maanantai 31. tammikuuta 2022

Pakkasen pillaama

 

    "Kolmekymmentäkaks astetta... mie tiirasin aamula mittaria silmät ristissä. Se tuo ikänäkö vaikuttaa niin monhen asijhan nykysten. Piti kattoa parhin kerthan, että on se niin paljo. Ei se pakkanen muuten elämhän vaikuta, mutta ko meinasima lähteä Hethan siihen hiihtotapahtumhan. Jos ei muuten, niin ainaki toimittajale henkiseksi tueksi. Vaikka ei se hihtaaminen nyt niin kauheaa senthän ole, mutta emmie sitä oikhen rakastakhan. Toishaalta, mielumin mie kyllä hiihän mettäsuksila. Tosin ei nyt kyllä tartte haaveilakhan lähöstä ko oma pakkasraja mennee reiphasti ylitte. Tuskin se siittä lauhtuu tarpheksi.

     Sen sijhan mie taijjan lähteä lompsimhan lumikengilä pikkumukan. Semmosen lyhyen ja lepposan hikilenkin. Ei kuitenkhan liian raskhan, ko tuntuu vähä lentsun oirheita. Pakkasessa puuhatessa pyssyy pöpökki paremin kurissa. Ko vain huolehit, ettet pääse kylmettämhän itteästi. Sen jos tehet, niin saat piettää muutaman pirttipäivän sen jälkhen. Pittää vishin laittaa tikkuri possanoovan pääle varmuuen vuoksi. Ja vaihtaa tuulitakki sarkatakhin, niin senthän vähä henkii. Ettei senthän läkähy jokiruthon sielä taajoessa.

     Aamunkajo näyttää jälhen kerran kauhniilta. Etelän puolela auringon nouseminen värjää taihvaan kullankeltaseksi ja pohjosessa näkkyy hienot pastellisävyt. Aamukahvia juojessa, sitä taasen miettii, kuinka sitä onkhan etuoikeutettu, ko saapii asua kotiseuvvula, tämmöselä hetkelä. Luonto on yksinkertasesti vain niin kaunis, että se saapii mielen herkistymhän. Pitäs alkaakki kokkeilemhan maalaamista pitkästä aikaa. Koulussa mie osasin jonku verran piirtää ja maalatakki. Sen taijjon pitäs vielä opetella uuesthan. Solis soma, ko ossais sillälaila ikustaa meijjän kunnan kauneuvven. En mie senthän mikhän Vankokki ollu kouluaikana, mutta sommaa soli. Meni aika äkkiä touhutessa ja tuli soma mieli.

     Ei se auta ko alkaa laithan raasuja pääle ja lähteä kattomhan pihale, onko linnuila tarpheksi syömistä. Talipallot on käyhe taas hyvin kaupaksi. Pittää se niitä tijasiaki muistaa, että pärjäävät talven ylitte. Ei muuta ko lähe sieki ulkoilhen, ees vähäksi aikaa. Sepä pysyt sieki terhveempänä."

     

maanantai 24. tammikuuta 2022

Roihurieha

     "Olipa Hiihtomaassa soman näköstä, ko kunta oli järjestänny rakovalkean ja jätkänkynttilöitä rintheshen. Soli mukava lämmitellä lumikenkäilyn päätheksi. Harmi vain ko nuissa tapahtumissa käypii niin vähä väkeä. Pitäs vishin mainostaa paremin."

     Kunnan järjestämä Roihu-rata ulkoilutapahtuma järjestettiin toissa viikonloppuna Hetta Hiihtomaassa, Jyppyrän rinteellä. Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Pikku pakkasesta huolimatta, rinteessä palavat jätkänkynttilät loivat mukavan lämpöisen tunnelman. Elävä tuli loihti ympäristöönsä erilaisia varjoja, jotka elivät tulen loimutessa. 

     Harmi sinänsä, että täällä meillä järjestettävät tapahtumat eivät oikein kerää osanottajia. Monesta pienestä jutusta saataisiin isoja tapahtumia, jos vain ihmiset olisivat aktiivisempia osallistumaan niihin. Kyllä pikku pakkasessa tunnin pärjää. Eihän se ole kuin pukeutumiskysymys. 

     Seuraava isompi tapahtuma taitaa olla Marianpäivät. Mitä jos ottaisimme jokainen itseämme niskasta kiinni ja lähtisimme käymään markkinoilla ja ottaisimme vielä lompakonkin mukaan. Sen "Ei sielä mithän kuitenkhan ole." -asenteen voisimme heivata kuusikkoon ja lähteä vireästi käymään eri tapahtumissa. Tottakai, jos ajattelee tuolla tavalla, eikä lähde mihinkään, loppuu meiltä ne viimeinenkin tapahtuma ja sen jälkeen onkin syytä olla kotosalla...



maanantai 17. tammikuuta 2022

Luononvoimat jyllää

      "Soli kyllä melkonen myräkkä ajella illala. Lunta tuli vaakatasossa ja kunnola ja välhin oli tuiskuttanu tien umphen. Onneks on vähä korkeampi auto, mutta kyllä sitä nelivetoa kaipais. Non vain niin kalhit, ettei niihin taijja riittää tämän perän oravannahat, vaikka kaikki sais pyyettyä.

     Monta hyvvää menopeliä sitä täälä tarttis. Kunnon kelkkaki pilkkihomhin ja vaikka ansajotoksele olis soma olla. Vaikka kyllä tuola vanhalaki vielä ajjaa. Huollattaa vain ajalhan. 

     Kauhula seuranu tuota kouhottamista. Ko net meinaa, että pitäs siirtyä kokonhan sähkölä toimimhin ajopelhein. Son siinä kinthala, että mie ymmärän sen autojen kohala. Ko vain ensin hoitavat meilekki sitä julkista liikennettä. Ko nuot meijjän bussit kulkee yhtä koska ja ko niitä vähäsiäkhän ei kulje ko Hetasta ja Kilpisjärveltä alas käsin. Täältä sivukyliltä ei pääse mihinkhän ilman ommaa autoa.

     Sähköautot nene taas on niin riethan kalhikki, että niihin ei riitä kenenkhän rahat. Pankkiakhan ei voi ees ryöstää ko nekki on viety täältä pois. Että semmosta.

     Tässäten soli lehessä juttua sähkömoottorikelkoista. Son jo viimisen pääle pöljä juttu. Mitä se hyövää, vaikka pääsisit sillä sata kilometriä reittiä myöten, ko pitäs päässä umpista pitkin reki kuormassa yömukin. Ja poromiehet saattaa olla viikonki mettässä. Ei se paljoa ilahuta ko reki olis vara-akkuja täynä. Siinä saattais tulla nälkäki, ko mukhan ei mahtuis ennää sapuskaakhan. 

     Son kyllä pitemän pääle pöljää ajatellakhan tuommosia, mutta minkä tehet, ko ei ole käytänön asiat oikhen hanskassa.

     Taitaa olla parempi keskittyä tuohon leivälä toimivhan lumikolhan ja rykässä piha puhthaksi. Vaikka saattaa kyllä käyvvä niinki, että joutuu soittamhan naapurin pyörähtämhän rattorin kans. Kohtapa sen näkkee. Siinäpä se aika kulluu ko kollaa juoksuttaa. Liikunnallista maanantaita teilekki."



     

maanantai 10. tammikuuta 2022

Vesi kielelä ootellessa


     "Olis soma joskus piettää semmoset perineruokapäivät. Semmoset, missä olis tarjola tämän perän herkkuja. Tai ruokia pareminki, ko ei net kaikki niin hyviä senthän ole. Son kylläki pitkälti makuasija, eikä niistä oikhen voi kiistellä.

     Ekana tullee mielhen selkäkeitto. Siittä kuiteski enin osa tykkää. Meilä aina tehthin semmonen ko saathin poro taikka hirvi. Selkänikamat kattilhan kiehumhan ja myöhemin lisäthän potut. Maustheksi vain suolaa. Ja on hyvvää. Maaliman paras keitto.

     Tauroa keitethän kesälä paljo. Vereksestä kalasta tehtyä pottukallaa tai kalapottuja, ihan miten halvaa sitä kuttua. Kalat ja potut keitethän samassa kattilassa, mutta siittä ei tehä keittoa. Liemi kaajethan poijjes ja kalat ja potut syöhän sipulirasvan kans. Kalasta saapii kyllä paljo muutaki hyvvää aikaseksi.

     Poromakkarat onki semmonen, joka jakkaa mielipitheitä eniten. Toiset ei muuta söiskhän ja toisila alkaa kuojotuttamhan pelkkä ajatuski. Poron kuuta elikkä rasvaa ja verta laitethan pestyn suolen sishän ja keitethän. Kyllä son kuule hyvvää. Mie ymmärän semmosia, jokka on olhe näkemässä sitä suolien pesemistä, ei välttämättä halva syyvvä niitä. Se haju ei ole maaliman parhaita.

     Punaskakot elikkä maalakakot on mullaki semmoset, että jääpii välhin. Non verestä ja jauhosta tehyt isot pyörykät, jokka keitethän kattilassa.  Poromakkarat on oikeasthan ainoa veriruoka, josta tykkään. Niile ei kaupan mustat makkarat pärjää alkhunkhan.

     Keittoruokia on paljo muitaki. Esimerkiksi piiruskeitto elikkä käristyskeitto. Vähä erikoisempia on vaikka korrikeitto. Mie kuitenki mielumin paistan linnut, ko net ei minusta sovi keithon. Eikä korria saa ennää pyytääkhän, ko son aikaa rauhotettu. Son pilkkasiipi suomeksi.

     Syömisistä pittää tietenki mainita kuivaliha ja sauvvuliha. Niistäki saapii vaikka mitä hyvvää tehtyä. Kuivalihavelliä esimerkiksi. Sauvvulihhaa on makea paistaa vaikka valkeala makkaran tilala.

     Hyvän aterian päätheksi, keitethän kunnon nokipannukahvit ja net juohan mettäkakon kera. Mettäkakko on semmonen pyörevä kakko ja son siittä villi värkki, että vaikka kaikki tekis samala resähtilä, niin se maistuu aina eriltä. Mutta ei koskhan kuitenkhan pahalta.

     Siinä oliski ens kesänä yks tapahtuma lissää, vaikka kotiseutumuseola taikka torila Norjantien varressa järjestää. Kyllä mie kuiten tulen ostamhan paikalisherkkuja, jos joku vain kehtaa niitä tehä."

maanantai 3. tammikuuta 2022

Kenkäilyn merkeissä


     "Kävästin lumikenkäilemässä kauppareisun päätheksi. Uuenvuojen ruuat on hankittu ja hakastimpa muutaman raketinki. Ei mahottomasti, mutta sen verran, että tunnelhman pääsee. Meijän kylälä ko ei niitä kauheasti ennää ammuta. Sillon ko läpit oli pieniä, enämpi juhlithin.

     Ajastin luontokeskuksen pihhan ja hyvä ko sain auton mahtumhan parkhin. Siinoli varhman kymmenkunta autoa valhmina. Vishin oli muukki saanhe saman ajatuksen lähteä ulkoilhen. Ei siinä mithän. Pakkasta semmoset -15 ja muutenki komea keli. Laitoin kengät jalkhan, sauvat käthen ja eiku kiikkumhan Jyppyrälle. 


     Polku oli niin kova, ettei siinä olis tarvinu kenkiä ollenkhan. Välilä kävelin umpista pitkin. Seurasin polkua vanhoile rappusille, ettei juuri olis päässy liian helpola. Eikä sitä kautta tosijhanka ollu keveä kulkea. Siinä jyrkässä kohassa ollu lunta ko korkeinthan nilkhan asti ja kivikossa saanu siksi oikhen pitoa. Mutta sinnilä menin, ko siittä oli joku muuki kiikkunu aikasemin, enkä mie kehanu olla sen huonompi. 


    Hikihän siinä taajoessa tuli, mutta kyllä soli sen arvosta. Laavulta oli komeat näkymät. Aurinkoki melkhein pilkisti Sammalvaaran takkaa. Kohtahan se taas näkkyyki. Olettako huomanhe, että meilä on kohta kaamos ohitte. Ei sitä ehtiny ees kunnola tajutakhan. Viikon päästä se suurinpiirthein näkkyy meilekki.


     Takasin autole kävelinki enämpi umpista pitkin. Kyllä son hienon näköstä ko puissa on tykkylunta ja taivas punertaa kauhniisti. Saapii omhan tahthin tallustaa mettän keskelä, ko ei paljoa ääniä kuulu. Rinhen alla kattelin, ko turistit laski mäkeä. Oli niilä hauskaa.

     Sitä mie vain mietin, samala ko kattelin niitä, että ko rinnettäki oli tehty valhmiiksi jo aika paljon, niin miksikhän sitä ei oltu jo aukastu? Jouluna tullee monet kotona käymhän ja näkkyy nuita koti- ja ulkomaan turisteja melko paljo olevan, niin eikö se kannattais aukassa aikasemin? Son vain minun ajatus, mutta kannattais oikeasti miettiä olisko siinä mithän ideaa. Kattokko palvelut ja aktiviteetit palvellee ihmisiä ja tyytyväinen turisti tullee toistekki."

Hetan Marianpäivät

       "Niin se taasen vuosi vierähti. Marianpäivän markkinoila tuli piipahettua molempina päivinä. Lauvvantaina oli paljon myyjiä kylä...