällä näkyi pari heinäsorsaakin. Niillä on joka vuosi poikue tässä järvellä. Viime syksynä niitä näkyi kahdeksan kappaletta. Pitäisi alkaa pyytämään enemmän haukia, että poikaset säästyisivät. Luhikoissa uidessaan ne ovat jatkuvassa vaarassa jäädä kalojen ruuaksi. Söisivät jänkäkoirat mieluummin särkiä, kun niiden  määrä kasvaa koko ajan.

     Yhtäkkiä kuuluu kuovin huuto. Lintu lentää korkealta ylitseni ja säikäyttää minut. En olekkaan nähnyt niitä täällä tänä keväänä. Pikkukuovia kyllä näkyi muutamia. Viimeksi isolla kirkolla käydessäni, tosin yksi meinasi jäädä auton alle, kun lähti tien laidasta lentoon.

     Mietiskelen mielessäni, että miksiköhän en ottanu perhovehkeitä mukaan tällä kertaa.  Monta kertaa olen napanut syömäkalat niillä. Tämä ensimmäinen pyyntikerta on aina vähän puutteellinen. Osittaisella kalustolla liikkeellä joka kerran. Pitkän talven aikana unohtaa. Pitäisi vissiin tehdä muistilista. 

     Keskiyön auringon paistaessa, pikku unohdukset haihtuvat kuitenkin pian mielestä. Kaikki maalliset murheet ja asiat katoavat jonnekin taka-alalle. Jäljellä ovat vain minä, vene, vapa ja kalat. Ja tietenkin komeasti paistava aurinko. Sulaudun luonnon kanssa yhteen.

     Yöttömän yön idylli on melkein täydellinen. Vain kalakaverini sääksi puuttuu.

     

Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...