Ukkoherra

      "Mitä soliskhan kesä ilman ukkosia? Solis sama ko talvi ilman pakkasia. Ei oikhen milthän tuntuis. 

     Toiset pölkää ukkosta aivan kauheasti. Mie taas olen semmonen, että saatan mennä terassillekki kuuntelemhan ja kattomhan. Son soma seurata ko luonto näyttää voimiansa.

     Ääntähän siittä tullee ko Ukkoherra puottaa kivirathaila taihvaala. Siittä ei ole mithän haittaa, mitä nyt joskus pölhäyttää ko lähele lyöpii. Salamoitten kansa ei sitte kannata leikkiä. Siinä saattaa tulla isoki poppa. Son polttanu mökkejäki täälä joskus aikaa. Puullekki se tekkee rummaa jälkeä ko ossuu. 

     Ukkosen särkemästä puusta tehthin ennen vanhhan ristejä torjumhan Painajaista. Soli kummitus, joka pölkäs valoa ja kovvaa ääntä. Ukkosesta löytyy molempia. Siksi soli tehokhain karkotin pöröle.

     Sathen ääntä on soma kuunela. Son kauhean rauhottavvaa. Mustat pilvet ja salamat on komean näkösiä. Molen ollu monesti mettässä ukonilmala. Ko vain sajevaathet on matkassa, niin kyllä sitte pärjää. Yhen kerran meinas tosin vistothamhan, ko olima mönkijöilä liikhelä tunturissa. Avomaastossa oli ilkeä ajjaa ko istuit rautahökötyksen päälä. Kyllä se sitte helpotti ko pääsi koivikon suohjin. Ukkonen sautto, emmäkä kerinhe ajoissa laskeutua alas. Mutta hengissä selvithin. Monesti on ajettu iilin kans kilpaa ja on välilä kastuttu kunnolaki, ko ei kehanu pysähtyä ja laittaa saekampheita pääle. Son viis kilometriä pitkä matka kaatosatheessa.

     Nykki mulla on tämä jokakesänen harrastus menheilhän. Ukkostutkan vahtaaminen meinaan, ko aamula tyvär sano telkkarissa, että tänhän on taas ukkosta luvassa tälle peräle. Ei siinä mithän. Muistama vain vettää telkkarit ja muut konhet seinästä, niin kyllä met sitte pärjäämä, vaikka kuinka möyryäis.

     Nautima esityksestä."

     

Aika rientää

      "Mie istuskelin viikonloppuna kämpän porthaila ja siinä mietiskelin, että mihinkä se aika oikhen mennee. Vasta kattelthin revontulia, sitte käythin pilkilä, jäät lähti ja nyt on koijjut täyvvessä lehessä ja sääskekki tulhe kiusaamhan. Viikon päästä on jo juhanus ja tuntuu ettei tässä ole oikhen keriny mithän tehä, ko alkaa olhen kesä jo puolivälissä.

     Onko sitä tullu jo niin vanhaksi, ettei ennää ehi oikhen mithän tekhen niinku ennen vanhhan? Liikhet hiastunu vuosien saatossa ja nivelet ruostunhe. Vai onko se ilmastonmuutos lyhentäny vuorokauvvesta muutaman tunnin? Pitäs soittaa vishin rysselhin ja kysässä.

     Totta puhuen mulla on ollu koko kevhän ajan niin paljo tekemistä, ettei ole keriny mithän muuta touhuamhan. Nyt juhanuksena sitte ajattelin huilata ja kokkeila kalastaa oikhen urkola. Eilen jo kaivoin onkivehkhet esile ja lappasin muutaman verkonki selväksi. Katiskan mie korjasinki viikonloppuna. Että eikhän ens viikonloppuna saa syyä taas verestä kallaa oikhen urakala. Jos ei muuta, niin savustaa sitte hauvvenpulikoita. Niitä kuiten on kaislikot täynä. Pari koskipaikkaa ajattelin kans käyvvä heittelemässä.

     Sielä olis Kilpisjärvelä liikuntajuhanus, mutta en mie taijja kehata sinne lähteä. Met kiikkasima viimi vuona Saanan päälä ja testasima uusia rappusia. Menkää tet käymhän sielä. Mie olen muutenki kiirheessä ja metelissä viikot, niin mielumin lähen luonthon leppäämhän.

     On se muuten villi homma, ko kotia tekkee talvipuita, niin son semmosta tervanjuontia. Mutta ko kämpäle lähet tekhen, niin son oikeasti hauskaa hommaa. Vishin son, ko harrastuksena saapii puuhastella, niin ei sole mikhän homma vastenmielistä. Pitäs vishin tuo työntekoki ottaa harrastuksena, niin solis paljo mielekhäämpää. 

     Toivoma Juhanukseksi hyvvää keliä, että saama olla ulkona ja nauttia oikhen kunnola kesästä. Ei niitä sääskiä senthän niin paljoa ole, mitä jokku sannoo. Mie en ole kuiten vielä käyttäny sääskimyrkkyäkhän tänä kesänä. Pittää oikeasthan hakea esile valhmiiksi. Jääpii tietenki komerhon ko lähtee. Ei olis ensimäinen kerta.

     Oikhen hyvvää ja turvalista Juhanusta kaikile! Olkaa ihmisiksi, varsinki jos lähettä vesile. Nauttikkaa oikhen syvämen kyllyyestä vaphaasta ja lähheisistä. 

Korppi

      Istuskelen rauhassa kannon nokassa, keskellä erämaata. Yhtä äkkiä ilmassa kuuluu selvä metallin kolahdus, klong. Ääni kuuluu isolle, mustalle erämaan asukille.

     Korppi on tavanomainen näky täällä. Ennen niitä näkyi yleensä metsässä kaatopaikoilla, mutta pienten kaatopaikkojen sulkeuduttua ja isojen peityttyä, on korppeja alkanut esiintyä kyläkuvassa. Erämaan asukista on tullut urbaani kaupunkilainen.

     Korppi on viisaimpia lintujamme ja taitava lentäjä. Keväällä sen soidinlento on välillä jopa hämmästyttävää. Kaarteluja, äkkinäisiä suunnanvaihtoja, syöksymisiä, jopa väärinpäin lentoa. Isoksi linnuksi se on ällistyttävän notkea.

     Korppia eli kaarnetta pidetään kuolemanlintuna, koska se on haaskansyöjä. Samoin sen musta väri kuvastaa kuolemaa. Todellisuudessa korpin rinta kiiltelee monesti komean sinertävänä eivätkä vaaleammat värimuunnoksetkaan ole mahdottoman harvinaisia. Lintua pääsee näkemään läheltä todella harvoin ja siksi yleisväritys näyttää mustalta. Kunnantalolla on täytettynä korppipari, joista toinen on vaaleanruskea. 

     Metsässä liikkuessa, mustan linnun lentely taivaalla, kuuluu ehdottomasti osana Lapin luontoon, yhtä erottamana kuin valkoisen riekon kepeä juoksu risupensaan tyveltä toiselle koivikoissa. Kummankaan puuttuminen loisi ison aukon täydelliselle luontoelämykselle.

Kämpän kertomaa

     Luonnossa liikkuessa tulevat Metsähallituksen ylläpitämät autiotuvat kaikille tutuiksi. Tupia löytyy sieltä täältä ja niissä voi yöpyä halutessaan. Moni suunnitteleekin vaelluksensa kulkemaan näitä pitkin, mikä onkin viisasta monestakin syystä.

     Autiotuvat ovat olleet vuosikymmeniä kulkijoiden käytössä. Joitakin niistä on purettu ja rakennettu uudestaan, esimerkiksi Nammala, Hetta-Pallas-reitin varrella, osa on kunnostettu perusteellisesti ja osa on pidetty melko samanlaisessa kunnossa, kuin ne rakennettaessa olivat olleet. Onneksi, koska kämppien vanhat hirret ovat olennainen osa historiaamme. Niitä tutkimalla ja lukemalla, voi nähdä kulkijoiden kirjon. Seinillä olisi paljon kerrottavaa, jos ne osaisivat puhua. 

     Vaikka kirjoituksia onkin hauska tutkia, niin muistathan, että seiniin kaivertaminen on kiellettyä.

Pajulinnun laulu soi koivikossa

    "Istun järventörmälä ja kattelen ko sotkat sukaltellee jäitten seassa. Viikossa suli jäät järvestä. Rannala pikkusen ennää hilheitä jälelä. Ennää ei pilkitä. Rantamäthäilä suokulaiset ottaa mittaa toisistansa. Siinä sulat pöllyää ko naaras lentää paikale. Niiton paljon. Varhman kolmattakymmentä. Ja joka paikassa näkkyy muutenki. Soma.

     Niitten välissä puikkelehtii liroja. Sirosti net kävelevät rantakasvien seassa ja nokkivat syötävvää. Non tosi kesyjä. Muutaman metrin päässä keikistelevät, eiväkkä pölkää minua ollenkhan.

     Kaukana jänkälä kuuluu kurjen huuto. Sielä net tepastellee sammakkojahissa. Nonki nuitten lirojen vastakohtia. Tosi arkoja. Niitä ei pääse oikhen näkemhänkhän. Sattumalta pääsee joskus sautattamhan likeltä.

     Järven toisessa päässä uipii jouttenpari. Net ei ole kovinkhan sosiaalisia. Samale järvele ei kestä tulla toisia joukhaisia. Heti on tappelu pystyssä. Näkkyy olevan jo pesäpuuhissa nekki.

     Kuoviki kuuluu huutavan jänkälä. Son kans soman näkönen elikko. Arka vain ko mahoton. Kaukaa lähtee seki lenthon. Pikkukuovin olen kyllä päässy kuvvaamhan aika läheltäki.

     Sitä ihminen leppää ko saapii vain rauhassa olla. Kuunella pajulinnun laulua koivikossa, ilta-auringossa, ilman mithän kiirettä. Tässä olis muuten vaikka koko yön, mutta häätyy kohta lähteä nukkumhan. Väärti haasto verkoile ja aamusta pitäs lähteä kokemhan. Ensimäinen kerta jäitten lähön jälkhen. Sais nähä, onkhan huomena tauroa lounhaaksi. 

     Lähen ihan kohta. Kuhan ensin kuuntelen vähä aikaa käen kukuntaa. Ei muuten kukkunu jääjärhven. Eikö se seki ollu vanhankansan uskomuksia, että sillon tullee hyvä kesä? Sitä melkhein toivoo, että olis pitkhän lämmintä eikä satas. Jänkät ko kuivais ensin, niin ei olis sitte sääskiäkhän niin paljoa. Niitä viholisia lenteleeki jo nytten. Ja nonki tosi isoja, melkhein vois haulikola ampua. Vai pitäskhän alkaa harrasthan sitä uutta lajia, joku padeli soli nimelthän. Huitomhan mailala, mutta ulkona, eikä tartte ees vastapellaajaa. Ja palloja riittäis kesän mithan aivan nokko.

     Mie voisin viettää ikusta kevättä. On se vain niin ihanaa aikaa. Vai mitä solet väärtihyvä mieltä?"

Son taas kevät

      "Vaikka meilon ollu riethan kylmä kevät, niin viihmeinki alko lämpenemhän. Pilkiläkhän ei ole hyöväny käyvvä, ko kalakhan ei ole syöny. Linnukki on vasta joku päivä sitte ilmestynhe kunnola maisemhin. Tässä yks ilta mie kattoin ko jääty järvestä sulapilkakki. Ei sole muuttolinnuila oikhen rapeaa ollu. Ruoka on lujassa.

     Mutta eikhän se nyt ala jo kunnola lämpenemhän. Pihaki on jo niin sula, että pääsee kohta harkkaamhanki. Tässon talvikampheita kannettu varasthon ja kesävehkhet kaivettu esile. Grilliä en senthän vielä tuonu, mutta kohta seki varhman otethan käythön.

     Pitäs alkaa tuo venekki tervaamhan, mutta häätyy vielä oottaa lämpimämpiä päiviä. Sei oikhen toimi kylmälä kelilä. Mutta sitte saapiiki katiskan vethen ja pääsee herkuttelhen. Onko parempaa olemassakhan ko veres kala?

     Mutta nyt mie lähen ranthan kävelemhän ja kattelemhan lintuja. Valoa on jo sen verran paljo, ettei sieltä malttais milhän sisäle lähteä. Mutta häytyy se kuiteski. Muuten ei jaksa aamula töihin herätä. 

     Mulla on ollu näkemättä yks lempilintu, jota molen yrittäny tihrustaa. Viihmein mie eilen illala näin sen. Suopöllö on ylhensäkki aikasten liikhelä, mutta tänä kevhänä se ilmesty aika myöhhän.

     Ei muuta ko kumpparit jalkhan, pipo päähän ja kiikari kaulhan ja eiku bongailemhan.

     

Pidä Lappi siistinä

Kaljapakkaukset ovat yllättävän raskaita kuljettaa roskiin.

          Kilpisjärven väliä ajellessani, huomioni kiinnittyi tien laitoihin. Lumen sulaessa paljastuu ajattelemattomien ihmisten järjenjuoksu. Tai oikeastaan sen puute. "Pidä Lappi siistinä - aloita autostasi." tuntuu olevan valitettavan monella tunnuslauseena. 

Täytenä helppo kuljettaa - tyhjänä liian kookas taskussa pidettäväksi.

     Varsinkin isojen levähdyspaikkojen ääreltä, löytyy luontoon heitettyjä roskia paljon. Tyhjiä pulloja ja tölkkejä, ruokapakkauksia, jopa kymmenen litran muovikanistereita. Rekkakuskeilta on jäänyt iso osa näistä jätteistä, norjalaiset kulkijat jättävät myös usein roskansa levikkeille. Mutta kyllä sen osaavat toki suomalaisetkin. 

     Ennen melkein jokaisella levähdyspaikalla oli iso roskis ja paikat pysyivät puhtaina. Sitten kaikesta alettiin säästämään ja suurin osa roskakoreista kerättiin pois. Lopputuloksen saattoi arvata. Ely-keskus ei ole  innostunut lisäämään niiden määrää roskauksesta huolimatta. Surullista. Pitäisi ottaa Norjasta mallia. Siellä on aina paikat siistinä.

Tölkkien ja pullojen kohdalla ihmetyttää saamattomuus,
koska näistä maksetaan pantti. Itse ainakin kerään niitä ja
vien kauppaan. Vuoden mittaan niistä kertyy iso summa.