Joulusesonki

 

     "Kattelin teollisuushalleila Hetassa käyvvessäni, kuinka bussit toi porukkaa sinne pukkeutumhan. Britit on lähtenhet taas seikkailemhan Lapin ihmemaahan ja kattomhan joulupukkia. Innostus on silhminpistävvää. Non ku lehmät pääsee kevhälä ekkaa kertaa laitumele talven jälkhin. Sinishin ja punashin kelkkapukhuin pukkeutunhet turistit telmivät ulkona lumessa. Pakkanekhan ei niitä näytä haittaavan. Sama homma son Karessuvanossaki.

     Tänä vuona kuulema niitä tullee 91 konheelista. Joku sano, että niitä olis semmonen parikymmentä tuhatta kävijää. Son melkonen lössi. Melko hyvvää bisnestä. Ja hyvä kunnalekki. Siinä on koko paljo paikalisia yrityksiä mukana ja ihmisiä töissä joulun ajan.

     Mie kauhtuin ko kuulin paljonko tämmönen matka niile oikhen maksaa. Non päivämukin täälä ja samala rahala met olema kuiten viikon etelän lämmössä. On niistä osa tieten pitemphänki.

     Huvinsa kullaki. Mie mielumin lommailen mettässä. Kyllä sieläki välilä tunkoa on, mutta ei net porot juuri samalaista metakkaa pietä.

Ps. Pitäkää kanssaimmeiset ittestä huolta, jotta vältyttä tältä riethan tauvvilta. Sei ole leikki maata sohvala,  ko välilä vilustaa, välilä puskee hikeä niinko olis saunassa, nokka vuotaa ja ääni on hukassa. Eikä ole koronaa. Menkää terhveenä."

     

     

Tiijättäkö, se alko taas..

 

     "Nimittäin se kauhea, kylmä ja pimeä kaamos. Tai niin net ihmiset kuvittellee. Lähtisivät ulos kävelhen ja kuikuilhen, että minkälainen son oikeasti.

     Kaamoksen aika on koko monen mielestä melkheimpä hienointa aikaa vuojesta. Siniharmaa maalima on rauhottavan näkönen ja pastellisävyt hivelee silmää. Son vain pitkäle asenekysymys, että mimmonen son. Osa ei halva että kessää oliskhan. Pölkäävät sääskiä. Toiset taas karsastaa syksyä, ko talvi pukkaa pääle. Joilekki taas kevät on kauheaa aikaa, ko pittää alkaa taas puuhomhin, nurmikon laithon ja muuhun semmoshen. Joka vuojenajassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pittää vain yrittää nähä net hyvät asijat. Muuten iskee se kovasti mainostettu masenus pääle, ko näkkee pelkkiä huonoja puolia. Eikä se ole pitemän pääle terhveelistäkhän.

     Vielä pitäs lähteä hiihtelhen hirvitten perässä ja käyvvä kuvvaamassa revontulia ja muutenki kulkea mettässä. Sielä on vielä helppo, ko lunta ei ole ko saaphan verran vasta. Kokkeilin mie kelkalaki ajjaa, mutta ajoin sen  liiterin pääthyn parkhin. Ajattelin kattoa lähempänä joulua, jos hakis kuusen mettästä. Lunta kyllä saapii tulla kovastikki, ennenku otan muuten käythön. Oli se sen verran jyleä ajjaa. Jänkälä oli hyvä mennä, mutta maala kaikki kivet ja pounut tuntu selvästi. Kävi oikhen kelkkaa sääliksi ko jyristin menhen, että kolina kuulu.

     Son kevhälä ja syksylä nämät rospuuttoajat vähä hankalia, ko pitäs päässä kulkhen, mutta kevhälä, ko lumi sullaa, on joka paikka vettä täynä. Ko taas syksylä on liian vähä lunta ja jäät heikkoja, ettei oikhen pysty sillä ajhan. Häätyy vain kokkeilla soppeutua.

     Joskus tuntuu, että son aurinko vishin pistäny vähä vauhtia lissää pyörimishen, ko aika mennee niin nopeasti. Vastahan soli ruska ja hirvenpyynti alko. Nyt jo ootelhan joulupukkia. Onneksi mie en ole ainoa, joka niin sannoo. Moni muuki on meinanu sammaa, ko olen raatinu niitten kansa. Tässä häätyy piettää kiirettä, että kerkiää tekhen kaikki mitä on suunitellu talven ajale, ko kohta se aurinko taas tullee kurkkimhan tuolta vaaran takkaa. Sitte meinaa tulla se riethan hoppu. Jo vain ainaki."

     

Ittenäisyys

 

     "Mitä ittenäisyys merkittee sulle? Mulle se on sitä, että mie saan asua täälä, puhthan luonon keskelä, ilman että kukhan tullee sanomhan, mitä mie saan tehä ja mitä en. Vaikkaki etelän viishat kuinka yrittää vaikeuttaa meijjän elämää, milloin milläki viishala ideala, en mie kyllä täältä muuttais mihinkhän. Enkä mole ainua joka niin sannoo. Meitä on täälä paljo samalaisia. Tunturituulen pieksämiä tervaskantoja. Että siinäpä saapii yrittää. Met vain tolvaama ethenpäin.

Oikhen hyvvää Ittenäisyyspäivää kaikile! "

Pienet ystävämme

 

      "On siinä vilskettä. Laitoin illala uuen talitangon puuhun roikkumhan. Aamusta asti on tiaset hakanhet sitä. Hyvin näkkyy maistuvan. Talitiaset hakkaa niin kovasti, että isoja muruja ja siemeniä lentelee jatkuvasti maahan. Sieltä sitte harakat kerrää net paremphin suihin. Katto sie! Nyt siihen pyörähti närhiki saalhinjaole.

     Näin pakkasela sonki tärkeää syöttää nuita lintuja, ko net ei muuten oikhen selviä talven yli. Niitä kuolis nälkhän ja kylhmän koko paljo muuten. Eikä se paljoa maksa. Siemeniä ja jonku verran talipalloja. Ei kauheita vaaji. Mie ruukaan vielä pujottaa narhun hirven ja poron kuuta ja laittaa niitäki roikkumhan. Tiaset ei kylläkhän niistä tykkää niin paljo, ko nuista kaupan palloista, mutta kyllä nekki kylmälä kelilä kaupaksi mennee. 

     Telkkarista tulleeki nykyjhän pelkkiä uusintoja ja kaiken maaliman hömppää, niin että tätä ommaa luontokuvvaa kattelee paljo mieluumin."

Vt-21

     "Se taitaa kohta olla tuo valtatie kaksykkönen Suomen kuulusin tie. Joka talvi se pääsee uutishin monen monta kertaa. Harvemin kylläki mishän positiivisissa asijoissa.

     Tuon tuostaki sielä mennee autoja penkhoin. Ylhensäkki rekkoja. Tie on kapea ja mukkanen, ainaki Palojoesta pohjosen suunthan. Nethän käytti niitä jonku valiokunnan jäseniäki sielä rekan kyytissä ja kyllä net lupas rahhaa tien kunthon laithon. Joku niistä ei vishin uskaltanu olla kyytissä ko kappalhen matkaa, ennenku vaihto pienemän auton kyythin.

     Sillon harvoin ko käyn Kilpisjärvelä, niin mie kohta ajan mielumin pimeälä sen välin. Ainaki valoista näkkee, koska sielä tullee auto vasthan. Nyt varsinki ko ei ole vielä kunnola tullu penkkaa tien laithan, on sitä tietä hankala nähhä päiväsaikhan. 

     Porojaki sielon välilä haitaksi asti. Varsinki sillon ko tiet on justhinsa suolattu. Net ei meinaa milhän väistää vaikka puskuri vastaa persaukshen ja ko olet päässy ohitte, niin non heti tien päälä seuraavan auton tukhena. Porojen kannalta solis taas parempi liikkua päiväsen aikhan.

     Talvela kannattaa piettää matkassa kuiten lumilapiota ja kelkkavaatheita. Auto kannattaa tankata täythen ja hyvä olis vähä ruokaaki olla matkassa. Sitä ei koskhan tiijjä, koska sielon rekka poikittain tien päälä taikka tie poikki tuiskukelissä. Siinä saattaa mennä useampiki tiima apua ootellessa. Kannattaa varautua. Molen ollu onnekas, ko ei ole tarttenu pahimilhan ootella ko rapean tunnin, niin saathin toinen kaista auki. Sielon joskus menny kuulema kuuski tuntia ootellessa.

     Yläperäle ko lähtee, niin kannattaa ottaa vähä enämpi aikaa, että kerkijää kuvvaamhanki välilä. Maisemat on hienoja ja sopivala valola non kerta kaikkisen upheita. Harmi vain ko net parhhat paikat on semmosissa mutkakohissa, ettei niihin oikhen voi pysähyttää. 

     Aina sitä toivoo kommeita revontulia ko sielä liikkuu. Joskus sattunukki kohale. Kummasti son joko lumisae taikka kova pakkanen, ko sielä on käyny.

     Ennen joulua sielä pitäs lähteä käymhän kylästelemässä ja seku muutenki. En mie senthän päntiönhän sielä lauko. Tavalisesti kolme neljä kertaa vuojessa."

     

Talven tuntua jo

 

     " Mie mietiskelin tänhän aamukahvia juojessa, että on se soma ko saapii ellää täälä pikku pakkasessa, puhthan valkosen lumen keskelä. Kävimä viikonloppuna meinaan etelänreisun tekemässä ja häätyy sanoa, ettei yhthän käy katheeksi eteläläläisiä. Oulussa oli niin pimeää ja märkää, ettei sielä yhthän pitemphän kyllä viihtyny, ko oli pakko. Mutta ei se Rovaniemeläkhän ollu paljoa kummosempi keli. Pari kolme astetta lämmintä, maa mustana ja vettä sato. Tilane alko helpottamhan siinä Kittilän puolivälissä. Lunta oli jo maassa, mutta liukasta soli ajjaa. Hengissä senthän selvithin, vaikka välilä meinas kyllä perrää heittämhän. Hissukshen siinä ajelimma ja kyllä se kotiki tuli viihmein vasthan.

Borta bra, men hemma bäst! "

Takatalvi...eiku takakesä.

     "Mie pääsin viimein kehumasta sitä, ko on niin hyvä keli. Son koko viikon pitäny lauhaa ja välilä vettä satanu. Tänä viikonloppuna kulku oliki sitte aivan eri. Pounut kanto puolhen välhin saapasta ja jänkät kans. Oli kyllä semmonen oikea polhvin ja lonkhin ottava keli. Lumi ei haitanu yhthän. Sitä oli sopivasti kulkea ja vuotos näky selvästi.

     Sunnuntai-aamuna ko heräs ja katto pihale, tuli semmonen epätoivonen olo ko maa oli musta. Ei yhthän lunta. Sitte se kuitenki alko hiljalhen  satelemhan ja pikku hiljaa hiutalhet kasus ja pyry kasvo.

     Lopulta sitä oliki jo tullu kymmenkunta senttiä ja aamula sitte joutuki jo kollaa ulkoiluttamhan. Ei sitä mahottomasti tarvinu pukata, sen verran vain, että puhistu porthaitten evustat. Loppulumen pittääki antaa polkeentua. Se ilkeästi aina tökkäsee ko kola toppaa mäthäshen.

     Toivoma, että tuo lumi nyt sitte säilyis ja alkais viimheinki oikea talvi. Kyllä mie muutan sitte etelhän, jos joskus oikhen kovasti tykästyn tuohon loskhan. Siihen asti nautin kovista pakkasista ja kainalhon asti yltävistä lumista. Ei se muuten ees tunnu siltä, että Käsivarren Lapissa asuis."