perjantai 14. kesäkuuta 2024

Ne ovat saapuneet.

 

     "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävänsä ja nyt net riethat sitte viihmein ilmesty. Voi kortto senthän. No, ei se auta. Häytyy lähteä kaivelemhan kaappeja lävitte.

     Varhmanki arvasitta, mitä mie noijjun. Tietenki sääskiä. Ennää ei pysty t-paitasilhan hommailemhan ulkona ilman myrkkyjä. Huppu päässä piti halkoa koijjuja ja arvakkaappa oliko kuuma. Aurinko paisto ja tuullu ei paljoakhan. Onneksi puusouvvi on ohitte. Nyt saapii keskittyä jo vähä nautiskelhen kesästä. 

     Molenki jo kattellu vähä uusia paikkoja mihin lähtis kurpomhan. Sauvvukallaa kuulema tekis niin kovasti mieli. Eihän siinä auta ko lähteä ko niin kauhniisti pyyethän.

     Mettätakin taskusta mie sitte viimhein löysin ohvipullon. Nyt ko vain olis joku ilta satamatta niin pääsis käymhän. Tuntuu, että son joka ilta jonkulainen jyty taihvaala. Häytyy vain kattoa sopiva sathen väli.

     Huomena lauvantaina olis muuten Hetassa onkikilpailut kunnanrannassa yheltä. Lähtiskhän se tuo naapuri kaveriksi ko son joukkuekilpailu. Jaa, mutta eihän mulla ole matojakhan, eikä sielä saa muula pyytääkhän. Ja olis se kyllä ensimäiset hirviammunnakki samana päivänä. Mutta ei sitä senthän joka paikhan kerkiä vaikka mieli tekis. Sei auta ko laittaa asijat tärkeysjärjestykshen. 

     Vai pitäskö mennä rukatuksela..."

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Ukkostutka


     "Ompa ollu oikhen somat kelit. Lämmintä on piisanu pitkhän ja sitte alko ukkostamhan. Tuntu ettei se muuta osanu tehhäkän ko piettää mustia pilviä ja möyrytä oikhen möyryämisen ilosta. Enämpi tuli puhelimesta seurattua ukkostutkaa ko somea.

     Tässä sitä on yrittäny tehä kaikki hommat alta poijjes ennen sääskeä. Ei ole oikhen keriny keskittyä kirjottamhankhan. Mutta nyt on melkhein kaikki tärkeimät saanu tehtyä. Vielä pitäs vähä nuita koijjuja tehä, niin alkas olla voiton puolela.

     Tulvaki on laskenu niin vois lähteä kokkeilhen, oliskhan kala syönilä. Verkola ja katiskala sai sen verran verestä kallaa, että pahimoilhen pääsi makhun. Se pisti haluttamhan lissää. Kyllä se veres tauro ja paistettu kylmän veen hauki on hyvvää.

     Joku sääski jo lentää. Niistä ei kuitenkhan ole ollu haittaa, mutta ko mäkäräkki on jo tulhe. Net riethat tullee nykysten sääsken kansa yhtä aikaa. Nämät ensimäiset onki isoja ko mahottomat ja niin nälkhäsiä, että net ei meinaa päästää irtikhän, ko net huitasee pois iholta. Tuntuu, että iho sinkuu ko niitä vettää pois. Niin lujhan net purree. Ja pistokohasta aivan veri vuotaa. Iso punanen pilkka jääpii ja seuraavana päivänä kutisevat ko vietävä.

     Nyt onki taas kova miettiminen, mihin net ohvit viime kesänä taas pukkas. Onneksi niitä purkkeja löytyy joka komerosta, ko tullee aina ostettua uusia, ko edeliset on jossaki jemmassa.

     Onkivehkhet mie jo löysinki. Nyt pitäs vain saaja aikaseksi lähettyä. Son kuiteski tämä meijjän kesä niin lyhkänen, ettei sitä oikhen passaa tuhlata tyhjjän aikomishen. Son muuten kohta kesäkuuki menny, eikä ole keriny nauttimhankhan."



sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Kaukana kaltioilla kuuluu kurkien kuoro.

 

     "Peippo, urpiainen, metto, kurki, hanhi, joutten, kuovi, vihervarpunen...

     Siinon listan alkua. Istun mökin porthaila ja kattelen järvele. Son aivan jäässä vielä. Ojan suukhan ei ole vielä auvenu. Joela joukhaiset huutellee toisilhen. Net piettää välilä aivan kauheaa mekkalaa. Met olema jo täälä, tämon meijjän paikka...

     Kauvvempana vuomala kurjet kans huutaa. Net on löytänhe sulan kaltion. Puolelta päivin niitä näkyki lentävän seittemän kappaletta. Jäin miethimhän, miksi pariton määrä. Onkhan yheltä jääny puoliso matkan varrele?

     Perjantaina oli rohki kaalo tuuli. Ei oikhen tehny mieli lähteä ees pilkile. Touhusima mökilä kaikenlaista. Ulkona kävästhin sen verran ko oli pakko. Tulipa kuitenki tehtyä rästhin jäänheitä huoltohommia.

     Lauvvantaina oliki sitte rohki fiini ilma. Vähäsen se tuuli, mutta aurinko paisto komeasti suurinpiirthein koko päivän. Ulkona ei pystyny yhthän olhen ilman ahvalaseja. Päivä meniki jakkarala istuen ja mustaa aukkoa tuijottaen. Aamula näky kevhän ensimäset hanhekki. Nekki viimhein uskalsit tänne.

     Tavalisesti tähän aikhan on päässy jo savustamhan, mutta tänä kevhänä ei ole kala oikhen syöny. Molen käyny monessa hyvässä paikkaa kokkeilemassa ja joka paikasta ei ole tullu ku niin pikkusia ahvesia, että ei ole paljoa kehanu alkaa nylkemhän. Ensimäisen kerran piti nylkeä kymmenkunta, ko halutti niin verestä kallaa syyä. Ja kyllä net olikki hyviä, vaikka ei niissä kyllä syömistä paljoa ollu. Sen verran että makhun pääsi.

     Yölä sitte sato vettä. Aamula ei ennää hanki kantanu ollenkhan. Kahloa piti, mutta ei luntakhan ollu ku polhven asti. Äitienpäivän aamu oli harmaja mutta lämmin. Aamukahvin jälkhen tietenki suikasimma taasen jääle. Kallaa ei kuitenkhan tullu sen kummemasti. Pari isompaa senthän pannule paistettavaksi. Voi mahoton ko nolit hyviä.

    Järvelä oli oikhen soma istua. Vaikka kallaa ei oikhen tullukhan, soli toela terapeuttista olla hiljaa paikalhan. Kuunela mettän ääniä ja hiljasuutta. Ko on niin tyven, ettei kuule ees tuulta. Siinä aistit valpastuu. Kuulet kaukasekki lintujen äänet.

    Ja se hetki, ko yhtäkkiä kuulet hiljasen kankotuksen ja hoksaat ison hanhiauran lentävän ylitte. Ko tunnet lämpimän tuulahuksen syvälä syvämessä.

     Voipiiko sitä ihminen ennää paljoa onnellisempi olla?"



     



maanantai 6. toukokuuta 2024

Valosaa on.

 


     Istuskelen keittiössä iltateetä juoden. Katselen ikkunasta ulos ja mietiskelen kaiken maailman asioita. On valoisaa vaikka kello on jo yksitoista. Pihalla pyörii jänis ruokaa etsien. Sen näkee aivan selvästi. Se on edelleenkin täysin valkoinen. Tavallisesti ne ovat kirjavia tähän aikaan.

     Yksi kevään hyvistä puolista on valon runsastuminen. Kaamoksen pitkä pimeys on kiehtovaa ja ĺevollista, mutta lopulta siihen alkaa turtua. Jännä kuitenkin, että pimeyttä silti kaipaa. Varsinkin nyt, kun revontulista tulee joka ilta ilmoituksia puhelimeen.

     Täällä oli viime viikolla pilkkiviikko, joka päättyi Kilpisjärven kilpailuihin. Kelit ovat olleet pilkkijöille suotuisia. Harmi vain kun osallistujamäärä on kutistunut alle sataan. Jututtamieni järjestäjien mukaan, pilkkijöitten määrä on kutistunut ainakin kolmanneksella koronaa edeltävältä ajalta. Nyt pitäisi saada enemmän väkeä kilpailemaan.

     Ajatus katkeaa ja hörppään teen loppuun. Lumisade on taas alkanut. Sateita on ollut jo monena päivänä. Ei sitä kuitenkaan paljoa ole tullut. Päivällä on kuitenkin muutama lämpöaste, joka riittää sulattamaan vähäiset lumet pois. Hyvä vain, että pitää kelit kylminä täällä ylhäällä. Ehtii alempana tulva laskea.

     Ei kait tässä muu auta kuin kömpiä petiin. Jokohan sitä huomenna tohtisi vaihtaa kesärenkaat autoon?

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Kevät keikkuen tulevi.

 

     "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aivan kuivat. Nyt sielon kohta enämpi vettä ko lunta.

     Alko jo pölättämhän, että joko meiltä loppuu kelit. Justhinsa ko kerkis pilkile alkaa. Mutta ei senthän. Ilmat alko kylmenemhän. Ja alko hanki kantamhan kelkkaa. Oliki niin pehmeä välilä aijjaa. Siinoli semmonen viistoista-parikytä senttiä kovvaa lunta pinnassa ja sitte aivan pehmeää loppu. Vyötäröä myöjen on saanu välilä kahloa lynksiä umpisesta.

     Nyt sitä pitäs nauttia raikhaasta ulkoilmasta, mutta ko nuot työt haittaa. Toishaalta olis soma piettää kesälommaa tähän aikhan, mutta sitte ei pääsis kesälä kulkhen tammukoitten perässä. On se niin hankalaa ihmisrievun elämä. Tekis kohta mieli alkaa joutilhaaksi, mutta häätyy sitä ellääkki. Ahvesila ei oikhen laskuja makseta.

     Olishan se toishaalta seki, ku alkas myymhän toisile semmosia joutistelulomia. Kulkis turistien kansa pitkin mettiä hommaamassa kaikkea mukavaa. Tosin se muuttus kyllä ittelä taas työnteoksi, että se siittä vappauen tuntheesta.

     Kyllä son tieten niin, että paras son jatkaa haaveilua ja työntekoa entishen malhin ja toivoa hyviä kelejä viikonlopuiksi koko loppukevhääksi. Ja nauttia jokhaisesta hetkestä, minkä ehtii olla ulkona. Ja nyt alkaa pilkkiviikkoki.

     Ja tiijjättäkö mitä? Paras on vielä eessä. Kohta se taas alkaa. Pääsee seuraamhan lintujen muuttoa. Sitä riemua ja sielunhoitoa!"



tiistai 9. huhtikuuta 2024

Akkujen latausta.

 

     "Tet varhman oletta joskus olhet tilanthessa, jossa tunnetta ittenne oikhen väsynheksi. Mie en tarkota semmosta fyysistä väsynystä, ko semmosta henkistä väsymystä. Jokku viishamat puhhuu aivosumusta. Saattaa se semmostaki olla.

      Ylhensäkki henkinen väsymys tullee ressistä, liiasta työnteosta, sairauesta, lähheisen poismenosta, elämäntilantheista joile met emmä välttämättä pysty itte mithän. 

     Tässon ollu pari raskasta viikkoa takana. Kaikenlaista on tullu hommattua ja kaikkea on tapahtunu. Torstaina mie sitte totesin kotona, että nyt tämä laukkominen ja ressaaminen saapii riittää. Lähemä mökile rauhiottumhan.

     Ja niin met sitte tehimä. Karkasima töistäki vähä varemin ja hurhautima mökile. Pari yötä mettässä, mökilä puuhastelua, lintujen seurailua, kelkkailua ja pilkkimistä. Pää tyhjeni ajatuksista ja akut lattautu taas kummasti. Kyllä se mettäterapia on parasta ihmisen jaksamisele."

          


torstai 21. maaliskuuta 2024

Hetan Marianpäivät

 

     "Niin se taasen vuosi vierähti. Marianpäivän markkinoila tuli piipahettua molempina päivinä. Lauvvantaina oli paljon myyjiä kylälä. Suopunkikilpailut houkutteli väkeä kattomhan. Tuli sitä taasen ostettua jotaki. Pyssyy taas vuojen lämpimänä.

     Paikaliset käsityöntekijät on olhe taasen reiphana. Monenlaista non tehne. Toivottavasti muukki osti tuotheita. Se innostaa jatkamhan perinettä ku tavara liikkuu.

     Sunnuntaina oliki sitte hiljasempaa. Markkinatorilakhan ei ollu ennää ku kaks myyjää. Kaalo tuuli vishin verotti tulijoita. Mutta ei sole ko pukeutumiskysymys. Kyllä sielä pitkälä takila tarkennee. 

     Sotilhakki on lähtenhe jo kotia. Ei net kuulema ollu olhet oikhen ostopäälä. Ei sitä kukhan oikhen osanu ennakolta aavistaa, minkälainen tuomonen homma oikhen on. Ens kerrala olhanki sitte viishampia, ko tiijjethän mitä on tulossa.

     Kovasti non kuihtunhe nämät meijjän tapahtumat entisajoista. Tuossa raatasimma monen tutun kansa siittä. Meijjän pitäs vain saaha enämpi ihmisiä innostumhan myymhän töitänsä. Tekijöitä kuiteski piisaa. Markkinointiaki pitäs lisätä paljon, ko ei nuita mainoksia ole kauheasti näkyny oikhen mishän.

     Uusia ideoita tarvittais meijjän tapahtumien ja kunnan kehittämishen. Ottakaappa ihmiset koppi ja puhukaa järjestäjile jos teilä on hyviä ajatuksia. Ja tieten tekijöitäki tarttee, ko ei net hommat ittesthän tapahu.

     Hyvvää kevättä jokhaisele. Nautima lissääntyvästä auringosta ja lähethän pilkile."



Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...