maanantai 27. huhtikuuta 2020

Tuisku



     Katselen ikkunasta ulos. Lumi pöllyää oikein tosissaan. Taidan jäädä kohta mottiin kotiin. Laitan kengät jalkaan ja astelen ulos. Jep, kuten arvelinkin. Pohjoisen puolen tuisku on tuiskuttanut tien umpeen. Tasainen kuin pelto. Jos ei tikkarisuja näkyisi, niin ei siinä uskoisi tietä olevankaan. Ei auta kuin soittaa kaverille, että käy ohimennen linkoamassa tien ja pihan auki. Laitoin aamukahvin tippumaan ja kuuntelen tuulen tuiverrusta. Hain kameran esille ja laitoin akun latautumaan. Nyt olisi hyvä keli kokeilla tuiskun kuvaamista.

    En kerinyt edes aamukahvia nauttia loppuun, kun kone pyörähti pihalla mutkan. Hörppäsin loput kahvista ja ei muuta kuin tuiskun keskelle...

     Useimmiten ihmiset kiroavat tällaista keliä. Minusta on aina mukava katsella luonnonvoimia, oli kyseessä tuisku, ukkonen, rankkasade tai vastaava. Luonto näyttää mahtinsa ja muistuttaa meitä kuolevaisia pienuudestamme.

Pilkkireissulla ylhäällä tunturissa tuuli vei mennessään
kaiken irtaimen, pilkkijakkarasta lähtien. Kiire homma
juosta kamppeita kiinni hankea pitkin.
Avotuntureilla tuisku hautaa rakennuksia lumen alle.
Tuisku katkaisee liikenteen monesta kohtaa.
Tunturissa maa ja taivas sotkeutuvat keskenään.
Lapset ainakin tykkäävät leikkiä ulkona tuiskun aikaan.

Pienet lumikiteet lentävät hankea pitkin.










maanantai 20. huhtikuuta 2020

Riethan hoppu



   "Molen seuranu nuita toisia eläviä, ko niilä on aina joku viholisen hoppu jonnekki. Tien pääläki ko ajelet, niin kohta on joku pershessä kiini ja mennee ohi. Ylhensäkki son kylläki norjalainen, mutta kyllä net ossaa suomalaisekki. Ja monesti nekki ruukaavat ajjaa semmosilla mukamaste paremilla autoila. Mie en kuiten osta liian hienoa vehettä, jos sillä pittää ajjaa nuin lujjaa.

     Isola kirkola ko on käymässä, niin sielä se vasta hulina onki. Sielon vishin kaupat liian vähä aikaa auki, ko melkheinpä juoksevat sisäläki, että kerkiävät. Meilä on täälä hyvät kaupat, ko jokhaishen kerkiää hyvin.

     Molenki ajatellu, että nuile kiirheisille etelän ihmisille pitäs järjestää semmonen hiljasuus- ja kiirhettömyysretriikki vai mikä se nyt olikhan. Viikoksi tulla tänne, pelkästhän istumhan ja olhen. Siinä net sais verenpainhet ja ressit alas. Tieten se pitäs piettää sillon ko ei ole nuita sääskiä. Muutenhan net tolvais ko porot, pitkin kankhaita sääskiä karkhun ja taas painhet nousis. Tosin mie kyllä tietäsin muutaman täkäläisenki, joile se sopis oikhen hyvin. Mien ymmärä mistä non oikhen semmosen kiirhen löytäny. Son kyllä häytyny olla jossaki tarjouksessa taikka sitte non saanhe sen kylkiäisenä.

     Istaha sieki mäthän pääle taikka kivele, ko löyvvät mielheishen. Aina parempi ko solis veen äärelä. Piipustelet rauhassa ja vain kattelet vettä. Annat aivojen käyvvä tyhjäkäynnilä. Ei aina tartte ajatella. Välilä on terhveellistä vain olla.

     Ko son valitettavasti nykyhjän niin, että nykyihmiselle pittää olla valhmiiksi pureskeltu paketti, ettei vain mene aikaa hukhan. Jos kerran aika on rahhaa, niin mikä son tässä sitte miljonäärinä istuskella."


maanantai 13. huhtikuuta 2020

Kaks nälkhäistä.


     "Pilkkikausiki on nyt sitte aukastu. Komea ilma, mutta kaalo ko helketti. Mikhän siinä on ko koko ajan pittää tuulla. Ennen sai istua paitasilhan avanolla. Nykyhjän hiki kuivaa ennen ko se kerkiää tullakhan. Kohta son vielä aikanen onkimishen. Avanto jäätyy, eikä kalakhan ole oikhen syönnilä.

     Mutta ei sole se saalis pääasiaja. Saapii olla ulkona, paistaa makkaraa, keitähyttää kunnon kahvit, nauttia kevhän tulosta ja tyhjätä päätä. Kelkalaki on tosi soma ajjaa ko pääsee vaikka minne. Saapii viettää aikaa perhhen kansa. Son kohta luksusta nykyhjän. 

     Soli vähä ko siinä laulussa, että kaks nälkhästä narraa toisiansa. Tuli sieltä juuri sen verran, ettei senthän joutunu tirri pathan. Toishaalta tirripaistos on kyllä hyvvää, vaikkaki sen jälkhen kuolee närästykshen, mutta se tehhän vähä toisenlaisista eihneistä. 

     Se vain ko pittää mennä rohki eemäs, jos meinaa kallaa saaja. Kylän pinnasta on kaikki järvet ja joet pyyetty olemattomhin, ettei niistä ennää saa ko pikkusia. Pannukarkeita jos halvaa, niin pittää kelkalaki ajjaa melko pitkhän. Olishan nuita paikkoja, mistä tulis isompaa, mutta niile ei kannata talvela mennä, ko heti kuorathan jälet ja kohta non nekki pyyetty tyhjiksi. Parempi pittää salassa omat tärppipaikat.

     Son tuo kalakatheus niin kova, että se voittaa hirvikiimanki. Mie en ole koskhan oikhen ymmärtäny, miks pittää pyytää enämpi kallaa ko suittaa syyvvä. Kajehuksissa, ettei vain naapurile jää ja kevhälä sitte heitethän menemhän, ko ei ole jaksettu talvela syyvvä. Ensimäisistä sulapaikoista lähethän pyythän haukia heti ko verkko mahtuu. Hyvä ettei painita, kuka saapii ensin mennä. Sunkhan nykyhjän kukhan ole ennää nälkhän kuolemassa.

     Ei sen puolhen. Kyllä mieki olen ollu pyytämässä rantaporheista, ko son niin hyvvää tuo kylmän veen haukiki. Ja ko satut saamhan ison siijjan. Verestä kallaa ko saapii talven jälkhen, niin kyllä kelpaa. Voissa paistettunna, savustettunna taikka taurona.  Mutta ei niitä suita ylettömhin syyvvä. Äkkiä se alkaa puule maistua, se hauki meinaan."


maanantai 6. huhtikuuta 2020

Pulmukaiset



   "Eilen näky kevhän ensimäinen pulmunen. Sonki varma kevhän merkki ko pulmukaiset tullee. Mustavalkoset linnut ilmestyvät yhtäkkiä ko tyhjästä ja melkonen kuhina ruokintapaikoilla alkaa. Linnut laskeutuvat kauemaksi hangele ja hyppelevät sieltä lähemäksi ruokailemhan. Lintujen ruokahalu on kyltymätön. Net viihtyvät ruokintapaikoila pitkhän, ennen ku net siirtyvät pesimäpaikoilhen tuntureile. Ylhensäkki niitä näkkyyki vain kevhälä.


     Aikaisemin tokissa saatto olla pari kolme sattaa pulmusta. Nykysten lintujen määrä jääpii muutamhan kymmenhen. Isä muisteli joskus, että ennen vanhhan pulmusia pyyethin jopa ruuaksi, lauthan kiinitetyillä hevosen jouhila. Sitä sei muistanu olikko net minkä makusia. Siihen aikhan net pyysi vaikka mitä. Ruuvvan pääle ei kauheasti nirsottu. Itte ei kyllä raskis nuin komeaa lintua syyvvä. Eikä siinä raukkasessa kyllä ees ole oikhen syömistäkhän. Vaikka molen tämmönen kuivettu. niin nuita menis hurstisäkilinen ennen ko nälkä lähtis. Somempi vahata niitä.
   



     Pulmukaisia on rohki soma kattella ja seurata, ko net on semmosia ikiliikkujia. Koko ajan telmivät ja hätistelevät toisiansa. Niitten kans kattoessa mennee aika ko siivelä. Nyt saapiiki sitte alkaa oottelemhan muita muuttolintuja. Siittä se kevät sitte alkaa. Kaivama jokhainen syksyn jäljiltä kiikarit esile ja lähemä ulos kattelemhan ja nauttimhan kaunhiista kelistä ja ahvottumhan."





Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...