Vauhila kessää kohe.

     "Niin se talvi taas taittu. Kellot siirrethin kesäaikhan. Tuntuu hullulta ko ulkona on täysin kirkasta ja kello on seittemän. Mennee taas hetki, että saapii uuesta rytmistä kiini. Sinänsä soma ko ei tartte hättäilä ulkohommissa pimeän kansa.

     Meilä oliki ny viikonloppuna Hetassa valonjuhla. Marianpäiviä on vietetty jo monta sattaa vuotta. Joku se sano, että nolis alkanhe jo 1500-luvula. En mie vain eppäile yhthän. Ennenvanhhan ihmiset kokkoontu Hethan kastamhan lapsia, menhen naimishin ja tietenki myymhän ja ostamhan kampheita. Samala reisula nähthin tuttuja ja sukulaisia. 

Suopunkinheittokisa keräs yleisöä aika mukavasti.

     Tänä vuona järjestethinki, vishin kolmen vuojen tauon jälkhen, markkinat ja suopunginheittokilpailut Hetan koulula. Oli soma käyvvä kattomassa kuinka sitä suopunkia oikeasti heitethän. Kyllä mieki sitä ossaan jotenki heittää, mutta kyllä pittää vielä jonku aikaa liiterin takana harjotella, että kehtais tulla kokkeilemhan, miten pärjäis. 

     Koulun pihala ei ollu kylläkhän ko kolme myyjää. Jokku ei senthän pölkää pakkasta. Sisälä liikuntahallissa oli kymmenkunta myyjää lissää. Jotaki senthän tuli ostettua kotia tuliaisiksi. Myyntiä ei kuitenkhan ollu ko lauvvantaina. Kovasti myyjät oli kuitenki tyytyväisiä ja toivoivat ens vuojeksi kahen päivän tapahtummaa.

     Jussan pihala oli vajjaa kymmenen kojua lissää. Sieltä mukhan tarttuki net perinteiset villasukat ja lakupussi. Piti se tietenki ostaa uuvvet virtakinthakki, ko alkaa taas puusouvvi ko lumet sullaa. Nyt mie ostinki useamat parit, ko käypii aina nuita joutilhaita kattomassa mallia työntekhon. Mie saanki nyt lyyä niilekki kinthat kourhan ja toivottaa tervetulheksi talkoishin.

     Sunnuntaina käytimäki vierhaita Hiihtomaassa. Kovasti tykkäsivät laskea. Monet haukkuu tuota meijjän rinnettä liian pieneksi, mutta lapset tykkää mahottomasti ja monet aikusekki kehhuu. Pitäs vain aukassa paljo varemin. Mie uskon, että nuot ulkomaalasekki saattas innostua käymhän sielä."

Alkaa olla taas sen aika..

      "Mie hakastin väärtiltä reilu kymmenkunta kiloa poronlihhaa ja syvämiä. Meinasin alkaa laithan lihat kuivumhan. Ei niitä kauheasti tartte olla, ku emmä met niistä ruokaa tehe. Mutta soma niitä on vuoleskella mettässä valkeala. Son nykyhjän enämpi semmonen herkutteluhetki. Ennenvanhhan niitä kyllä kuivathin isoina kappalheina ja melko paljo, mutta siihen aikhan kuivaalihhaa tehthin ihan syömähomhan. Nykyhjän lihat säilyy pakastimessa.

     Jokku sannoo, että mie laitan liian myöhhän lihat roikkumhan. Mutta en mie kuivaakhan niitä koko raajoina, ko tehen niistä ohkasia siivuja. Net kuivaa paremin ja on somempi syyäkki.

     Miten son? Suolaakko sie vethen vai heittelekkö suolan suorhan lihhoin? Siittä on kaks koulukuntaa ja molemila on innokhaita puoltajia. Mie olen kokkeillu molempia, mutta kyllä son vethen parempi. Tullee tasasempi suola. Jokku sannoo, että sillälaila lihat hongittuu, mutta ei net sitä tehe, ko muistat viruttaa lihat, ennenku nostat net kuivhan. Jokku käyttää sokkeria sen hongittumisen esthon, mutta ei kyllä siihen oikhen vaikuta. Näin molen asian hunteerannu. Muutenki joka paikhan on  sitä sokkeria tungettu, että mie kuiten jätän sen poijjes näistä luomutuotheista. Jokhainen kuiteski tekkee niinko halvaa.

     Sitäki molen kokkeillu, että tulleeko lihoista paremat ko net kuivaa kalhveessa. Tavalisesti net laitethan aukejhan paikhan, että tuuli ja aurinko pääsee niihin. Kuivuvat nopeamasti. Kyllä net kuivas varjossaki, mutta net vaatii paljo pitemän ajan roikottamishen. Kannattaa laittaa paljon aikasemin, jos halvatta kokkeila. Sillälaila kuivattuna, net ei kuiten hongittunhe läheskhän niin paljoa ko auringossa.

     Ny viikonloppuna onki sitte net Marianpäivät. Toivottavasti saama hyvät kelit, että ihmiset lähtis liikhele. Kyllähän se markkinoila pittää käyvvä, ei net muuten nämät meijjän harvat tapahtumat pysy pystössä. Niin että väärtihyvä, näemä sitte kojuila ja raatima lissää."

Kaunista son.

      "Mie nostin taasen sukset varastosta ja laitoin jalkhan. Hengitys höyryvvää aamupakkasessa. Yölä oli melkhein kolmekymmentä kylmän puolela. Vaikka aurinko on jo korkeala, sei kauheasti lämmitä. Lämpö tuntuu naamala vasten aurinkoa hihtoessa, mutta heti ko käänyit, iski kaalo tuuli vasten kasvoja. Kyllä se vielä tästä lämpennee enämpi ko aikaa kulluu vähäsen.

     Son ko noijjuttu, että sitä pittää lähteä hiihtelemhän pitkin mettiä, hetikkö tullee hieno ilma. Eikä se oikeasthan haittaa, ko ei tämmöselä pakkasela ole ees mithän tehä ulkona. Ei ole pitkhän aikhan ees satanu luntakhan. Saapii nauttia kerranki joutenolosta ilman mithän omantunnontuskia. Aamupäivän hihtasin ja kattelin maaliman menoa. Mettä oli täynä jos minkä elukan jälkiä. Sielon ollu kaikki elävät ihhailemassa yölä revontulia.

     Ja ettei solis menny aivan töllistelyksi koko päivä, met sitte lähimä käymhän pilkiläki. Parissa paikkaa kokkeilimma ja saima met kymmenkunta ahvestaki. Aika pieniä, mutta olit net makeat pannula paistaa. Vielä pakkaa olhen liian aikasta, ko avento jääty. Sitä sai kopistella auki sohjokauhala vähän väliä. Mutta sommaa soli pitkästä aikaa. Malttais oottaa ens viikonloppua, jos sillon pääsis uuesthan käymhän.

     Kevät tullee kovvaa kyytiä. Reilun viikon päästä on jo Marianpäiväkki. Toivottavasti on kovasti väkeä liikhelä. Itte kuiten meinasin lähteä kattomhan, mitä kaikkea sielä taas olis tarjola. Villasukat onki jo sopivasti kulunhet kovassa käytössä puhki. Haas siton hihtonu vishin liikaa."

Ilmoja pitelee

      "Hienot on kyllä kelit olhet. Kelpaa hiihellä. Mieki innostuin jopa lavulekki. Toishaalta son kyllä liianki helppoa matkantaittoa mennä valmista keinoa pitkin, mutta kyllä sitä joskus saapii päässä vähä helpomala. Ei tartte aina rämpiä. Somempaa se siltikki on.

     Son kuulema Hetassa tamppari puonu Ounasjärvelä jäihin. Onneks ei kuitenkhan ihan uppelukshin menny. Jääny jäähän kantamhan. Kuskilekhan ei onneks sattunu mithän. Jäätilane on muuten vishinki hyvä. Ainakhan mie en ole itte hoksanu mithän. Tosin ei tässä ole vielä oikhen kauheasti mishän kulkenukhan, ko pilkkiaika ei ole vielä alkanu.

     Semmostaki kuulin, että tunturilatua ei aukassa ollenkhan. Sitä jääpii moni kaipailemhan. Mie tiijjän monia, jokka on huitashe monesti tuntureitten yli Pallakaselle taikka toisin päin. Mie en kylläkhän niin paljoa hihtomisesta tykkää, että lähtisin juuri sinne asti rukattamhan.

     Lavut sais aina olla paremassa kunnossa, mutta koitama nyt kuiteski nauttia näistä, mikkä meilä on, emmäkä aina valita tyhjänpäiväsestä. Jokhainen voipii tehä omat paremat latunsa jos siltä tuntuu. Pahimilta valittajilta molen joskus kysässy, että olekko sie muistanu maksaa sitä vapaaehtosta latumaksua koskhan. Joku on tokassu, että en ole, enkä meinaakhan. Jotta siihen malhin. Oliskhan se sillon parempi piettää suunsa kiini ja siirtyä lumikenkäilhyn. Ilmasesta ei kannata valittaa..."