"Pääsiäinen otti ja suhahti ohitte oikhen vauhila, niinku haapanatokka pään ylitte. Kerkis sitä kuitenki unehuttaa kaikki työhommat ja muut, muutaman päivän ulkonaolon aikana. Sitä havattu maanantaina päivälä, että voi mätö soikhon, son taas huomena arki eessä ja pitäs jaksaa lähteä töihin.
Sitä ehti perjantain ja maanantain välilä tekhen ja kokhen kaikenlaista. Ulkona tuli kuiteski oltua enimän osan ajasta. Perjantaina suikasima mökile ja pari päivää siinä touhusima ja pilkimä lähipaikat läpi. Sitte suuntasima ylemäksi ja kävimä kokkeilemassa olisko rautu syönilä. No ei se oikhen ollu.
Onneksi saima haukia ja ahvesia sillon heti alussa, että jotaki pääsimä senthän syömhän. Ettäkä usko kuinka hyvvää savustettu veres ahven on pitkästä aikaa. Sitä söi ittensä aivan pökkyrhän. Ja iskukoukuila saatu, voissa paistettu hauki. Voi että. Tullee nälkä, vaikka justhin söi. Ei tartte ko ajatella. Häytyy kuiteski malttaa, ettei heti paltuta itteänsä.
Hetassa olis ollu Musiikkipäiväkki, mutta en kehanu lähteä. Sei oikhen kolaha meikäläishen. Mie olen sen verran sivistyny, että mieluumin kuuntelen korpin klonksuntaa tunturissa ja päkstiasen piipitystä männikössä, ko liian hienoa laulua kirkossa. Monta ihmistä kyllä tunnen, jokka kulkee sielä kuuntelemassa, eikä siinä mithän. Het tykkää semmosesta ja mie tämmösestä. Molemat molema oikeassa ja nautima oman maalimamme äänistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti