keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Lahjoja helpola.

     

      "Ompa soma! Mie vilkasin kaupala käyvvessä ilmotustaulua. Pääsee taasen melko helpola lahjanhankinnassa. Ensin perjantaina rivihallien liikhet piettää joulunavajaiset ja lauvvantaina onki liikuntahallila joulumyyjäiset. Pittääki lähteä heti aamusta liikhele, että kerkiää ostaa joululeivonaiset ja pukinkonthinki täytettä, ennenku muut ostaa kaikki. 

     Hyvä, että ihmiset jaksaa ahkeroijja ja puurtaa vuojesta toishen. Ja järjestää tämmösiä somia pikku tapahtumia. Emmä met tietenkhän pysty kilpailhen nuijjen isompien, niinku Kittilän jouluyön kansa, mutta kuiteski omile järjestämä jotaki hauskaa. Niin se pittääki.

     Ku vain jaksais ihmiset sitte lähteä kathon näitä. Laiskuus on monele tutulekki tullu. Ko sielä ei kuulema ole mithän. Häätyykö sitä aina olla maalimaa mullistavvaa ohjelmaa. Jos ei muuta, niin käypii kahvistelemassa samala ku käypii kaupassa. Ei sole niin mahoton homma. Mutta ku pakkaa saki erakoitumhan. Kumma ku ei senthän ruokaa jo kotia tilata.

     Pittääki kuttua välilä naapuri kahvile, ettei siittäkhän tule aivan erakkoa. Sielä se yksikshen aina touhuaa. Olen mie välilä käyny raatimassa ja auttamassa jossaki hommassa.

     Toivoma viikonlopuksi hyvvää keliä, että ihmiset lähtee liikhele. Mie ainaki lähen kattomhan molempina päivinä, vaikka solis mimmonen keli. Nähhänpä sielä!"

tiistai 21. marraskuuta 2023

Samoilta jalansijoilta.

 

     "Son kohta hienoin aika vuojesta. Justhinsa nyt ennen kaamosta, on ilta- ja aamuruskot kommeimmilhan. Vaikka son aika kaalo, juuri kova pakkanen tekkee tästä kaikesta hienoa. Komean sininen taivas päivälä ja tähtikirkas yö. Voiko sitä ennää muuta toivoa. Paitti tietenki vähä lauhempaa, mutta ko silloin se vettää pilhven ja alkaa sathan. Joten nautima tästä.

     Etelän taivasta vasten ko kattoo, näkkyy puitten silhuetit terävinnä kirkasta taihvanrantaa vasten. Kylmä keltanen lämmittää vielä pikkusen mieltä. Kohta aurinko katoaa kokohnan horisontin taa. Sielä se pyssyy piilossa seuraavat puolitoista kuukautta, kunnes se taas alkaa pikkuhiljaa kiikkumhan takasi esile.

     Pohjosen puolheinen taivas, son taas täynä hienoja pastellivärejä. Sinisen ja punasen eri sävyjä näkkyy sielä. Tunnelma on oikhen rauhottava.

     Tuntuu hullulta ajatella, että sie näet samoilta jalansijoilta kaks erilaista maalimaa. Pelkästhän ympäri kääntymälä. Se kuvastaa aika paljon nykystä ajattelutappaa. Samasta asijasta voipii olla montaa eri mieltä. Riippuu minne käsin kattot. Siltikhän jalkhoin kattomalla se asija ei ole muuttunu yhthän mihinkhän. Toiset vain tykkää toisela tavala. Sitä mie en oikhen ymmärä ko niistä mielipitheistä sitte pittää tapella. Toiset tykkää siittä etelän taihvaasta ja toiset pohjosesta. Jokku molemista. Miksi toisen mielipiettä ei voi sen vertaa kunnioittaa, ko pittää alkaa siittä mainittemhan.

     En mie sillä sano, että mulla olis tämmönen nyt vasta käyny, mutta tuli vain se jotenki mielhen tästä vuojenajasta. Met jokhainen nautima eri asijoista ja ajoista. Sen met saama jokhainen tehä. Mie nautiskelen nyt tästä ajankohasta ja toivon mukhan sieki väärtihyvä. Kaamos alkaa kohta ja onneksi joulu valasee meijjät pimmeimmän ajan ylitte. Tammikuun puolhen välhin mennessä se aurinkoki alkaa näkymhän. Jaksama siihen asti.

     Karvalakki päähän ja menoksi!"



lauantai 11. marraskuuta 2023

Huomena juhlithan.

     

     "No se mie viimheinki kerkisin kirjottamhan tähänki tekstiä. Jos ei muuta kiirettä ole ollu, niin son tuo yläkerran isäntä pitäny huolen, ettei meilä alakerran lapsila tule ongelmia liijjan vappaa-ajan kansa. Sonki kohta viikon tiputellu lunta. Pieniä hiutuvia, välhin aivan ääpättömiä, mutta tasasesti ihan koko ajan. Sitä on joutunu ulkoilhen päntiönhän. Onneksi alko pakastamhan, niin saapii kolan jähtymhän. Meinas jo liikaaki lämpenemhän.

      Son sunnuntaina sitte isänpäivä. Meiläki osa läpeistä on tullu kotona käymhän. Soma ko niitäki näkkee. Saisivat käyvvä useamastikki vanhuksia kattomassa. Mutta niiläki on omat elämät alkanhet, eikä net jouvva aina äitin ja isän helmoissa pyörimhän. Saapii olla tyytyväinen, että ouvvat hyvin kotona kasvanhet ja ottanhe ison askelhen elämäshän. Ku vain hyvin pärjättäis.

     Meilä jokhaisela on ollu sama tilane aikoinhan. Koulut piti käyvvä ja lähteä maalimale työtä hakhen. Välilä saathin sitä leipää ja joskus voitaki siihen pääle. Pikku hiljaa sitä oppi elämästä ja hyvin tässä loppujen lopuksi on pärjätty. Tietenki kotoa saatut ohjjet on kantanhe kauvvas.

     Tärkein opetus, minkä isä aikoinhan opetti, oli ettei lennä kypsät kärpäset suuhun. Se meinas sillä, että itte pittää töitä tehä elantonsa ethen. Ei kukhan tule rahhaa antamhan tyhjän päitten. Sitä molen yrittäny nouvvattaa. Koko elämänsä sitä onki tehny montaa hommaa. Ja sammaa molen sanonu omilekki lapsile. Työtäpölkäämättömälle löytyy aina hommia.

     Ommaa issää tullee aina välilä muisteltua. Tietyt asijat, paikat ja työt tuopii muistoja mielhen. Välilä miettii, ko tullee joku pulma ethen, miten isä olis tehny tämän homman.

     Monta mettäreisua on tehty. Riekonpyynissä, hirvimettälä, verkoila, koijjumettässä. On tehty heinää ja isä se opetti ajamhan rattoriaki. Soli semmonen vanhan kansan mies. Poikasena joutu kiskomhan vanhat naulakki lauvvoista irti ja oikomhan, ko mithän ei saanu heittää menemhän. Kaiken maaliman rautaromukki se säästi, mutta paljon se niistä tekiki. Monet kärryt ja vehkhet tehthin ja korjathin. Välilä se teki koristheitaki niistä. Timpurin hommakki suju kaikki. Harva homma siltä jäi tekemättä. 

     Huomena pittää viijjä hauvvale kynttilä ja muistela niitä mielhen painunheita hetkiä. Hyvvää isänpäivää meile kaikile isile! Viettäkkää oikhen mukava päivä rakhaitten parissa!


Ps. Tämä blogikirjotus oliki sitte kahessaas. Vaikka son välilä kirjotusurkko tuntunu mahottomalta, niin periksi ei ole tehny mieli antaa. Isän oppien mukhan seki..."

     

keskiviikko 1. marraskuuta 2023

Pauketta mettässä

     "Taas kuulu paukahus. Tavalisesti passissa ollessa mettä on hiljaa. Vain satunaiset lintujen äänet rikkoo rauhan. Läheiseltä järveltä kuuluu kova pauke ja vinkuminen koko ajan. Jää halkeillee. Viientoista asthen pakkanen kovettaa jäätä. Nyt onki ollu talven tuntua. Pakkanen on parhaimilhan ollu parissa kympissä. Maalima jäätyy.

     Välilä kuuluu korpin raakuntaa. Se kaveri ei pakkasta pölkääkhän. Kovilaki pakkasilla se lentelee ja hakkee syömistä. Ei se ole kovinkhan hääviä senkhän elämä. Tikkaki lensi ohi. kohta alkoki kuulumhan naputus ojan ruvosta. Sielä se takkoo käpyjä auki. Niilä onki paljo helpompi löytää syömistä, ko mettät on mäntyjä täynä.

     Ojanrutoa pitkin lentää hiiripöllö. Niitä harvemin näkkee tähän aikhan. Komea ilmestys. Vähän ajan päästä se tuliki istumhan lähele puun lalhvan. Harmi ko ei ollu pitempää putkea matkassa. Siinä se kuikuili vähä aikaa ja jatko sitte matkaa. Vishin katteli, että mithän se tuoki pöljä täälä pakkasessa istuskellee. Menis kotia häirittemästä.

     Lapinkansassa oli juttua tuosta jäätymisestä tässä yks päivä. Mielenkiintonen artikkeli soli. Vaikka sen järvien jäätymisen joka syksy kokkee, on se aina yhtä sykähyttävä kokemus. Soma ko kävelet rantaa pitkin ja yhtäkkiä se poksahuttaa jään halki jalkhain alla. Halkein oikhen vinkasee ku se mennee pitkin järveä. Hyvä ettei housut sotkeennu. Sitä paukahtelua ja vingahtelua on oikhen soma kuunela. Sen tietää, että kohta jäät kantaa kelkalaki ajjaa.

     Harmi vain ko kerkiää tuota lunta tulla ennenku kerkiää kunnola jäätymhän. Olis soma käyä kokkeilemassa kolkkaamista. Nuorena läppinä sitä harrasti melkhein joka syksy. Joskkus sai oikhen syömäkalanki. Ounasjärvessä olis kuulema ollu kirkasta jäätä, mutta ei tullu lähettyä ajamhan. Lähijärvissä olis voinukki käyvvä.

     Pittää seuraavaksi lähteä hakhen kelkkapuku esile, ko kohta sitäki tarttee. Jos ei muuten, niin piettää auton perässä varalta. Ei sitä koskhan tiijjä koska tuo vanha kottero jäätyy tien pääle. Sillon on hyvä olla lämmintä vaatetta. Avun tulossa saattaa joskus mennä kauvvanki. Parempi vähä varrautua ko jäätyä tönköksi tien laithan."




Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...