"Soma keli. Istuskelen mettässä valkean äärelä. Koira ajattaa hirveä passia kohti. Kohta son täälä...
Ei nyt senthän. Molen oikeasti kävelemässä Väärtipäivien markkinoila Hetan koulukeskuksen pihala. Eihän sitä malta jättää näitä meijjän vähiä tapahtumia välhin. Huomena sitte on hirven vuoro. Saapii vielä ainaki päivän kasuta. On meilä porukka kyllä pyynissä. Net ei malta olla lähtemättä methän, ko viihmeinki pyynti alko.
Vielä ei ole oikhen väkeä liikhelä, mutta eikhän se siittä vielä vilkastu. Mökkiläisiä ei ole kauheasti tullu vasthan, mutta joku tuttu senthän on näkyny.
Mie laskin, että sielä olis ollu ainaski viistoista kojua taikka myyntipaikkaa. Aika somasti myyjiä. Vielä ko olis ihmisekki lähtenhe liikhele isomala porukala.
Kotia viemisiäki löyty taasen. Uuet mettäsukat ja syömisenpuolta. Jouluna ei tartte niin kauheasti pähkäilä, ko pari lahjaaki ostin valhmiiksi. Kyllä sielä oli vaikka mitä.
Kokkikilpailua oli soma seurata. Kolmela kympilä ei kauheasti saa kaupasta mithän, mutta hyvälä ammattitaijjola niistä saapii kurmeeta aikaseksi. Hirvimiehen herkkua piti tehä ja nuorten joukkue voitti koko kisan. Jos mie oikhen muistan, niin net tais viimi vuonaki voittaa.
Kahvila piti käyvvä parhin kerthanki päivän mithan. Sielä oli nyt hampurilaiskojuki ja häätyy sanoa, että en muista koska molisin viimeksi syöny niin hyvvää hampurilaista. Ei kannatte kuiten kaupunkista lähteä hakhen. Ei pärjää lähelekhän.
Kannatti kyllä käyvvä. Rohki oli soma. Sunnuntaina sitte hirvimethän, mutta sonki jo toinen tarina."
 |
| Markkinamakkarat häytyy syyä aina ko son maholista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti