Emmä urheile!

 

     "Alko se viimheinki pakastamhan. Joet ja järvet veti selvästi jäähän ja alko jänkäkki kestämhän saaphan alla. Tosin naakimakelit kyllä meni samantien, mutta nyt on helpompi juovattaa, ko on lumiki maassa.

     Viikonloppuna vuotti hirven helposti, mutta olis pitäny olla nutukhat jalassa. Niilä olis saattanu pystyä hiippailhen. Lämpösaaphaista kuulu semmonen mahoton rouske, että solis ollu sama lähteä laulellen sothan. Vaikka mie kyllä eppäilen, että pelkälä kengän rouskhela olis elukat varhman paremin pysynhe paikoilhan. Jos mie ison vaaran toisessa päässä avvaisin suun ja ja vähä luikahuttasin, niin toisesta päästä juoksis hirvet saman tien karkhun hengenhäässä.

     Sonki tärkeä homma tuo kylmettyminen turvalisuuen kannalta. Nuita surulisia tapauksia on ollu silloin tällöin vähä liikaaki. Ja vaikka sitä kuinka yrittää olla varovainen, niin ei koskhan tiijjä, mitä sielä lumen alla oikhen on. Järviki saattaa näyttää, että son lujastikki jäässä, mutta oikeasti jää saattaa olla niin ohkanen, että hyvä ko koiran kantaa. Onneks elukat on kuiteski niin viishaita, että ei net pakkaa jääle, jos son kovin ohkanen. Aina kannattaa ottaa varman pääle ja mielumin kiertää vaikka vähä isomanki lenkin, ko lähteä urheilemhan.

     Vielä ko solis jonku aikaa satamatta lissää lunta, niin ehtis jäätää oikhen kunnola. Sitte meilä oliski hyvä hiihtämälä kulkea. Son paljon joutusampiki ko jalkasten. Mie kylläki tiijjän paljon ihmisiä, jokka heittävät pyynin heti ko lunta tullee vähäki enemän. Son tietenki raskhampi kulkea, mutta onko sielä mettässä ny niin kiire juuri? Kulkee vähä verkkasemasti ja piettää enämpi hengähystaukoja. Niin se pittää kulkea.

     Turvalista alkanutta viikkoa ja syksyä kaikile. Emmä urheile..."