Korppi

      Istuskelen rauhassa kannon nokassa, keskellä erämaata. Yhtä äkkiä ilmassa kuuluu selvä metallin kolahdus, klong. Ääni kuuluu isolle, mustalle erämaan asukille.

     Korppi on tavanomainen näky täällä. Ennen niitä näkyi yleensä metsässä kaatopaikoilla, mutta pienten kaatopaikkojen sulkeuduttua ja isojen peityttyä, on korppeja alkanut esiintyä kyläkuvassa. Erämaan asukista on tullut urbaani kaupunkilainen.

     Korppi on viisaimpia lintujamme ja taitava lentäjä. Keväällä sen soidinlento on välillä jopa hämmästyttävää. Kaarteluja, äkkinäisiä suunnanvaihtoja, syöksymisiä, jopa väärinpäin lentoa. Isoksi linnuksi se on ällistyttävän notkea.

     Korppia eli kaarnetta pidetään kuolemanlintuna, koska se on haaskansyöjä. Samoin sen musta väri kuvastaa kuolemaa. Todellisuudessa korpin rinta kiiltelee monesti komean sinertävänä eivätkä vaaleammat värimuunnoksetkaan ole mahdottoman harvinaisia. Lintua pääsee näkemään läheltä todella harvoin ja siksi yleisväritys näyttää mustalta. Kunnantalolla on täytettynä korppipari, joista toinen on vaaleanruskea. 

     Metsässä liikkuessa, mustan linnun lentely taivaalla, kuuluu ehdottomasti osana Lapin luontoon, yhtä erottamana kuin valkoisen riekon kepeä juoksu risupensaan tyveltä toiselle koivikoissa. Kummankaan puuttuminen loisi ison aukon täydelliselle luontoelämykselle.