Hilloja ja hellettä

 

     "Joko solet keriny hillastamhan -kysäsi väärti multa toissapäivänä? Enontekiöläisiä on purassu hillakärpänen ja oikeasthan turistejaki. Tien varthen on jätetty autoja tuon tuostaki. Kuskit kyykistellee vuomila. Kaikila näkkyy hillankiilto silmissä.

      Nykyhjän ei ennää ole semmosta kiimaa päälä ko joskus ennenvanhhan. Silloin melkhein kaikki kulki mettässä, parhhat asuki. Hillaa riitti ja sitä keräthin kauheita määriä. Isoja ostajia riitti. Ihmiset tuothin satoja kiloja keltasta kultaa. Sillä elethin pitkhän taikka ostethin uusia kampheita.

     Kyläkaupat ko loppu yks kerralhan, alko hillaintoki laimenhen. Myynti meni hankalaksi. Moni sanoki, ettei het ennää kerrää ku omiksi tarpheiksi tai juuri lähipiirile. Ei ennää hyövää. 

     Nykyjhän nuoret ei taho kerätä. Vanhemistakhan ei ole ko harva ennää myynthin kerräämässä. Nekki on jo etukäthen tilattu. Etelän tutut halvavat niitä. Mieki kokkeilin nuorempana saaja myytyä suorhan turisteile, mutta sei oikhen lyöny leivile ja heitin poijjes. Ruukaama ennää vain ittele kerätä syömähillat.

     Tänä vuona onki löytyny isoja hilloja. Sen puolesta vois kerätä enemänki, mutta ei kehtaa alkaa ahnehtimhan. Mitä niitä tyhjää taajoo, ko ei niitä kuitenkhan syyä ko tietty määrä.

     Tuota meijjän supermarjaa kannattaa kuiteski kerätä, ko son vitamiineja pullolhan. Pyssyy tehveempänäki, ko ensin kunto kasvaa jänkälä laukkoessa ja sitte talven nauttii vitamiineista. Samala pääkoppaki tuulettuu luonnossa ollessa.

     Mie muuten vastasin väärtin kysymykshen kirkhain silmin, että jo veikkosten, vajjaa sata kiloa jo keräny. Väärti kauhtu siihen, että kyllä solet ollu vireänä ko niin paljo saanu.

     Joo, niin molen ollu. Ennää ei puutu ku 90 kiloa siittä saasta."

Anteeksi, saisko saman suomeksi?

 

     "Mulla oli tässäten naurussa pitelemistä, ko kysäsin yheltä turistinaiselta, että onko sulla kaalo vai räkkä, ko et ole jättäny ulsteria kahverhin? Soli kesäkuumala paksu villatakki päälä. Ilme kerto paljo, että meni kysymys siutti. Siinä mie sitte käänsin sille suomeksi. Oli kuulema olemassa kylhmänen ihminen. Oli silläki hauskaa ko kysäsin.

     Eteläläiset tykkää, ko meijjän murre on kuulema niin hauskan kuulosta. Osa kyssyy suorhan, että mitä se meinaa, ko net ei oikhen meinaa pysyä kärryilä. Osa vain tyytyy vain nyökkäilemhän, ko nei viitti kysyä. Ei siinä minusta ole mithän pahhaa. Päin vastoin. Soma niitten kans on raatia.

     Ulkolaiset taas on opetelhe jotaki suomen sanoja ja lausheita. Mulla taas hymmyilyttää niitten lausuminen. Esimerkiksi kiitos lausuthan monesti kitos. Samaten äät ja ööt tuottaa hankaluuksia lausua, ko niitä ei käytetä ko muutamassa kielessä.

    Suomenkieli on siinä mielessä helppo, ko sanat lausuthan niinku kirjotethanki.  Mutta suomenkielen sanat on aivan erit ko muuala. Net ei saa niistä mitenkhän kiini.

     Kyllä son mullaki englannin kans vähä sama homma ko jokku sanat on niin hankalat lausua. Monestikki tullee sitä rallienglantia, mutta hyvin tässon kuitenki pärjätty. Pääasia son kuitenki, että yritethän raatia kaikkien kansa. Hauskaa son kuiteski molemin puolin.

     Hetassa on huomena rivihalleila pihakirppis. Menkääppä käymhän sielä. Sitä tiijjä vaikka tässä ittekki innostuis varastoa penkomhan ja lähteä kaupittelhen vanhoja kampheita. Ei siinä rikastuhan pääse, mutta sais tillaa varasthon ja näkis ihmisiä. Ainaki pittää muuten käyvvä. On meilä muitaki kesätapahtumia, niin että osalistumapa kaikki niihin, niin saama jatkossaki jotaki äksöniä tänne."

Mäkärän viholaisia ja paarman paholaisia

 

     "Heittipä se viimhein satamasta. Vähä alkaa tuntumhan, että meilä ei ole oikhen välimuotoja sään suhthen. Son joko saje tai sitte helle. Onhan se poutaki soma, mutta kalassa sei oikhen ole paras maholinen. Ensin ko kävelee pari kilometriä joele ja rämmit ruvossa, alkaa tuo parikymppiä mittarissa olhen liikaa. 

     Toishaalta ko ajattellee, niin ei sielä ainakhan olla yksin. Hamhat irvessä piät hönkiä, ettet vejä mäkäriä keuhkot täythen. Non semmosia ihanuuksia net, että net mennee kauluksesta sishän ja munista purevat. Ei oikhen ohvia usko. Pitäs vishin oikhen kylpeä myrkyssä. Taikka tervata kaulus ja ranthet. Silloin net ainaki jäis siihen kiini. 

     Paarmojaki on rohki tarpheksi. Piti hanskat käessä onkia ko tuntu, että net lennosta purree. Ei tarvinu ko pään kääntää niin joku iski jo kiini. Ja se melkhein jo tekkee kipeää. Ei tartte miettiä uihman menoa, ainakhan jos ei pääse heti porthailta sukaltamhan.

     Aina meilä on joku huonosti. Häytyy vain yrittää nauttia kesästä. Maalimala senthän ihmiset kuolee heltheishin, joten kyllä meilä senthän on asijat hyvin täälä. 

     Eiku lissää ohvia kaapista ja uuesthan kartanolle. Kyllä net ötökät kolmen kuukauven päästä on jo aika vähissä."

Sattaa, sattaa, sattaa

 

     "Kortto senthän, ko koko aijjan pittää sattaa. Ulkona ko touhuaa, niin tullee hiki ko häätyy piettää saevaatheita päälä. Kastuu joka taphauksessa, oli kamphet päälä tai ei. Välilä ei uskala kattoa taihvaale suu auki, ko yrittää nähä pilvien takkaa vanhaa taivasta. Saattaa vielä hukkua.

     So kuulkaa tänhän tuo rillaaminen taitolaji. Ko yhelä käelä piät sathenvarjoa, yhelä kääntelet makkaroita ja yhelä huijjot sääskiä. Loppuu käjet kesken. Häytyy sitä kuitenki yrittää piettää perintheitä yllä. Juhanus ei ole ko kerran vuojessa, ku joulu on senthän joka vuosi.

     Veen tulosta huolimatta, hyvvää juhanusta kaikile. Kyllä se tästä vielä asettuu. Kyllä se viimeisthän syksylä toppaa. Tosin se vaihtaa olomuotoa, mutta sitä memmä ala vielä ressaamhan. Nyt mie lähen hakhen rillin esile."

Hilla kukkii.

Ne ovat saapuneet.

 

     "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävänsä ja nyt net riethat sitte viihmein ilmesty. Voi kortto senthän. No, ei se auta. Häytyy lähteä kaivelemhan kaappeja lävitte.

     Varhmanki arvasitta, mitä mie noijjun. Tietenki sääskiä. Ennää ei pysty t-paitasilhan hommailemhan ulkona ilman myrkkyjä. Huppu päässä piti halkoa koijjuja ja arvakkaappa oliko kuuma. Aurinko paisto ja tuullu ei paljoakhan. Onneksi puusouvvi on ohitte. Nyt saapii keskittyä jo vähä nautiskelhen kesästä. 

     Molenki jo kattellu vähä uusia paikkoja mihin lähtis kurpomhan. Sauvvukallaa kuulema tekis niin kovasti mieli. Eihän siinä auta ko lähteä ko niin kauhniisti pyyethän.

     Mettätakin taskusta mie sitte viimhein löysin ohvipullon. Nyt ko vain olis joku ilta satamatta niin pääsis käymhän. Tuntuu, että son joka ilta jonkulainen jyty taihvaala. Häytyy vain kattoa sopiva sathen väli.

     Huomena lauvantaina olis muuten Hetassa onkikilpailut kunnanrannassa yheltä. Lähtiskhän se tuo naapuri kaveriksi ko son joukkuekilpailu. Jaa, mutta eihän mulla ole matojakhan, eikä sielä saa muula pyytääkhän. Ja olis se kyllä ensimäiset hirviammunnakki samana päivänä. Mutta ei sitä senthän joka paikhan kerkiä vaikka mieli tekis. Sei auta ko laittaa asijat tärkeysjärjestykshen. 

     Vai pitäskö mennä rukatuksela..."

Ukkostutka

     "Ompa ollu oikhen somat kelit. Lämmintä on piisanu pitkhän ja sitte alko ukkostamhan. Tuntu ettei se muuta osanu tehhäkän ko piettää mustia pilviä ja möyrytä oikhen möyryämisen ilosta. Enämpi tuli puhelimesta seurattua ukkostutkaa ko somea.

     Tässä sitä on yrittäny tehä kaikki hommat alta poijjes ennen sääskeä. Ei ole oikhen keriny keskittyä kirjottamhankhan. Mutta nyt on melkhein kaikki tärkeimät saanu tehtyä. Vielä pitäs vähä nuita koijjuja tehä, niin alkas olla voiton puolela.

     Tulvaki on laskenu niin vois lähteä kokkeilhen, oliskhan kala syönilä. Verkola ja katiskala sai sen verran verestä kallaa, että pahimoilhen pääsi makhun. Se pisti haluttamhan lissää. Kyllä se veres tauro ja paistettu kylmän veen hauki on hyvvää.

     Joku sääski jo lentää. Niistä ei kuitenkhan ole ollu haittaa, mutta ko mäkäräkki on jo tulhe. Net riethat tullee nykysten sääsken kansa yhtä aikaa. Nämät ensimäiset onki isoja ko mahottomat ja niin nälkhäsiä, että net ei meinaa päästää irtikhän, ko net huitasee pois iholta. Tuntuu, että iho sinkuu ko niitä vettää pois. Niin lujhan net purree. Ja pistokohasta aivan veri vuotaa. Iso punanen pilkka jääpii ja seuraavana päivänä kutisevat ko vietävä.

     Nyt onki taas kova miettiminen, mihin net ohvit viime kesänä taas pukkas. Onneksi niitä purkkeja löytyy joka komerosta, ko tullee aina ostettua uusia, ko edeliset on jossaki jemmassa.

     Onkivehkhet mie jo löysinki. Nyt pitäs vain saaja aikaseksi lähettyä. Son kuiteski tämä meijjän kesä niin lyhkänen, ettei sitä oikhen passaa tuhlata tyhjjän aikomishen. Son muuten kohta kesäkuuki menny, eikä ole keriny nauttimhankhan."

Kaukana kaltioilla kuuluu kurkien kuoro.

 

     "Peippo, urpiainen, metto, kurki, hanhi, joutten, kuovi, vihervarpunen...

     Siinon listan alkua. Istun mökin porthaila ja kattelen järvele. Son aivan jäässä vielä. Ojan suukhan ei ole vielä auvenu. Joela joukhaiset huutellee toisilhen. Net piettää välilä aivan kauheaa mekkalaa. Met olema jo täälä, tämon meijjän paikka...

     Kauvvempana vuomala kurjet kans huutaa. Net on löytänhe sulan kaltion. Puolelta päivin niitä näkyki lentävän seittemän kappaletta. Jäin miethimhän, miksi pariton määrä. Onkhan yheltä jääny puoliso matkan varrele?

     Perjantaina oli rohki kaalo tuuli. Ei oikhen tehny mieli lähteä ees pilkile. Touhusima mökilä kaikenlaista. Ulkona kävästhin sen verran ko oli pakko. Tulipa kuitenki tehtyä rästhin jäänheitä huoltohommia.

     Lauvvantaina oliki sitte rohki fiini ilma. Vähäsen se tuuli, mutta aurinko paisto komeasti suurinpiirthein koko päivän. Ulkona ei pystyny yhthän olhen ilman ahvalaseja. Päivä meniki jakkarala istuen ja mustaa aukkoa tuijottaen. Aamula näky kevhän ensimäset hanhekki. Nekki viimhein uskalsit tänne.

     Tavalisesti tähän aikhan on päässy jo savustamhan, mutta tänä kevhänä ei ole kala oikhen syöny. Molen käyny monessa hyvässä paikkaa kokkeilemassa ja joka paikasta ei ole tullu ku niin pikkusia ahvesia, että ei ole paljoa kehanu alkaa nylkemhän. Ensimäisen kerran piti nylkeä kymmenkunta, ko halutti niin verestä kallaa syyä. Ja kyllä net olikki hyviä, vaikka ei niissä kyllä syömistä paljoa ollu. Sen verran että makhun pääsi.

     Yölä sitte sato vettä. Aamula ei ennää hanki kantanu ollenkhan. Kahloa piti, mutta ei luntakhan ollu ku polhven asti. Äitienpäivän aamu oli harmaja mutta lämmin. Aamukahvin jälkhen tietenki suikasimma taasen jääle. Kallaa ei kuitenkhan tullu sen kummemasti. Pari isompaa senthän pannule paistettavaksi. Voi mahoton ko nolit hyviä.

    Järvelä oli oikhen soma istua. Vaikka kallaa ei oikhen tullukhan, soli toela terapeuttista olla hiljaa paikalhan. Kuunela mettän ääniä ja hiljasuutta. Ko on niin tyven, ettei kuule ees tuulta. Siinä aistit valpastuu. Kuulet kaukasekki lintujen äänet.

    Ja se hetki, ko yhtäkkiä kuulet hiljasen kankotuksen ja hoksaat ison hanhiauran lentävän ylitte. Ko tunnet lämpimän tuulahuksen syvälä syvämessä.

     Voipiiko sitä ihminen ennää paljoa onnellisempi olla?"