maanantai 9. lokakuuta 2023

Kynsitulilla.

 

     Aamun kylmyys hiipii salakavalasti jäseniin. Parin kilometrin kävely sai paidan kastumaan. Nuotiotakaan ei saa vielä sytyttää. Vaara on pieni, eikä ylimääräisiä ääniä kestä olla.

     Aamusumu jänkällä kätkee maiseman taakseen. Jossain kaukaisuudessa kuuluu kosken kohinaa. Silloin tällöin hiljaisuuden katkaisee korpin ääni. Muuten luonto on hiljaa. Koira kulkee jälkien perässä ja yrittää löytää hirven. Jossain se makaa piilossa. Toistaiseksi se on saanut olla rauhassa.

     Kuluu tunti, kuluu toinen. Kylmyys alkaa olla niin kova, että alan tekemään nuotiota. Kerään pökkylöitä hiljaa, varoen pitämästä kovaa ääntä. Yhtään juurakkoa ei ole lähellä. Riivin koivuista tuohta ja kerään kuivia risuja pensaitten tyveltä. Tuli syttyy ja lisään hiljokseen risuja valkeaan. Vähitellen se kasvaa ja viimein saan jonkulaisen nuotion aikaiseksi.

     Valkea palaa kituliaasti ja laitan makkaran tikunnokkaan. Siinä se saa yrittää paistua. Valkea uhkaa sammua koko ajan. Makkarat pareminki  savustuvat kuin kypsyvät. Ainakaan sääsket eivät haittaa, naureskelen savun keskellä. Aamulla oli pakkasta viisi astetta. 

     Pienet jänkkälammet ovat jäätyneet. Sammaleen pintakin on pahimmoilleen kylmettynyt. Saapas painuu siitä läpi ja jalka pitää nostaa ylös joka askeleella. Kulku on raskasta. Kun olisi vielä jonkin aikaa pakkaskelejä ennen lumen tuloa. Ehtisi järvet ja jänkät jäätyä.

     Savu saa silmät kyynelehtimään. Mietin, ovatko ne ilonkyyneleitä, kun on taas päässyt luonnon keskelle vai itkettääkö, kun en saa valkeaa kunnolla syttymään. Makkarat kypsyivät sen verran, että saa sentään jotain lämmintä syödä.

      Kynsitulet eivät paljoa lämmitä. Ensi kerralla otan pitkän taukotakin mukaan. Sitten eivät tuuli ja pakkanen enää haittaa. Talvi on tulossa hitaasti, mutta varmasti.

     Viimein johtajalta tuli viesti. Hirvi karkasi toisten alueelle. Passit saa purkaa. Pakkaan repun ja lähden kävelemään takaisin autolle. Vilkaisen vielä nopeasti nuotiopaikalle, ettei mitään vain jäänyt. Ja kas kummaa, valkea palaa iloisesti.

     Niin kuin monta kertaa ennenkin...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokhan viimheinki.

       "Mullon ollu vähä taju hukassa, ko mie en ymmärä mistä se tämmösen kiirhen on pukanu pääle. Kevhäästä asti on pitäny mennä tohot...