"Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aivan kuivat. Nyt sielon kohta enämpi vettä ko lunta.
Alko jo pölättämhän, että joko meiltä loppuu kelit. Justhinsa ko kerkis pilkile alkaa. Mutta ei senthän. Ilmat alko kylmenemhän. Ja alko hanki kantamhan kelkkaa. Oliki niin pehmeä välilä aijjaa. Siinoli semmonen viistoista-parikytä senttiä kovvaa lunta pinnassa ja sitte aivan pehmeää loppu. Vyötäröä myöjen on saanu välilä kahloa lynksiä umpisesta.
Nyt sitä pitäs nauttia raikhaasta ulkoilmasta, mutta ko nuot työt haittaa. Toishaalta olis soma piettää kesälommaa tähän aikhan, mutta sitte ei pääsis kesälä kulkhen tammukoitten perässä. On se niin hankalaa ihmisrievun elämä. Tekis kohta mieli alkaa joutilhaaksi, mutta häätyy sitä ellääkki. Ahvesila ei oikhen laskuja makseta.
Olishan se toishaalta seki, ku alkas myymhän toisile semmosia joutistelulomia. Kulkis turistien kansa pitkin mettiä hommaamassa kaikkea mukavaa. Tosin se muuttus kyllä ittelä taas työnteoksi, että se siittä vappauen tuntheesta.
Kyllä son tieten niin, että paras son jatkaa haaveilua ja työntekoa entishen malhin ja toivoa hyviä kelejä viikonlopuiksi koko loppukevhääksi. Ja nauttia jokhaisesta hetkestä, minkä ehtii olla ulkona. Ja nyt alkaa pilkkiviikkoki.
Ja tiijjättäkö mitä? Paras on vielä eessä. Kohta se taas alkaa. Pääsee seuraamhan lintujen muuttoa. Sitä riemua ja sielunhoitoa!"
