Pienet ystävämme

 

      "On siinä vilskettä. Laitoin illala uuen talitangon puuhun roikkumhan. Aamusta asti on tiaset hakanhet sitä. Hyvin näkkyy maistuvan. Talitiaset hakkaa niin kovasti, että isoja muruja ja siemeniä lentelee jatkuvasti maahan. Sieltä sitte harakat kerrää net paremphin suihin. Katto sie! Nyt siihen pyörähti närhiki saalhinjaole.

     Näin pakkasela sonki tärkeää syöttää nuita lintuja, ko net ei muuten oikhen selviä talven yli. Niitä kuolis nälkhän ja kylhmän koko paljo muuten. Eikä se paljoa maksa. Siemeniä ja jonku verran talipalloja. Ei kauheita vaaji. Mie ruukaan vielä pujottaa narhun hirven ja poron kuuta ja laittaa niitäki roikkumhan. Tiaset ei kylläkhän niistä tykkää niin paljo, ko nuista kaupan palloista, mutta kyllä nekki kylmälä kelilä kaupaksi mennee. 

     Telkkarista tulleeki nykyjhän pelkkiä uusintoja ja kaiken maaliman hömppää, niin että tätä ommaa luontokuvvaa kattelee paljo mieluumin."

Vt-21

     "Se taitaa kohta olla tuo valtatie kaksykkönen Suomen kuulusin tie. Joka talvi se pääsee uutishin monen monta kertaa. Harvemin kylläki mishän positiivisissa asijoissa.

     Tuon tuostaki sielä mennee autoja penkhoin. Ylhensäkki rekkoja. Tie on kapea ja mukkanen, ainaki Palojoesta pohjosen suunthan. Nethän käytti niitä jonku valiokunnan jäseniäki sielä rekan kyytissä ja kyllä net lupas rahhaa tien kunthon laithon. Joku niistä ei vishin uskaltanu olla kyytissä ko kappalhen matkaa, ennenku vaihto pienemän auton kyythin.

     Sillon harvoin ko käyn Kilpisjärvelä, niin mie kohta ajan mielumin pimeälä sen välin. Ainaki valoista näkkee, koska sielä tullee auto vasthan. Nyt varsinki ko ei ole vielä kunnola tullu penkkaa tien laithan, on sitä tietä hankala nähhä päiväsaikhan. 

     Porojaki sielon välilä haitaksi asti. Varsinki sillon ko tiet on justhinsa suolattu. Net ei meinaa milhän väistää vaikka puskuri vastaa persaukshen ja ko olet päässy ohitte, niin non heti tien päälä seuraavan auton tukhena. Porojen kannalta solis taas parempi liikkua päiväsen aikhan.

     Talvela kannattaa piettää matkassa kuiten lumilapiota ja kelkkavaatheita. Auto kannattaa tankata täythen ja hyvä olis vähä ruokaaki olla matkassa. Sitä ei koskhan tiijjä, koska sielon rekka poikittain tien päälä taikka tie poikki tuiskukelissä. Siinä saattaa mennä useampiki tiima apua ootellessa. Kannattaa varautua. Molen ollu onnekas, ko ei ole tarttenu pahimilhan ootella ko rapean tunnin, niin saathin toinen kaista auki. Sielon joskus menny kuulema kuuski tuntia ootellessa.

     Yläperäle ko lähtee, niin kannattaa ottaa vähä enämpi aikaa, että kerkijää kuvvaamhanki välilä. Maisemat on hienoja ja sopivala valola non kerta kaikkisen upheita. Harmi vain ko net parhhat paikat on semmosissa mutkakohissa, ettei niihin oikhen voi pysähyttää. 

     Aina sitä toivoo kommeita revontulia ko sielä liikkuu. Joskus sattunukki kohale. Kummasti son joko lumisae taikka kova pakkanen, ko sielä on käyny.

     Ennen joulua sielä pitäs lähteä käymhän kylästelemässä ja seku muutenki. En mie senthän päntiönhän sielä lauko. Tavalisesti kolme neljä kertaa vuojessa."

     

Talven tuntua jo

 

     " Mie mietiskelin tänhän aamukahvia juojessa, että on se soma ko saapii ellää täälä pikku pakkasessa, puhthan valkosen lumen keskelä. Kävimä viikonloppuna meinaan etelänreisun tekemässä ja häätyy sanoa, ettei yhthän käy katheeksi eteläläläisiä. Oulussa oli niin pimeää ja märkää, ettei sielä yhthän pitemphän kyllä viihtyny, ko oli pakko. Mutta ei se Rovaniemeläkhän ollu paljoa kummosempi keli. Pari kolme astetta lämmintä, maa mustana ja vettä sato. Tilane alko helpottamhan siinä Kittilän puolivälissä. Lunta oli jo maassa, mutta liukasta soli ajjaa. Hengissä senthän selvithin, vaikka välilä meinas kyllä perrää heittämhän. Hissukshen siinä ajelimma ja kyllä se kotiki tuli viihmein vasthan.

Borta bra, men hemma bäst! "

Takatalvi...eiku takakesä.

     "Mie pääsin viimein kehumasta sitä, ko on niin hyvä keli. Son koko viikon pitäny lauhaa ja välilä vettä satanu. Tänä viikonloppuna kulku oliki sitte aivan eri. Pounut kanto puolhen välhin saapasta ja jänkät kans. Oli kyllä semmonen oikea polhvin ja lonkhin ottava keli. Lumi ei haitanu yhthän. Sitä oli sopivasti kulkea ja vuotos näky selvästi.

     Sunnuntai-aamuna ko heräs ja katto pihale, tuli semmonen epätoivonen olo ko maa oli musta. Ei yhthän lunta. Sitte se kuitenki alko hiljalhen  satelemhan ja pikku hiljaa hiutalhet kasus ja pyry kasvo.

     Lopulta sitä oliki jo tullu kymmenkunta senttiä ja aamula sitte joutuki jo kollaa ulkoiluttamhan. Ei sitä mahottomasti tarvinu pukata, sen verran vain, että puhistu porthaitten evustat. Loppulumen pittääki antaa polkeentua. Se ilkeästi aina tökkäsee ko kola toppaa mäthäshen.

     Toivoma, että tuo lumi nyt sitte säilyis ja alkais viimheinki oikea talvi. Kyllä mie muutan sitte etelhän, jos joskus oikhen kovasti tykästyn tuohon loskhan. Siihen asti nautin kovista pakkasista ja kainalhon asti yltävistä lumista. Ei se muuten ees tunnu siltä, että Käsivarren Lapissa asuis."

Emmä urheile!

 

     "Alko se viimheinki pakastamhan. Joet ja järvet veti selvästi jäähän ja alko jänkäkki kestämhän saaphan alla. Tosin naakimakelit kyllä meni samantien, mutta nyt on helpompi juovattaa, ko on lumiki maassa.

     Viikonloppuna vuotti hirven helposti, mutta olis pitäny olla nutukhat jalassa. Niilä olis saattanu pystyä hiippailhen. Lämpösaaphaista kuulu semmonen mahoton rouske, että solis ollu sama lähteä laulellen sothan. Vaikka mie kyllä eppäilen, että pelkälä kengän rouskhela olis elukat varhman paremin pysynhe paikoilhan. Jos mie ison vaaran toisessa päässä avvaisin suun ja ja vähä luikahuttasin, niin toisesta päästä juoksis hirvet saman tien karkhun hengenhäässä.

     Sonki tärkeä homma tuo kylmettyminen turvalisuuen kannalta. Nuita surulisia tapauksia on ollu silloin tällöin vähä liikaaki. Ja vaikka sitä kuinka yrittää olla varovainen, niin ei koskhan tiijjä, mitä sielä lumen alla oikhen on. Järviki saattaa näyttää, että son lujastikki jäässä, mutta oikeasti jää saattaa olla niin ohkanen, että hyvä ko koiran kantaa. Onneks elukat on kuiteski niin viishaita, että ei net pakkaa jääle, jos son kovin ohkanen. Aina kannattaa ottaa varman pääle ja mielumin kiertää vaikka vähä isomanki lenkin, ko lähteä urheilemhan.

     Vielä ko solis jonku aikaa satamatta lissää lunta, niin ehtis jäätää oikhen kunnola. Sitte meilä oliski hyvä hiihtämälä kulkea. Son paljon joutusampiki ko jalkasten. Mie kylläki tiijjän paljon ihmisiä, jokka heittävät pyynin heti ko lunta tullee vähäki enemän. Son tietenki raskhampi kulkea, mutta onko sielä mettässä ny niin kiire juuri? Kulkee vähä verkkasemasti ja piettää enämpi hengähystaukoja. Niin se pittää kulkea.

     Turvalista alkanutta viikkoa ja syksyä kaikile. Emmä urheile..."

Keijujen tanssi

     "Son taas revontuliaika menheilhän. Aika harvoin kerkiää kartanolle töllistelhen taivaanvalkeita. Ja non nykyhjän aika myöhhän, ettei työssäkäyvä oikhen jaksa ennää kukkua niin pitkhän. Sitte ko on vielä niin pöljän tuuria, että monta kertaa on oikhen lehissäki mainostettu, että nyt tullee tosi komeat revontulet, niin eikö solekki sillloin meilä taivas pilvessä.

    Olen mie parina iltana keriny senthän käyvväkki. Onhan net jonkulaiset silloin ollu. Onneks tässä on kuiteski koko monta iltaa vielä aikaa tuijjata niitä. Pittää vain seurata tuota sovellusta, ko sese ylhensäkki ilmottellee niistä. Kameraki pittää ottaa aina mukhan ko lähtee reishun. Son muuten varma, että ko jätät sen kotia, niin justhinsa silloin tullee net syksyn kommeimmat valkeat.

     Nyt kannattaa hyövyntää sullaa vettä. Silloin saapii hienoja heijjastuksia. Yhet valot on taihvaala ja toiset järvessä. Vielä ko kehtais lähteä ajamhan tunturhin enneku lunta tullee liikaa."

Syysmietheitä

      "Soma son kävelä pitkin vaaroja ja risukoita. Kelit on lämpimät eikä lumesta ole tietoakhan. Viimi vuona meilä oli muistaakseni jo lumi maassa. Se tuliki yhessä yössä. Saman se tekkee varhman tänäki vuona. Joku kaunis aamu hoksaakki, että pittää alkaa hakhen kolat esile.

     Mutta son sen ajan murhe. Vaikka toishaalta lumi helpottas monessaki asijassa. Olis paljo valosampaaki. Ei tarttis riekkojenkhan naakia penshaitten tyvilä. Net raukkaset ko pistää silhmin selvästi nytten. Vaikka välilä net lähtee lenthon muutaman metrin päästä. Son aivan käsittämätöntä, miten net saapiiki ittensä varvikhon niin piilhon, ettei valkosta väriä ees hoksaa.

     Joukhaisekki on alkanhet kerrääntymhän muuttoparhvin. Son  komean näköstä katteltavvaa, ko järvelä saattaa olla monta kymmentä valkosta lintua. Poikaset näyttää vielä harmajilta. Siinon melkonen metakka, ko net lähtee juokshen vettä pitkin ja nousevat siivile. Huutavat ko riethat ja kauhea läpse vain kuuluu ko  hakkaavat siivilä vettä.

     Muitaki vesilintuja näkkyy vielä olevan. Sotkat tietenki lähtee viimisenä, mutta koskeloja ja sorsiaki näky olevan joku vielä. Vielä olis maholisuus saaha sorsapaisti. Kerran on päässy jo syömhän, mutta on se sen verran hyvvää, että toinenki ruoka maistuis. Kattoo nyt tulleeko ennää lähettyä.

     Son jotenki tämä meijjän elämä luonnon mukhan, semmosta sesonkista toishen kulkua. Sorsanpyynti tehhän alkusyksystä ja siittä siirrythän hirhven, maalinthuin ja lopuksi riekonpyynthin. Edelinen homma jääpii aina taka-alale, vaikka sitä vois tehä vieläki. Sitä aikaa kuitenkhan ei riitä kaikhen. Pittää mennä aalonharjala ja tehä sen hetken hommat alta poijjes.

     Eipä siinä silti mithän. Emmä tehe ressiä syksystä. Annama huilata ja nautima."