maanantai 22. helmikuuta 2021

Etiäinen



     Oletko koskaan kuullu jonkun tulevan portaille, kopistelevan kengät lumesta ja avaavan oven, mutta ketään ei kuitenkaan näy? Jos olet, niin olet kokenut etiäisen.

     Etiäistä voi kutsua aisteilla havaituksi, selittämättömäksi kokemukseksi. Sitä ei ole kaikilla, vaan niin sanotuilla väkeväverisillä. Etiäinen kulkee omistajansa edellä, aivan lyhyestä hetkestä, useampaan vuorokauteen, ilmoittaen vieraan kylään tulosta. Etiäistä ei tarvitse pelätä, koska se on harmiton.

     Ennen vanhaan etiäiset olivat paljon yleisempiä. Nykyajan kiireet ovat verottaneet niiden olemassa oloa. Vai olisiko, ettei niitä enää joudeta huomioimaan. Etiäisiä esiintyy kuitenkin enemmän vanhojen ihmisten parissa kuin nuoremman polven. 


     "Mie kuuntelin kerran kotona, ko tuli auto pihale. Porthailta kuulu ääntä, ko lumia kopistelthin kengistä. Sitte ovi aukasthin, tömistelthin lissää ja väliovi aukasthin ja panthin kiini. Mie vilkasin eteishen, mutta ei sielä kethän ollu. Koiraki tuli kattomhan vierasta. No, mie menin siittä keittijhön ja laitoin kahvin tippumhan. Tiesin, että kohta tullee vierhaita käymhän. Ei siinä keriny kahvi kunnola tippua, ko pihale tuli auto. Väärti pyörähti kylhän. Ihmetteli, ko kahvi ootti jo valhmina."



maanantai 15. helmikuuta 2021

Seidat

Seita Seittiseero-tunturin päällä. Seita lienee norjalaisten poromiesten
ja edelleen käytössä, koska kivikasalta löytyi kiiltäviä norjan kruunuja.


      Paulaharju sanoi aikoinaan kirjassaan todella hyvin, että ihmisellä on aina ollut tarve uskoa johonkin yliluonnolliseen. Johonkin, mihin turvautua hädän hetkellä. Ennen kristinuskon tuloa, Lapinmaassa ihmiset uskoivat erilaisiin luonnonhenkiin ja maahisiin. Eniten kuitenkin uskottiin seitoihin.

     Seidat olivat yleensä erikoisen näköisiä luonnossa tavattuja kohteita, kiviä, kivikasoja, kallioita, puita, järviä, tuntureita, yms. Poromiehet palvoivat yleensä näitä. Kalaseidat puolestaan tehtiin usein puusta, jonkin kalaisan järven rantaan.

     Seidoille uhrattiin enimmäkseen sarvia, rahaa, kalaa, alkoholia ja jopa poroja. Palvomisella varmistettiin poro-, kala- ja metsästysonni sekä terveys. Jos seita ei tuonut onnea, sitä voitiin rangaista.

     Enontekiöltä löytyy vajaa kolmekymmentä seitaa. Osa on selvästi nähtävissä, osasta näkyy vain rippeet. Vaikka vanhat uskomukset ovatkin enimmäkseen unohtuneet, löytyy seidoilta edelleen uusia uhrilahjoja. Tuoreita poronsarvia ja kiiltäviä kolikoita on miltei jokaisella käymälläni seidalla. 

     Kuuluisimmat seidat kunnassamme lienevät Näkkälässä, Pöyrisjärvessä, Termisjärvessä ja Halti-tunturi. Vähemmän tunnettuja löytyy ympäri kuntaa. Osa löytyy ainoastaan paikallisten opastuksella. 

    Esimerkiksi Hetassa on ollut Jyppyrällä seita, jonka kirkonrakentajat tuhosivat. Ensimmäisellä kerralla seitakivi vyörytettiin järveen, mutta sieltä se palasi takaisin paikoilleen. Toisella kerralla kivi ensin kuumennettiin tulella, halkaistiin palasiksi ja vietiin takaisin Ounasjärveen. Sen jälkeen järvestä ei ole tullut paljoa kalaa.

     Seidat ovat tärkeä osa kulttuuriamme ja ne ovat suojeltuja. Vaikka kristinuskoa on esiintynyt pohjoisessa pitkään, vanhoja uskomuksia ei silti ole täysin unohdettu ja hyvä niin. Kulttuurimme rikkautta täytyy vaalia kovasti, että tulevat polvet eivät unohda juuriaan. 

maanantai 8. helmikuuta 2021

Maahiset



     Yksi  tunnetuimmista  Lapin  eläjistä  on  maahinen.  Näistä  maanalaisessa  maailmassa  elävistä olennoista on lukuisia kertomuksia. Maahiset olivat ihmisen kaltaisia ja elivät samantapaista elämää kuin  ihmiset  maan päällä. Tarinan mukaan maahiset olivat alunperin Aatamin ja Eevan lapsia. Lapset olivat lianneet itsensä leikkiessään. Eeva oli pessyt heitä ja kuullessaan Jumalan olevan tulossa, hän häpesi likaisia lapsiaan niin paljon, että piilotti heidät maakuoppaan, ettei Jumala näkisi heitä. Jumala kuitenkin huomasi tämän ja sanoi, että mikä on häneltä piilotettu, on piilotettu myös muilta ja niin osa lapsista joutui asumaan maan alla.

     Maahisen lehmän tai poron sai itselleen, jos ehti heittää tämän yli jotain itselleen  kuuluvaa.  Jotkut  saivat  tällä lailla  jopa kauniita maahisneitoja vaimokseen.  Jos taas itse joutui  maahisten  valtakuntaan, piti muistaa, ettei siellä saanut puhua eikä mitään saanut syödä eikä juoda. Muuten sieltä ei päässyt enää pois. 

Monesti tuntureilla kulkiessa,
aistii joissain paikoissa jotain mystistä.

     Maahisilta suojauduttiin monilla keinoilla. Esimerkiksi luonnossa liikkuessaan, yksi hyvä keino, maahisen seuratessa, oli hypätä puron yli. Maahinen ei päässy virtaavan veden yli, vaan jäi ojan toiselle puolelle. Rauta oli hyvä karkoitin ja kuuluisin suojelusamuletti oli komsiopallo, jollaisia pidettiin komsioissa, jotta maahiset eivät vaihtaisi lasta. 

     Vielä nykyäänkin maahisia näkee silloin tällöin. Useimmiten poroja ja muita eläimiä, jotka katoavat silmänräpäytyksessä. 



*    *    *

     Salvasjärven lapinkylässä asustaa maahinen nimeltänsä Salvas-Pirkko. Tämä vanha muori pitää kylän taloista hyvää huolta.


*    *    *

     Entisaikaan tehtiin heinää niittypalstoilta. Kerran olivat heinäntekijät soutaneet veneellä erästä jokea  pitkin.  He näkivät  yhdessä  jokilompolossa olevassa  suuressa  saaressa lehmiä,  jotka miehet  huomattuaan   sukelsivat  samantien  jokeen.   Maahisten  lehmät  olivat  käyneet  syömässä ihmisten maailmassa.


*    *    *

     Vanhan uskomuksen mukaan, polun päälle ei saa leiriytyä. Siinä ei saa rauhaa, kun maahiset kulkevat polkua pitkin. Tämän huomasi muuankin kulkija, joka yritti nukkua polun kohdalle pystyttämässään teltassa. Juuri kun hän pääsi nukahtamaan, niin hän heräsi siihen, kun joku läimäytti persauksille. Kolmannela kerrala, vaeltaja viimein uskoi ja siirsi teltan eri paikkaan."


*    *    *

     Kaksi poromiestä olivat kerran pystyttäneet laavun Kesäjärven rantaan. Siinä kahvistellessaan he kuuntelivat kun koirat alkoivat yhtäkkiä liikehtimään rauhattomasti. He menivät ulos katsomaan mikä ulkona oikein liikkui. Mitään ei näkynyt. Koirat istuivat mönkijän päällä katsoen kohti pohjoista. Miehet menivät takaisin laavuun. Vähän ajan kuluttua alkoi etäältä kuulumaan koiran haukuntaa ja poron vasojen roukumista. Kuulosti kuin kokonainen porotokka olisi liikkunut tunturissa. Miehet katsoivat parhaaksi purkaa laavu ja lähteä toiseen paikkaan yöpymään. Kesäjärvi on maahisten porojen palkimispaikka.        

                                  
Tavallinen kaltio - vaiko sittenkin portti manalaisten valtakuntaan?


maanantai 1. helmikuuta 2021

"Hiihä ohi"



     Eräällä autiotuvalla oli kaksi miestä riekonpyynnissä. Illalla he istuivat pöydän ääressä ja kuuntelivat kun pihalta alkoi kuulua ääniä. Miehet kuulivat selvästi kun joku tuli hiihtäen pihalle ja riisui sukset jalasta ja laittoi ne seinälle. Mutta sitten ei kuulunut enää mitään. Toinen heistä meni ulos katsomaan, kuka oli tullut kämpälle iltamyöhään, mutta hän ei nähnyt ulkona ketään. Miehet jatkoivat kummeksuen askareitaan ja vähän ajan kuluttua sama toistui. Tällä kertaa toinen miehistä meni ulos ja karjaisi kovalla äänellä: ”Hiihä ohi, jos ei passaa sisäle tulla!” Tämän jälkeen ääniä ei enää kuulunut.

*    *    *

      Samaisella kämpällä oli kerran kolme miestä keväisellä kalareissulla. Pilkittyään päivän miehet istuivat iltaa pöydän ääressä. Yhtäkkiä kaksi miehistä katsoi ulos ikkunasta. Miehet näkivät ikkunan edestä menevän hiihtäjän kovaa vauhtia. He menivät ulos katsomaan kuka siellä oli liikkeellä. Hämmästys oli suuri, kun lumessa ei näkynyt jälkeäkään suksenladusta.


                                                               

Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...