Ei pöllömpi homma

     Hämärässä kevätillassa kuuluu puputusta männiköstä. Helmipöllökoiras siellä huhuilee naaraalle. Ääni kuulostaa jotenkin aavemaiselta pimenevässä metsässä. Silti sitä on kiehtovaa kuunnella. Helmipöllöä itseään näkee harvemmin. Itselleni sattui hyvä mahdollisuus tutustua siihen, kun havaitsin lähimetsästä poikasia. Pöllö oli pesinyt sotkanpönttöön. Oli mukava seurata poikasten kehittymistä. Usein ne istuskelivat pöntön suuaukolla vilvoittelemassa. Emolintuja näki vasta iltasella, kun aurinko laski. Silloinkin vain vilaukselta, niiden lentäessä puiden välissä ruokintareissuillaan.

     Hiiripöllön voi nähdä päivälläkin. Tämän huomattavasti helmipöllöä suuremman linnun löytää usein istuskelemasta puun latvasta. Sieltä se mulkoilee pistävine silmineen. Hiiripöllö pesii myöskin pöntöissä ja se puolustaa pesäänsä todella agressiivisesti. Pelottomasti se iskee kiinni liian lähelle pesää uskaltautuneita ihmisiäkin. 

    Minusta kiehtovin täkäläisistä hiirenpyytäjistämme on suopöllö. Toukokuussa hämärinä iltoina pelloilla kävellessä, tämä ruskehtava, sarvipäinen pöllö lentelee ympärillä ja etsii myyriä. Linnun rohkeus tekee siitä useasti havaittavan ja helposti seurattavissa olevan. Suopöllön soidinlentoa on mielekästä katsella. Linnut kaartelevat, lentäen isoa ympyrää, välillä toisiaan hipaisten. Häävalssissa kiertely saattaa nousta hyvinkin korkealle ja jatkua pitkään.

   

Sotkajärvi ja Yrjö Kokon lintutorni

     "Jos sie oikhen tykkäät tiuhtoista, niin sitte sinun kannattee mennä Sotkajärven taikka Yrjö Kokon lintutornile. Sielä sie niitä varmasti näjet. Kevhälä kannattaa ensin käyvvä Kokon tornila kattelemassa ja makkaranpaistossa. Son siittä koskenniskasta ylöskäsin, on pitkä sulapilkka ja siihen ruukaa tulla ekat joukhaiset ja pienemäkki linnut. Tornista niitä on soma kattoa.

     Vähä myöhemin käy sitte sielä Sotkajärvessä. Sieläki sie saat laittaa faalua tikun nokhan ja nauttia kevhäästä. Sielä niitä lintuja vasta näkkyyki. On sorttia, sotkia, meriläisiä, joukhaisia. Saatat sie nähä tohtajan ja välilä merikotkanki. Rantapounuila käyskentellee suokulaisia ja liroja. Sielon soma istua ja kiikaroijja ja kuunnela mäkättäjjää.

     Son rohki soma. Käyppä reistaamassa. Äläkä pijä mithän hoppua."

    Enontekiöltä löytyy kolme lintutornia, joissa kannattaa vierailla. Alkukeväästä kannattaa käydä Hetan ja Vuontisjärven välillä olevalla Yrjö Kokon lintutornilla. Ounasjoki on silloin pitkältä matkalta sula ja monesti kevään ensimmäiset muuttolinnut löytyvät sieltä. Telkkä, sinisorsa, joutsen ja kurki kuuluvat näihin pioneereihin.

     Vähän myöhemmin, Muotkajärven ja Palojoensuun välillä olevan Sotkajärven alkaessa sulamaan, pääsee ihastelemaan monipuolista lajikirjoa. Joskus siellä saattaa nähdä harvinaisiakin vieraita, esimerkiksi amerikantukkasotkan. Tosin tällä hetkellä järvi on täysin jäässä.

     Kolmas paikka sijaitsee Markkinavuomalla, muutama kilometri Karesuvannosta Kilpisjärvelle päin. Siellä näkee usein mm. kurkia, välillä jopa aivan tien vieressä.

Suojusta

     "Soli sommaa hommaa se kevätlinnustaminen. Sai rauhassa naakia suojustassa ja vahata korria ja meriläisiä. Saatto se hanhiki erehtyä hollile tulhen. Isän kakspiippusella nalkula oli soma losahutela. Vaikka ei se mikhän nalkku ollu. Soiva peli soli vaikka vähä vanha. Sillä molen monet linnut saanu pathan. Ja jos sattu vallesmanni tulhen taikka kurvarit, niin sei ottanu niin paljo päähän, ko joutu järhven heittämhän. Parhin kerthan sitä joutu onkimhanki sieltä. Ei onneksi sauttanhe.

     Net linnut sai istumhan kohale, ko ensinä kävi tuhkaamassa rannat, että siihen pälvi suli ja tuli rantaporhet. Istumalintujaki oli soma iltapuhtheina veistää talvipakkasella, ko ei oikhen muutakhan pystyny tekhen. Niitä piti olla paljo, ko ei net parile kuvale istunhe. Niitä ko oli veistäny kunnon tokan, niin johan alko viuhuna kuulumhan. Sollu ku paukuttaa menhen sitä mukkaa ko istuivat. Mutta ei kannattanu silti liian ahneksi alkaa. Ja ko muisti ettei ampunu naarhaita niin pystyivät vielä pesimhänki. 

     Kova homma soli se pöntön laittoki. Kymmeniä niitä piti tehä ja sitte vielä joka kevät puhistaa. Mutta kyllä kannatti, ko sotkat sitte muni niihin. Kyllä soli paljo parempi keittääki ko kananmuna. Sollu lähelekhän saman makunenkhan."

     Kevätlinnunpyynti on kuulunut kulttuuriimme iät ja ajat. Entisaikaan lintujenmuutto keväällä toi kaivattua vaihtelua ruokavalioon. Telkänpönttöjä saattoi olla kymmeniä ja jokaisella oli omat paikkansa, missä pönttöjään piti. Pesää ei koskaan otettu täysin tyhjäksi, jotta telkkä ei lopettaisi munimista. Syksyllä lintuja pyydettiin paljon vähemmän, kun muutakin ravintoa oli paljon tarjolla. Onneksi kevätpyynti on nykyisin loppunut melkein kokonaan, koska lintukannat ovat pienentyneet huolestuttavasti.

Joukhaiset

     "Son nuot joukhaisekki taas tulhet. Äkkiä se talvi meni. Kohta liianki hopusti. Tuntuu ko ei olis mithän taasenkhan keriny tekhen. Vaikka mulle se talvi on enämpi semmosta rauhottumisaikaa. Mitä nyt pittää työn ohela lunta pukata, urheilla, kuvata revontulia ja vähä muutaki pientä.

     On tuo joutten aika komea lintu olemassa vaikka en mie siittä oikhen muuten perustakhan. Tuntuu, että kohta niitä on liikaa ko hanhet vähenee. Net ko pakkaa pesimhän samoila paikoila ja joutten ei siittä oikhen tykkää ja hätistää menhen. Mutta kyllä niitä kattoo ko vasthan tullee."

     Laulujoutsenet ovat ensimmäisiä kevätmuuttajia. Linnut saapuvat heti ensimmäisten lämpimien päivien aikana, asettuen talvisuliin oleilemaan. Joitain lintuja on jopa talvehtinut täällä, vaikka lämpötila on välillä ollut -40 astetta. Tarpeeksi isoja sulapaikkoja ja ruokaa näköjään löytyy tarpeeksi talvisinkin.