Talvi se tullee

       "Nostin aamula taasen sukset autosta ja nakkasin repun selkhän. Pyssy kaulale vinekheshen ja matka hirvien perhän alko. Lumen tulo helpottaa kuoraamista, mutta kulkemista se hankaloittaa paljo. Mettässä on tämän toisen sathen jälkhen helpompi hihtoa, ko se ensimäinen teki kuoren hangen pinthan. Se kuulu riethan kauvvas. Ei tarvinu pölätä, että käet olis joutunu sotkemhan. Hirvet varmasti kuulit kilometrin päähän, ko äijjät hihto.

     Nyt oli paljo hiljasempi mennä. Jänkät ja järvekki alkaa kestämhän sivakkamiestä. Ainut vain, ko jänkän rannat ja ojat pakkaa olhen sulia. Son soma ko suksi mennee lumesta läpi vethen, niin siinä saapii kaluta suksenpohjia ja raappia jäätä poijjes, että pystyis hihtoa normaalisti. Tehettää vähä ylimäärästä, ko pittää mennä koko ajan kuivaa maata myöten. Nyt on kyllä soma parinkympin pakkanen, mutta lumi suojaa, eikä maa pääse kunnola jäätymhän. Liikkukkaa väärtit varovasti jäilä, ettettä vain mene läpi.

     Soli soma taasen liikkua päivä mettässä, vaikka emmä löytänhe hirviä. Oikeasthan ainokaiset elävät oli neljä päkstiaista ja korppi. Riekkojakhan ei näkyny, mutta jälkiä oli joka paikassa. Soma, ko ei senthän kaikkia saanhe ammuttua. Pyssyy kanta hyvänä. Mettässä ei tule ennää tehtyä valkeaakhan, ko pyynti on menny enämpi naakkaamiseksi. Istuu sitte illala kotona piisin ääressä jos halvaa. 

     Mutta nyt häätyy laittaa nukkumhan, ko aamula pitäs taas lähteä pyythän, ko aamu valkenee. Toivottavasti senthän vähä ees lauhtuu päiväksi, vaikka kyllä se mennee pakkaselaki pyytää. Niinhän sitä ruukathan sanoa, että ei ole liian kylmää, ko on liian vähä vaatetta."

Taivaankannen kattokruunu

      Ajelin iltamyöhällä töistä kotiin. Huomasin erään vuoman kohdalla, että taivaalla loimusivat revontulet. Pysäytin auton ja sammutin moottorin. Silmät tottuivat hiljokseen hämärään. Taivaanvalkeat juoksivat taivaalla.

     Otin kamerani esille ja levitin jalustan. Katselin taivaalle ja annoin ajatusten harhailla. Hiljaa pimeässä, parin asteen pakkasessa, taivaankannen kattokruunun loisteessa. Voiko paremmin enää päivä päättyä?

Sanontoja

     Mie olen kokkeillu miettiä Enontekijöläisiä sanontoja ja vitsejä. Son muuten aika mahohon homma. Ylhensäkki sanonat on semmosia sisäpiirin juttuja, jokka ei välttämättä aukene muile. Lisäksi joka kylälä on omia, juuri sillä kylälä syntynheitä lentäviä lausheita. Niitä kuulee silloin tällöin, mutta arvaappa muistaako niitä sitte ennää vähän ajan päästä. Sitte siinon vielä seki homma, että sanontojen merkitys saattaa vähä muuttua, riippuu miltä puolen kuntaa on poissa.

     Niin letto, ettei siittä pääse yli lentävä lintukhan.    - Tämä sanonta kuvvaa semmosta oikhen märkää ja rapasta jänkkää, ettei siittä pääse mitenkhän yli.

     Kaikki linja-autot ei ole Eskelisiä.    - Täälä päin kaikkia linja-autoja kuttuthan yleisnimelä Eskelinen, ko Eskelisen Lapin linjat-yhtiön autot on hoitanhe yleiset linjat etelän suunthan niin kauvvan ko mie muistan. Muuala paikkakunnale muuttanheita kuttuthan junantuomiksi, meilä non Eskelisentuomia.

     Älä hättäile, istu mäthäle, kyllä se pipo löytyy.    - Näin ruukathan sanoa semmoselle, joka rukattaa kiirhen kans koko ajan.

     Souvva sie, mie huopaan. - Tämä taas tarkottaa, että toinen yrittää tehettää toisela enimät hommat, ko itte yrittää laiskotella.

     Rohki soma.    - Toela hauska. Rohki-sannaa käytethän kuvvaamhan, ko joku on tosijhan jotaki. Rohki kaunis, rohki märkä, jne.

     Jos met eksymä, niin met lähemä sitte kotia.    - Tätä käytethän oikeasthan koko Lapissa, mutta se kertoo kuinka hyviä molema ossaamhan, ko olema ikämme kulkenhe mettässä.

     Soma son.    - Ylheinen toteamus asijasta tai olotilasta, joka on mukava tai hauska.

     Ei sole paska mikhän, saatan mie vain senki tehä.    - Hommaa ei pietä minhän elikkä hankalana, niin sen voi tehhä. Käytethän kyllä laajemallaki aluheela.

     Oota ja älä näppää.    - Tämä kuvvaa sitä, ko pyyethän toista tekemhän tai hakemhan jotaki ja sei jostaki syystä meinaa tapahtua. Silloin tehhän tai haethan itte.

Jyppyrä

     "Ko käyt Luontokeskuksessa, niin käväseppä Jyppyrälläki samala reisula. Muista ottaa evhät matkhan. Sielä on komeat maisemat paistella laavula makkaraa. Saapii hengenravintoaki samala. 

     Polku lähtee siittä Luontokeskuksen nurkalta. Vähä siinä joutuu saalomhan, ko  nousua tulle satakunta metriä enämpi. Matkaa siittä ei ole varhman kilometriäkhän, mutta son nousua koko ajan. Vastaavasti saat kyllä sitte huilata alas tullessa.

     Mutta eihän sitä piä methän lähteäkhän kellon kansa, ko kulkee hissukshen ja välilä pysähtyy kattelemhan. Kuka sitä käskee yhtä soittoa laukkoa. Istaha välilä vaikka pöyvän äärhen hörppäämhän vettä ja samala lueskele kyltistä, mitä sielä kerrothan. Niitä onki useampia välilä. Melkhein perilä onki sitte jännin juttu Jyppyrän seitasta. Sitä ei oikhen kukhan ennää muista tarkalhen, missä kohtaa son ollu. Son ollu kuulema semmonen kantikas kivi neljän pienemän päälä. Kirkonrakentajat vieritti sen Ounasjärhven, mutta se nousi takasi paikalhen. Sen jälkhen net ensin poltti sen, särkivät pienemäksi ja taas viethin takasi järhven. Sei ennää noussukhan sieltä, mutta eipä kyllä ennää oikhen tullu kallaakhan Ounasjärvestä. Sillä laila se kosti.

     Pitäs joskus kysässä Luontokeskuksesta, että kuinkhan paljo ihmisiä käypii Jyppyrän päälä kiikkumassa vuojen aikana. Joskus sielä on ollu vishin bussilastilinen samhan aikhan, ko olen käyny kiikkumassa. Talvela siinä länsipuolela onki rinne, jos tykkää lasketella. Ei se suinkhan niin mahoton ole, mutta lapsiperhheile se soppii oikhen hyvin. Ja latu lähtee rinthen juurelta jos halvaa vaikka vanhemat käyvvä hiihtelemässä, ko lapset laskee. Sitte son vielä mahottoman hyvä paikka lumikenkäilä, jos semmosta tykkää.

     Mie taijjanki käyvvä pitkästä aikaa kiikkumassa sielä laavula, ko ens kerran tulen käymhän kirkola asijoilla."