Vt-21

     "Se taitaa kohta olla tuo valtatie kaksykkönen Suomen kuulusin tie. Joka talvi se pääsee uutishin monen monta kertaa. Harvemin kylläki mishän positiivisissa asijoissa.

     Tuon tuostaki sielä mennee autoja penkhoin. Ylhensäkki rekkoja. Tie on kapea ja mukkanen, ainaki Palojoesta pohjosen suunthan. Nethän käytti niitä jonku valiokunnan jäseniäki sielä rekan kyytissä ja kyllä net lupas rahhaa tien kunthon laithon. Joku niistä ei vishin uskaltanu olla kyytissä ko kappalhen matkaa, ennenku vaihto pienemän auton kyythin.

     Sillon harvoin ko käyn Kilpisjärvelä, niin mie kohta ajan mielumin pimeälä sen välin. Ainaki valoista näkkee, koska sielä tullee auto vasthan. Nyt varsinki ko ei ole vielä kunnola tullu penkkaa tien laithan, on sitä tietä hankala nähhä päiväsaikhan. 

     Porojaki sielon välilä haitaksi asti. Varsinki sillon ko tiet on justhinsa suolattu. Net ei meinaa milhän väistää vaikka puskuri vastaa persaukshen ja ko olet päässy ohitte, niin non heti tien päälä seuraavan auton tukhena. Porojen kannalta solis taas parempi liikkua päiväsen aikhan.

     Talvela kannattaa piettää matkassa kuiten lumilapiota ja kelkkavaatheita. Auto kannattaa tankata täythen ja hyvä olis vähä ruokaaki olla matkassa. Sitä ei koskhan tiijjä, koska sielon rekka poikittain tien päälä taikka tie poikki tuiskukelissä. Siinä saattaa mennä useampiki tiima apua ootellessa. Kannattaa varautua. Molen ollu onnekas, ko ei ole tarttenu pahimilhan ootella ko rapean tunnin, niin saathin toinen kaista auki. Sielon joskus menny kuulema kuuski tuntia ootellessa.

     Yläperäle ko lähtee, niin kannattaa ottaa vähä enämpi aikaa, että kerkijää kuvvaamhanki välilä. Maisemat on hienoja ja sopivala valola non kerta kaikkisen upheita. Harmi vain ko net parhhat paikat on semmosissa mutkakohissa, ettei niihin oikhen voi pysähyttää. 

     Aina sitä toivoo kommeita revontulia ko sielä liikkuu. Joskus sattunukki kohale. Kummasti son joko lumisae taikka kova pakkanen, ko sielä on käyny.

     Ennen joulua sielä pitäs lähteä käymhän kylästelemässä ja seku muutenki. En mie senthän päntiönhän sielä lauko. Tavalisesti kolme neljä kertaa vuojessa."