"Voi rietas, ko tuo aika mennee hopusti! Kohta liianki hopusti. Mie havahuin, että mole keriny ees kirjottaa mithän vähhän aikhan. Pitäs ryhistäytyä ja koittaa ottaa taasen itteä niskasta kiini ja vielä potkassa persheele, että kokkeileppa pysähtyä hunteeraamhan ja laittaa vähä ajatuksia paperille välilä.
Alkukesä on menny kaiken maaliman rojekteissa. Ollu puulaittoa, pihahommia, rakenushommia ja paljon muutaki näpräämistä. Mutta en mole senthän ainua kiirheinen. Kyllä nuot naapurikki näkkyy ja kuuluu touhottavan samhan malhin. Tässä yks päivä naputima lähinaapurin kans kilvan. Se kyllä voitti, ainaki kopina hiljeni nopeamasti. Pittää käyvväkki kattomassa joku päivä, mitä se oikhen teki.
Hoksasin, että joessa on vesiki laskenu normaalhin. Pittääki viikonloppuna kokkeila päässä onkimhan. Se pakkaa joka kesä käymhän samala mallila, että sitä oottaa harthaana tulvan laskua ja sitte hoksaaki, että sitä ei ole tajunu käyäkhän vaikka son laskenu jo aika päiviä sitte. No, korjaama asijan. Emmä ota turhaa ressiä, kyllä sitä muutenki löytyy.
Meilä pyöri tässä kartanolla semmonen minijänis toissapäivänä. Kyllä soli soman näkönen. Justhinsa ko aikunen, mutta ainaki neljä kertaa pienempi. Siinä se söi nurmea. Vauhila lähti karkhun ko mie menin pihale. Sitä ei olekhan näkyny sen jälkhen. Sunkhan mie senthän niin ruma ole, että mettänelikokki säikkyy tuola laila? Sonki ainokainen jäneksenpoikanen koko kesänä, joka on näkyny tässä meilä. Emäntä kylläki pölkää, että syövät hänen istuttamat orvokit vielä.
Sielä oli väylälä käyny ikävämpi homma, että muistakkaa hyät ihmiset laittaa liivit pääle ko lähettä vesile ja muutenki olla urheilematta sielä. Tässon elämänpolun varrela menny muutampi tuttu sillälaila ja siinäki on jo muutama liikaa. Vahingole memmä pysty mithän, mutta koitama kuiteski olla taiteilematta liikaa.
Turvalista kessää kaikile, toivottellee yks veen äärelä kasunu!"
