"Mie nostin taasen sukset varastosta ja laitoin jalkhan. Hengitys höyryvvää aamupakkasessa. Yölä oli melkhein kolmekymmentä kylmän puolela. Vaikka aurinko on jo korkeala, sei kauheasti lämmitä. Lämpö tuntuu naamala vasten aurinkoa hihtoessa, mutta heti ko käänyit, iski kaalo tuuli vasten kasvoja. Kyllä se vielä tästä lämpennee enämpi ko aikaa kulluu vähäsen.
Son ko noijjuttu, että sitä pittää lähteä hiihtelemhän pitkin mettiä, hetikkö tullee hieno ilma. Eikä se oikeasthan haittaa, ko ei tämmöselä pakkasela ole ees mithän tehä ulkona. Ei ole pitkhän aikhan ees satanu luntakhan. Saapii nauttia kerranki joutenolosta ilman mithän omantunnontuskia. Aamupäivän hihtasin ja kattelin maaliman menoa. Mettä oli täynä jos minkä elukan jälkiä. Sielon ollu kaikki elävät ihhailemassa yölä revontulia.
Ja ettei solis menny aivan töllistelyksi koko päivä, met sitte lähimä käymhän pilkiläki. Parissa paikkaa kokkeilimma ja saima met kymmenkunta ahvestaki. Aika pieniä, mutta olit net makeat pannula paistaa. Vielä pakkaa olhen liian aikasta, ko avento jääty. Sitä sai kopistella auki sohjokauhala vähän väliä. Mutta sommaa soli pitkästä aikaa. Malttais oottaa ens viikonloppua, jos sillon pääsis uuesthan käymhän.
Kevät tullee kovvaa kyytiä. Reilun viikon päästä on jo Marianpäiväkki. Toivottavasti on kovasti väkeä liikhelä. Itte kuiten meinasin lähteä kattomhan, mitä kaikkea sielä taas olis tarjola. Villasukat onki jo sopivasti kulunhet kovassa käytössä puhki. Haas siton hihtonu vishin liikaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti