Kelejä piisaa.

         "Viikonloppuna oli soma ajella kelkala.  Lumi kanto kelkan hyvin.  Hankea ei kuitenkhan  ollu ko semmoset kolme senttiä. Koiran kanto juuri. Äijjä meni läpi että heilahti. Kelkan alla vain rouske kuulu ko ajoima pilkkijärviä läpi.

     Kala ei ole oikhen ollu syönilä. Tavalisesti jo pääsiäisen aikhoin on jo saanu savustaa monta pöntölistä. Nyt tuli juuri sen verran, että sai yhen pöntölisen täythen. Suurin osa ahvesista on semmosta tirrin mittasta. Särkeä on kuiteski tullu paljo. Se vain ko mie en ole oppinut tekhen niistä oikhen mithän muuta ko kissanruokaa. Naapurin katti on suorasthan pörrönä niihin.

     Iskukoukusta senthän tuli semmonen vajjaa parikilonen hauki. Tettä uskokhan kuinka soli hyvvää, ko sen käytti pannula. Pitkästä aikaa veres kala maistuu hyväle. Niitä ei kuitenkhan jaksa monta syyä, ennenku kyllästyy. 

     Kävimä met kokkeilemassa monta harripaikkaaki, emmäkä saanhe ko yhen pikku tammukanpoikasen. Ei napanu vaikka kokkeilima semmosiaki paikkoja, jossa ei kukhan ollu vielä ees käyny. 

     Luultavastikki kala alkaa syömhän vasta viimi keleilä. Häytyy käyä kokkeilemassa. Parhaten niitä tulis ko rannat on porheila, mutta kulku mennee jo hankalasti. Sillon on jänkät vetenä ja osan matkaa pittää ajjaa jo maata myöten. 

     Pilkkiviikkoki on alkanu. Pittää käyvvä kattomassa, onko paljo osalistujia. Joku sano, että niissä olis ollu semmonen 50-60 osallistujjaa. Son alle puolet eellisvuojesta. Ei oikhen hyvältä vaikuta, ko niitä on tavalisesti semmoset puolitoistasattaa. Kyllä meijjän pitäs alkaa jotaki tekhen asijale. On se kyllä tuo bensaki niin riethan kallista, että ei haluta kauhesti lähteäkhän koluamhan.

     Käykää hyvät ihmiset kokkeilemassa kisoissa. Aivan samala laila sieltä saapii paikalisekki ko turistit. Eikä monessa kisassa tartte saaja ko yhen kaks hyvän kokosta haukea, niin pääsee palkinoile. Ja jos ei muuta niin ainaki käyvvä makkarat syömässä ja kahvit juopasemassa. Kannattaa ainaki sillälaila pikkusia seuroja. Ei net muuten jaksa tyhjänpäitten piettää kisoja."

Pitkät vappaat.

     "Pääsiäinen otti ja suhahti ohitte oikhen vauhila, niinku haapanatokka pään ylitte. Kerkis sitä kuitenki unehuttaa kaikki työhommat ja muut, muutaman päivän ulkonaolon aikana. Sitä havattu maanantaina päivälä, että voi mätö soikhon, son taas huomena arki eessä ja pitäs jaksaa lähteä töihin. 

     Sitä ehti perjantain ja maanantain välilä tekhen ja kokhen kaikenlaista. Ulkona tuli kuiteski oltua enimän osan ajasta. Perjantaina suikasima mökile ja pari päivää siinä touhusima ja pilkimä lähipaikat läpi. Sitte suuntasima ylemäksi ja kävimä kokkeilemassa olisko rautu syönilä. No ei se oikhen ollu.

     Onneksi saima haukia ja ahvesia sillon heti alussa, että jotaki pääsimä senthän syömhän. Ettäkä usko kuinka hyvvää savustettu veres ahven on pitkästä aikaa. Sitä söi ittensä aivan pökkyrhän. Ja iskukoukuila saatu, voissa paistettu hauki. Voi että. Tullee nälkä, vaikka justhin söi. Ei tartte ko ajatella. Häytyy kuiteski malttaa, ettei heti paltuta itteänsä.

    Hetassa olis ollu Musiikkipäiväkki, mutta en kehanu lähteä. Sei oikhen kolaha meikäläishen. Mie olen sen verran sivistyny, että mieluumin kuuntelen korpin klonksuntaa tunturissa ja päkstiasen piipitystä männikössä, ko liian hienoa laulua kirkossa. Monta ihmistä kyllä tunnen, jokka kulkee sielä kuuntelemassa, eikä siinä mithän. Het tykkää semmosesta ja mie tämmösestä. Molemat molema oikeassa ja nautima oman maalimamme äänistä.

Fiilistelyä

     Katselen kuulaalle tähtitaivaalle. Keli on hieno. Puolikas kuu loistaa taivaalla todella kirkkaana. Se suorastaan häikäisee silmiä. Parinkympin pakkanenkaan ei edes tunnu kylmältä. Tähtien joukossa näkyy satelliitti. Se liukuu yksinäisenä halki taivaankannen, kuin yhtenä tähtenä muiden joukossa. Lopulta se katoaa pimeään avaruuteen.

      Kellojen siirto sotkee elämänrytmin. Liiallinen valo houkuttaa touhuamaan ulkona myöhäseen. Oikeastaan se on vain psykologinen asia. Tekemistä ei kuitenkaan ole vielä niin paljoa, että oikeasti jotain tapahtuisi. Sitä vain touhottaa menemään, ilman mitään todellista tarvetta. Valo sotkee ajatukset. Pitää vain tottua uuteen rytmiin.

     Revontuliakaan ei vielä näy. Sovellus kyllä lupasi jonkinlaisia tällekin illalle. Edellisinä viikonloppuina oli komeita tulia, mutta niitä ei oikein ehtinyt kuvaamaan. Jotain sentään sain ikuistettua, mutta ei mitään merkittävää. Oikeastaan koko talvi on mennyt väärässä rytmissä niiden suhteen. Vapaat ja revontulet ovat sattuneet enimmäkseen eri aikoihin.

     Käyn välillä sisällä. Kiinnitän kameran jalustaan ja laitan kaiken valmiiksi. Jos ilta sittenkin yllättäisi ja reposet loistaisivat kirkkaana edes hetken. Toivoa sopii. Minun tuurilla ne kuitenkin pysyvät piilossa.

     Katselen kympin uutiset loppuun. Maailma on yhtä levoton kuin ennenkin. Vedän untuvatakin päälle ja karvalakin päähän. Luulisi tällä vaatetuksella jonkin aikaa pärjäävän. Astelen kamerani kanssa pihan pimeyteen. Seison hiljaa paikallani metsää kuunnellen ja annan silmien tottua hämärään. Kohta alankin jo erottamaan pihapuitten silhuetit taivasta vasten. Kuu antaa valoa, vaikka se ei ole kuin vasta nousussa. Melkein puolikas jo.

     Kävelen hiljaa pihatietä pitkin ja lasken jalustan maahan. Kaukana pohjoisen puolella näkyy hento, vihreä juova. Mutta se kuitenkin nousee sieltä ylemmäksi ja lähenee. Kamera odottaa valmiina. Kunhan nyt jotain saisi kuvattua.

     Ulkona olevaa tunnelmaa on mahdoton kuvailla. Kameralla saa ikuistettua kirkkauden ja revontulet. Kirjoittamalla voi kertoa jotain asiasta. Mutta se tärkein, fiilis, ajatukset, lämpö, henkisyys, ne kaikki jäävät muiden ulottumattomiin. Ainoastaan itse voi aistia ne kaikki, täällä paikanpäällä, juuri nyt. Ainutlaatuinen hetki. Huomenna sitä ei enää ole. On taas jokin muu, erilainen. Näitä hienoja, käsin kosketeltavia ja ainutlaatuisia hetkiä ei loppujen lopuksi ole paljoa. Siksi on liikuttava mahdollisimman paljon ulkona luonnossa.

     Jopa öinen Lapin luonto tarjoaa paljon elämyksiä sille, joka kehtaa siellä liikkua. Kannattaa kokeilla, saatat yllättyä. Katsotaan kuinka pitkään jaksan seisoa ja odottaa aistit avoimina, mitä tämä ilta tuo tullessaan.

     

Vauhila kessää kohe.

     "Niin se talvi taas taittu. Kellot siirrethin kesäaikhan. Tuntuu hullulta ko ulkona on täysin kirkasta ja kello on seittemän. Mennee taas hetki, että saapii uuesta rytmistä kiini. Sinänsä soma ko ei tartte hättäilä ulkohommissa pimeän kansa.

     Meilä oliki ny viikonloppuna Hetassa valonjuhla. Marianpäiviä on vietetty jo monta sattaa vuotta. Joku se sano, että nolis alkanhe jo 1500-luvula. En mie vain eppäile yhthän. Ennenvanhhan ihmiset kokkoontu Hethan kastamhan lapsia, menhen naimishin ja tietenki myymhän ja ostamhan kampheita. Samala reisula nähthin tuttuja ja sukulaisia. 

Suopunkinheittokisa keräs yleisöä aika mukavasti.

     Tänä vuona järjestethinki, vishin kolmen vuojen tauon jälkhen, markkinat ja suopunginheittokilpailut Hetan koulula. Oli soma käyvvä kattomassa kuinka sitä suopunkia oikeasti heitethän. Kyllä mieki sitä ossaan jotenki heittää, mutta kyllä pittää vielä jonku aikaa liiterin takana harjotella, että kehtais tulla kokkeilemhan, miten pärjäis. 

     Koulun pihala ei ollu kylläkhän ko kolme myyjää. Jokku ei senthän pölkää pakkasta. Sisälä liikuntahallissa oli kymmenkunta myyjää lissää. Jotaki senthän tuli ostettua kotia tuliaisiksi. Myyntiä ei kuitenkhan ollu ko lauvvantaina. Kovasti myyjät oli kuitenki tyytyväisiä ja toivoivat ens vuojeksi kahen päivän tapahtummaa.

     Jussan pihala oli vajjaa kymmenen kojua lissää. Sieltä mukhan tarttuki net perinteiset villasukat ja lakupussi. Piti se tietenki ostaa uuvvet virtakinthakki, ko alkaa taas puusouvvi ko lumet sullaa. Nyt mie ostinki useamat parit, ko käypii aina nuita joutilhaita kattomassa mallia työntekhon. Mie saanki nyt lyyä niilekki kinthat kourhan ja toivottaa tervetulheksi talkoishin.

     Sunnuntaina käytimäki vierhaita Hiihtomaassa. Kovasti tykkäsivät laskea. Monet haukkuu tuota meijjän rinnettä liian pieneksi, mutta lapset tykkää mahottomasti ja monet aikusekki kehhuu. Pitäs vain aukassa paljo varemin. Mie uskon, että nuot ulkomaalasekki saattas innostua käymhän sielä."

Alkaa olla taas sen aika..

      "Mie hakastin väärtiltä reilu kymmenkunta kiloa poronlihhaa ja syvämiä. Meinasin alkaa laithan lihat kuivumhan. Ei niitä kauheasti tartte olla, ku emmä met niistä ruokaa tehe. Mutta soma niitä on vuoleskella mettässä valkeala. Son nykyhjän enämpi semmonen herkutteluhetki. Ennenvanhhan niitä kyllä kuivathin isoina kappalheina ja melko paljo, mutta siihen aikhan kuivaalihhaa tehthin ihan syömähomhan. Nykyhjän lihat säilyy pakastimessa.

     Jokku sannoo, että mie laitan liian myöhhän lihat roikkumhan. Mutta en mie kuivaakhan niitä koko raajoina, ko tehen niistä ohkasia siivuja. Net kuivaa paremin ja on somempi syyäkki.

     Miten son? Suolaakko sie vethen vai heittelekkö suolan suorhan lihhoin? Siittä on kaks koulukuntaa ja molemila on innokhaita puoltajia. Mie olen kokkeillu molempia, mutta kyllä son vethen parempi. Tullee tasasempi suola. Jokku sannoo, että sillälaila lihat hongittuu, mutta ei net sitä tehe, ko muistat viruttaa lihat, ennenku nostat net kuivhan. Jokku käyttää sokkeria sen hongittumisen esthon, mutta ei kyllä siihen oikhen vaikuta. Näin molen asian hunteerannu. Muutenki joka paikhan on  sitä sokkeria tungettu, että mie kuiten jätän sen poijjes näistä luomutuotheista. Jokhainen kuiteski tekkee niinko halvaa.

     Sitäki molen kokkeillu, että tulleeko lihoista paremat ko net kuivaa kalhveessa. Tavalisesti net laitethan aukejhan paikhan, että tuuli ja aurinko pääsee niihin. Kuivuvat nopeamasti. Kyllä net kuivas varjossaki, mutta net vaatii paljo pitemän ajan roikottamishen. Kannattaa laittaa paljon aikasemin, jos halvatta kokkeila. Sillälaila kuivattuna, net ei kuiten hongittunhe läheskhän niin paljoa ko auringossa.

     Ny viikonloppuna onki sitte net Marianpäivät. Toivottavasti saama hyvät kelit, että ihmiset lähtis liikhele. Kyllähän se markkinoila pittää käyvvä, ei net muuten nämät meijjän harvat tapahtumat pysy pystössä. Niin että väärtihyvä, näemä sitte kojuila ja raatima lissää."

Kaunista son.

      "Mie nostin taasen sukset varastosta ja laitoin jalkhan. Hengitys höyryvvää aamupakkasessa. Yölä oli melkhein kolmekymmentä kylmän puolela. Vaikka aurinko on jo korkeala, sei kauheasti lämmitä. Lämpö tuntuu naamala vasten aurinkoa hihtoessa, mutta heti ko käänyit, iski kaalo tuuli vasten kasvoja. Kyllä se vielä tästä lämpennee enämpi ko aikaa kulluu vähäsen.

     Son ko noijjuttu, että sitä pittää lähteä hiihtelemhän pitkin mettiä, hetikkö tullee hieno ilma. Eikä se oikeasthan haittaa, ko ei tämmöselä pakkasela ole ees mithän tehä ulkona. Ei ole pitkhän aikhan ees satanu luntakhan. Saapii nauttia kerranki joutenolosta ilman mithän omantunnontuskia. Aamupäivän hihtasin ja kattelin maaliman menoa. Mettä oli täynä jos minkä elukan jälkiä. Sielon ollu kaikki elävät ihhailemassa yölä revontulia.

     Ja ettei solis menny aivan töllistelyksi koko päivä, met sitte lähimä käymhän pilkiläki. Parissa paikkaa kokkeilimma ja saima met kymmenkunta ahvestaki. Aika pieniä, mutta olit net makeat pannula paistaa. Vielä pakkaa olhen liian aikasta, ko avento jääty. Sitä sai kopistella auki sohjokauhala vähän väliä. Mutta sommaa soli pitkästä aikaa. Malttais oottaa ens viikonloppua, jos sillon pääsis uuesthan käymhän.

     Kevät tullee kovvaa kyytiä. Reilun viikon päästä on jo Marianpäiväkki. Toivottavasti on kovasti väkeä liikhelä. Itte kuiten meinasin lähteä kattomhan, mitä kaikkea sielä taas olis tarjola. Villasukat onki jo sopivasti kulunhet kovassa käytössä puhki. Haas siton hihtonu vishin liikaa."

Ilmoja pitelee

      "Hienot on kyllä kelit olhet. Kelpaa hiihellä. Mieki innostuin jopa lavulekki. Toishaalta son kyllä liianki helppoa matkantaittoa mennä valmista keinoa pitkin, mutta kyllä sitä joskus saapii päässä vähä helpomala. Ei tartte aina rämpiä. Somempaa se siltikki on.

     Son kuulema Hetassa tamppari puonu Ounasjärvelä jäihin. Onneks ei kuitenkhan ihan uppelukshin menny. Jääny jäähän kantamhan. Kuskilekhan ei onneks sattunu mithän. Jäätilane on muuten vishinki hyvä. Ainakhan mie en ole itte hoksanu mithän. Tosin ei tässä ole vielä oikhen kauheasti mishän kulkenukhan, ko pilkkiaika ei ole vielä alkanu.

     Semmostaki kuulin, että tunturilatua ei aukassa ollenkhan. Sitä jääpii moni kaipailemhan. Mie tiijjän monia, jokka on huitashe monesti tuntureitten yli Pallakaselle taikka toisin päin. Mie en kylläkhän niin paljoa hihtomisesta tykkää, että lähtisin juuri sinne asti rukattamhan.

     Lavut sais aina olla paremassa kunnossa, mutta koitama nyt kuiteski nauttia näistä, mikkä meilä on, emmäkä aina valita tyhjänpäiväsestä. Jokhainen voipii tehä omat paremat latunsa jos siltä tuntuu. Pahimilta valittajilta molen joskus kysässy, että olekko sie muistanu maksaa sitä vapaaehtosta latumaksua koskhan. Joku on tokassu, että en ole, enkä meinaakhan. Jotta siihen malhin. Oliskhan se sillon parempi piettää suunsa kiini ja siirtyä lumikenkäilhyn. Ilmasesta ei kannata valittaa..."