Mäkärän viholaisia ja paarman paholaisia

 

     "Heittipä se viimhein satamasta. Vähä alkaa tuntumhan, että meilä ei ole oikhen välimuotoja sään suhthen. Son joko saje tai sitte helle. Onhan se poutaki soma, mutta kalassa sei oikhen ole paras maholinen. Ensin ko kävelee pari kilometriä joele ja rämmit ruvossa, alkaa tuo parikymppiä mittarissa olhen liikaa. 

     Toishaalta ko ajattellee, niin ei sielä ainakhan olla yksin. Hamhat irvessä piät hönkiä, ettet vejä mäkäriä keuhkot täythen. Non semmosia ihanuuksia net, että net mennee kauluksesta sishän ja munista purevat. Ei oikhen ohvia usko. Pitäs vishin oikhen kylpeä myrkyssä. Taikka tervata kaulus ja ranthet. Silloin net ainaki jäis siihen kiini. 

     Paarmojaki on rohki tarpheksi. Piti hanskat käessä onkia ko tuntu, että net lennosta purree. Ei tarvinu ko pään kääntää niin joku iski jo kiini. Ja se melkhein jo tekkee kipeää. Ei tartte miettiä uihman menoa, ainakhan jos ei pääse heti porthailta sukaltamhan.

     Aina meilä on joku huonosti. Häytyy vain yrittää nauttia kesästä. Maalimala senthän ihmiset kuolee heltheishin, joten kyllä meilä senthän on asijat hyvin täälä. 

     Eiku lissää ohvia kaapista ja uuesthan kartanolle. Kyllä net ötökät kolmen kuukauven päästä on jo aika vähissä."

Sattaa, sattaa, sattaa

 

     "Kortto senthän, ko koko aijjan pittää sattaa. Ulkona ko touhuaa, niin tullee hiki ko häätyy piettää saevaatheita päälä. Kastuu joka taphauksessa, oli kamphet päälä tai ei. Välilä ei uskala kattoa taihvaale suu auki, ko yrittää nähä pilvien takkaa vanhaa taivasta. Saattaa vielä hukkua.

     So kuulkaa tänhän tuo rillaaminen taitolaji. Ko yhelä käelä piät sathenvarjoa, yhelä kääntelet makkaroita ja yhelä huijjot sääskiä. Loppuu käjet kesken. Häytyy sitä kuitenki yrittää piettää perintheitä yllä. Juhanus ei ole ko kerran vuojessa, ku joulu on senthän joka vuosi.

     Veen tulosta huolimatta, hyvvää juhanusta kaikile. Kyllä se tästä vielä asettuu. Kyllä se viimeisthän syksylä toppaa. Tosin se vaihtaa olomuotoa, mutta sitä memmä ala vielä ressaamhan. Nyt mie lähen hakhen rillin esile."

Hilla kukkii.

Ne ovat saapuneet.

 

     "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävänsä ja nyt net riethat sitte viihmein ilmesty. Voi kortto senthän. No, ei se auta. Häytyy lähteä kaivelemhan kaappeja lävitte.

     Varhmanki arvasitta, mitä mie noijjun. Tietenki sääskiä. Ennää ei pysty t-paitasilhan hommailemhan ulkona ilman myrkkyjä. Huppu päässä piti halkoa koijjuja ja arvakkaappa oliko kuuma. Aurinko paisto ja tuullu ei paljoakhan. Onneksi puusouvvi on ohitte. Nyt saapii keskittyä jo vähä nautiskelhen kesästä. 

     Molenki jo kattellu vähä uusia paikkoja mihin lähtis kurpomhan. Sauvvukallaa kuulema tekis niin kovasti mieli. Eihän siinä auta ko lähteä ko niin kauhniisti pyyethän.

     Mettätakin taskusta mie sitte viimhein löysin ohvipullon. Nyt ko vain olis joku ilta satamatta niin pääsis käymhän. Tuntuu, että son joka ilta jonkulainen jyty taihvaala. Häytyy vain kattoa sopiva sathen väli.

     Huomena lauvantaina olis muuten Hetassa onkikilpailut kunnanrannassa yheltä. Lähtiskhän se tuo naapuri kaveriksi ko son joukkuekilpailu. Jaa, mutta eihän mulla ole matojakhan, eikä sielä saa muula pyytääkhän. Ja olis se kyllä ensimäiset hirviammunnakki samana päivänä. Mutta ei sitä senthän joka paikhan kerkiä vaikka mieli tekis. Sei auta ko laittaa asijat tärkeysjärjestykshen. 

     Vai pitäskö mennä rukatuksela..."

Ukkostutka

     "Ompa ollu oikhen somat kelit. Lämmintä on piisanu pitkhän ja sitte alko ukkostamhan. Tuntu ettei se muuta osanu tehhäkän ko piettää mustia pilviä ja möyrytä oikhen möyryämisen ilosta. Enämpi tuli puhelimesta seurattua ukkostutkaa ko somea.

     Tässä sitä on yrittäny tehä kaikki hommat alta poijjes ennen sääskeä. Ei ole oikhen keriny keskittyä kirjottamhankhan. Mutta nyt on melkhein kaikki tärkeimät saanu tehtyä. Vielä pitäs vähä nuita koijjuja tehä, niin alkas olla voiton puolela.

     Tulvaki on laskenu niin vois lähteä kokkeilhen, oliskhan kala syönilä. Verkola ja katiskala sai sen verran verestä kallaa, että pahimoilhen pääsi makhun. Se pisti haluttamhan lissää. Kyllä se veres tauro ja paistettu kylmän veen hauki on hyvvää.

     Joku sääski jo lentää. Niistä ei kuitenkhan ole ollu haittaa, mutta ko mäkäräkki on jo tulhe. Net riethat tullee nykysten sääsken kansa yhtä aikaa. Nämät ensimäiset onki isoja ko mahottomat ja niin nälkhäsiä, että net ei meinaa päästää irtikhän, ko net huitasee pois iholta. Tuntuu, että iho sinkuu ko niitä vettää pois. Niin lujhan net purree. Ja pistokohasta aivan veri vuotaa. Iso punanen pilkka jääpii ja seuraavana päivänä kutisevat ko vietävä.

     Nyt onki taas kova miettiminen, mihin net ohvit viime kesänä taas pukkas. Onneksi niitä purkkeja löytyy joka komerosta, ko tullee aina ostettua uusia, ko edeliset on jossaki jemmassa.

     Onkivehkhet mie jo löysinki. Nyt pitäs vain saaja aikaseksi lähettyä. Son kuiteski tämä meijjän kesä niin lyhkänen, ettei sitä oikhen passaa tuhlata tyhjjän aikomishen. Son muuten kohta kesäkuuki menny, eikä ole keriny nauttimhankhan."