maanantai 26. helmikuuta 2024

Lentsukautta elethän.

 

     "Kevät selvästi lähestyy. Sen hoksaa jo siittä, että kaiken maaliman lentsut iskee pääle. Pakkasen aikhan pysy terhveenä, mutta heti ku lauhtu, sitä palelutti ittensä ko oli muka niin lämmintä.

     Pimeäki alkaa väistymhän. Auringostaki on jo haittaa ko ajjaa autola. Piti kaivaa oikhen ahvalasikki esile. Ja hoksas kuinka likaset lasikki on talven jäljiltä. Niitei pääse kuitenkhan pesemhän ko vasta kevhäälä. Häätyy laskea sälekaihtimet alas taikka vettää verhoja kiini. 

      Sitä molen muuten aina ihmetelly, ko talveksi laitethan paksut verhot ja kesäksi semmoset hengettömät. Eikö solis järkevämpi laittaa toisinpäin? Talvela ko on pimeä, ohkasista tulis valo läpi ja kesälä ei paistais aurinko sishän, ko on peittävät verhot. Ei net ole nuot emänänpuolet lämmenhet siihen ajatukshen. Mie vain sitä tuola miehen logiikalla mietiskelin.

     Siltikki nuot auringonlaskut ja nousut on tosi hienoja tähän aikhan. Taihvaanranta oikhen kylpee valossa. Revontuliaki näkkyy vielä jonku aikaa.

     Meilä moninkertastuu kunnan väkiluku vähäksi aikaa, ko alkaa net isojen poikien leikit ens viikonloppuna. Jossaki luki, että tänne tulis kaheksan ja puoli tuhatta sotilasta. Sielon mettässä muutama jälki kuorata. 

     Olkaa sitte varovaisia liikenthessä. Koskhan ei tiijjä, minkä mutkan takana son se Leopardi poikittain tien päälä."


perjantai 9. helmikuuta 2024

Tuuleaa

 

     "Tuulee niin, että tukka hulmuaa.Sonki tämä tammikuu perintheisesti tuiskuaikaa. Nuorena ruukathin alottaa ansapyynti kunnola vasta tammikuun tuiskujen jälkhen. Soliki kova homma putsata ansat tuiskun jälkhen. Nostele kaikki risut pinnale ja viritä langat uuesthan. Soli melkhein sama ko olisit uuesthan tehny koko homman. Kauhea työ, mutta oli se sommaa. Mie tykkäsin.

      Ko linnuista alethin puhumhan, niin olettako hoksanu, että meilä on alkanu teeret kummasti lissääntymhän. Isoja tokkia on ihmiset nähnet. Ja non noushe ylemäksi. Net ei ennää asustele pelkästhän kuusirajala. 

     Meilä ei oikeasthan tuiskunu ku yhtenä päivänä. Silloinkhan ei siittä ollu kauheasti haittaa ko yläperälä. Sielä on ollu pahin myrsky vuoshin. Autoja jäi kiini kinokshin tien päälä. Norjan puolelaki suljethin teitä. Niin se oikeasthan pitäs tehä tule Kilpisjärven tielekki. Kilpisjärvelä puomi kiini tarvittaessa ja sama Karesuvanossa.

    Muutaman päivän se pietti lauhaa keliä ja piti kollaa ulkoiluttaa monta kertaa. Nyt taas alko pakastamhan. Saapii hetken huilata sen puolesta. Siinä mielessä son somempi, ko ei tuola ulkona lumisatheessa kehtaa kuitenkhan mithän tehä.

    Koviman puhurin jälkheisenä aamuna, kävelin kartanola kattelemassa, oliko tuiskuttanu pihan pahastikki umphen. Soli tuullu justhin sopivalta suunnalta, ko oli koko pihapiiri aivan auki. Joskus siinä on joutunu tekhen kovastikki töitä, että on päässy autola liikhele. 

     Silhmin pisti pikkuset jäljet lumessa. Ensimäistä kertaa meijjän pihala oli ollu kaurhiita liikhelä. Soma. Mie taijjanki ottaa ja soitahuttaa yhele väärtile ja kysässä, mitä niile vois antaa, että pysysit tässä. Sekö on syöttäny niitä jo vuosikauvvet.

     Niitä mie en olekhan vielä päässy kuvvaamhan."



Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...