tiistai 23. huhtikuuta 2024

Kevät keikkuen tulevi.

 

     "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aivan kuivat. Nyt sielon kohta enämpi vettä ko lunta.

     Alko jo pölättämhän, että joko meiltä loppuu kelit. Justhinsa ko kerkis pilkile alkaa. Mutta ei senthän. Ilmat alko kylmenemhän. Ja alko hanki kantamhan kelkkaa. Oliki niin pehmeä välilä aijjaa. Siinoli semmonen viistoista-parikytä senttiä kovvaa lunta pinnassa ja sitte aivan pehmeää loppu. Vyötäröä myöjen on saanu välilä kahloa lynksiä umpisesta.

     Nyt sitä pitäs nauttia raikhaasta ulkoilmasta, mutta ko nuot työt haittaa. Toishaalta olis soma piettää kesälommaa tähän aikhan, mutta sitte ei pääsis kesälä kulkhen tammukoitten perässä. On se niin hankalaa ihmisrievun elämä. Tekis kohta mieli alkaa joutilhaaksi, mutta häätyy sitä ellääkki. Ahvesila ei oikhen laskuja makseta.

     Olishan se toishaalta seki, ku alkas myymhän toisile semmosia joutistelulomia. Kulkis turistien kansa pitkin mettiä hommaamassa kaikkea mukavaa. Tosin se muuttus kyllä ittelä taas työnteoksi, että se siittä vappauen tuntheesta.

     Kyllä son tieten niin, että paras son jatkaa haaveilua ja työntekoa entishen malhin ja toivoa hyviä kelejä viikonlopuiksi koko loppukevhääksi. Ja nauttia jokhaisesta hetkestä, minkä ehtii olla ulkona. Ja nyt alkaa pilkkiviikkoki.

     Ja tiijjättäkö mitä? Paras on vielä eessä. Kohta se taas alkaa. Pääsee seuraamhan lintujen muuttoa. Sitä riemua ja sielunhoitoa!"



tiistai 9. huhtikuuta 2024

Akkujen latausta.

 

     "Tet varhman oletta joskus olhet tilanthessa, jossa tunnetta ittenne oikhen väsynheksi. Mie en tarkota semmosta fyysistä väsynystä, ko semmosta henkistä väsymystä. Jokku viishamat puhhuu aivosumusta. Saattaa se semmostaki olla.

      Ylhensäkki henkinen väsymys tullee ressistä, liiasta työnteosta, sairauesta, lähheisen poismenosta, elämäntilantheista joile met emmä välttämättä pysty itte mithän. 

     Tässon ollu pari raskasta viikkoa takana. Kaikenlaista on tullu hommattua ja kaikkea on tapahtunu. Torstaina mie sitte totesin kotona, että nyt tämä laukkominen ja ressaaminen saapii riittää. Lähemä mökile rauhiottumhan.

     Ja niin met sitte tehimä. Karkasima töistäki vähä varemin ja hurhautima mökile. Pari yötä mettässä, mökilä puuhastelua, lintujen seurailua, kelkkailua ja pilkkimistä. Pää tyhjeni ajatuksista ja akut lattautu taas kummasti. Kyllä se mettäterapia on parasta ihmisen jaksamisele."

          


Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...