keskiviikko 19. lokakuuta 2022

Syysmietheitä


      "Soma son kävelä pitkin vaaroja ja risukoita. Kelit on lämpimät eikä lumesta ole tietoakhan. Viimi vuona meilä oli muistaakseni jo lumi maassa. Se tuliki yhessä yössä. Saman se tekkee varhman tänäki vuona. Joku kaunis aamu hoksaakki, että pittää alkaa hakhen kolat esile.

     Mutta son sen ajan murhe. Vaikka toishaalta lumi helpottas monessaki asijassa. Olis paljo valosampaaki. Ei tarttis riekkojenkhan naakia penshaitten tyvilä. Net raukkaset ko pistää silhmin selvästi nytten. Vaikka välilä net lähtee lenthon muutaman metrin päästä. Son aivan käsittämätöntä, miten net saapiiki ittensä varvikhon niin piilhon, ettei valkosta väriä ees hoksaa.

     Joukhaisekki on alkanhet kerrääntymhän muuttoparhvin. Son  komean näköstä katteltavvaa, ko järvelä saattaa olla monta kymmentä valkosta lintua. Poikaset näyttää vielä harmajilta. Siinon melkonen metakka, ko net lähtee juokshen vettä pitkin ja nousevat siivile. Huutavat ko riethat ja kauhea läpse vain kuuluu ko  hakkaavat siivilä vettä.

     Muitaki vesilintuja näkkyy vielä olevan. Sotkat tietenki lähtee viimisenä, mutta koskeloja ja sorsiaki näky olevan joku vielä. Vielä olis maholisuus saaha sorsapaisti. Kerran on päässy jo syömhän, mutta on se sen verran hyvvää, että toinenki ruoka maistuis. Kattoo nyt tulleeko ennää lähettyä.

     Son jotenki tämä meijjän elämä luonnon mukhan, semmosta sesonkista toishen kulkua. Sorsanpyynti tehhän alkusyksystä ja siittä siirrythän hirhven, maalinthuin ja lopuksi riekonpyynthin. Edelinen homma jääpii aina taka-alale, vaikka sitä vois tehä vieläki. Sitä aikaa kuitenkhan ei riitä kaikhen. Pittää mennä aalonharjala ja tehä sen hetken hommat alta poijjes.

     Eipä siinä silti mithän. Emmä tehe ressiä syksystä. Annama huilata ja nautima."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hetan Marianpäivät

       "Niin se taasen vuosi vierähti. Marianpäivän markkinoila tuli piipahettua molempina päivinä. Lauvvantaina oli paljon myyjiä kylä...