"Mie hakastin väärtiltä reilu kymmenkunta kiloa poronlihhaa ja syvämiä. Meinasin alkaa laithan lihat kuivumhan. Ei niitä kauheasti tartte olla, ku emmä met niistä ruokaa tehe. Mutta soma niitä on vuoleskella mettässä valkeala. Son nykyhjän enämpi semmonen herkutteluhetki. Ennenvanhhan niitä kyllä kuivathin isoina kappalheina ja melko paljo, mutta siihen aikhan kuivaalihhaa tehthin ihan syömähomhan. Nykyhjän lihat säilyy pakastimessa.
Jokku sannoo, että mie laitan liian myöhhän lihat roikkumhan. Mutta en mie kuivaakhan niitä koko raajoina, ko tehen niistä ohkasia siivuja. Net kuivaa paremin ja on somempi syyäkki.
Miten son? Suolaakko sie vethen vai heittelekkö suolan suorhan lihhoin? Siittä on kaks koulukuntaa ja molemila on innokhaita puoltajia. Mie olen kokkeillu molempia, mutta kyllä son vethen parempi. Tullee tasasempi suola. Jokku sannoo, että sillälaila lihat hongittuu, mutta ei net sitä tehe, ko muistat viruttaa lihat, ennenku nostat net kuivhan. Jokku käyttää sokkeria sen hongittumisen esthon, mutta ei kyllä siihen oikhen vaikuta. Näin molen asian hunteerannu. Muutenki joka paikhan on sitä sokkeria tungettu, että mie kuiten jätän sen poijjes näistä luomutuotheista. Jokhainen kuiteski tekkee niinko halvaa.
Sitäki molen kokkeillu, että tulleeko lihoista paremat ko net kuivaa kalhveessa. Tavalisesti net laitethan aukejhan paikhan, että tuuli ja aurinko pääsee niihin. Kuivuvat nopeamasti. Kyllä net kuivas varjossaki, mutta net vaatii paljo pitemän ajan roikottamishen. Kannattaa laittaa paljon aikasemin, jos halvatta kokkeila. Sillälaila kuivattuna, net ei kuiten hongittunhe läheskhän niin paljoa ko auringossa.
Ny viikonloppuna onki sitte net Marianpäivät. Toivottavasti saama hyvät kelit, että ihmiset lähtis liikhele. Kyllähän se markkinoila pittää käyvvä, ei net muuten nämät meijjän harvat tapahtumat pysy pystössä. Niin että väärtihyvä, näemä sitte kojuila ja raatima lissää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti