Sunnuntai-aamuna ko heräs ja katto pihale, tuli semmonen epätoivonen olo ko maa oli musta. Ei yhthän lunta. Sitte se kuitenki alko hiljalhen satelemhan ja pikku hiljaa hiutalhet kasus ja pyry kasvo.
Lopulta sitä oliki jo tullu kymmenkunta senttiä ja aamula sitte joutuki jo kollaa ulkoiluttamhan. Ei sitä mahottomasti tarvinu pukata, sen verran vain, että puhistu porthaitten evustat. Loppulumen pittääki antaa polkeentua. Se ilkeästi aina tökkäsee ko kola toppaa mäthäshen.
Toivoma, että tuo lumi nyt sitte säilyis ja alkais viimheinki oikea talvi. Kyllä mie muutan sitte etelhän, jos joskus oikhen kovasti tykästyn tuohon loskhan. Siihen asti nautin kovista pakkasista ja kainalhon asti yltävistä lumista. Ei se muuten ees tunnu siltä, että Käsivarren Lapissa asuis."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti