Ukkoherra

      "Mitä soliskhan kesä ilman ukkosia? Solis sama ko talvi ilman pakkasia. Ei oikhen milthän tuntuis. 

     Toiset pölkää ukkosta aivan kauheasti. Mie taas olen semmonen, että saatan mennä terassillekki kuuntelemhan ja kattomhan. Son soma seurata ko luonto näyttää voimiansa.

     Ääntähän siittä tullee ko Ukkoherra puottaa kivirathaila taihvaala. Siittä ei ole mithän haittaa, mitä nyt joskus pölhäyttää ko lähele lyöpii. Salamoitten kansa ei sitte kannata leikkiä. Siinä saattaa tulla isoki poppa. Son polttanu mökkejäki täälä joskus aikaa. Puullekki se tekkee rummaa jälkeä ko ossuu. 

     Ukkosen särkemästä puusta tehthin ennen vanhhan ristejä torjumhan Painajaista. Soli kummitus, joka pölkäs valoa ja kovvaa ääntä. Ukkosesta löytyy molempia. Siksi soli tehokhain karkotin pöröle.

     Sathen ääntä on soma kuunela. Son kauhean rauhottavvaa. Mustat pilvet ja salamat on komean näkösiä. Molen ollu monesti mettässä ukonilmala. Ko vain sajevaathet on matkassa, niin kyllä sitte pärjää. Yhen kerran meinas tosin vistothamhan, ko olima mönkijöilä liikhelä tunturissa. Avomaastossa oli ilkeä ajjaa ko istuit rautahökötyksen päälä. Kyllä se sitte helpotti ko pääsi koivikon suohjin. Ukkonen sautto, emmäkä kerinhe ajoissa laskeutua alas. Mutta hengissä selvithin. Monesti on ajettu iilin kans kilpaa ja on välilä kastuttu kunnolaki, ko ei kehanu pysähtyä ja laittaa saekampheita pääle. Son viis kilometriä pitkä matka kaatosatheessa.

     Nykki mulla on tämä jokakesänen harrastus menheilhän. Ukkostutkan vahtaaminen meinaan, ko aamula tyvär sano telkkarissa, että tänhän on taas ukkosta luvassa tälle peräle. Ei siinä mithän. Muistama vain vettää telkkarit ja muut konhet seinästä, niin kyllä met sitte pärjäämä, vaikka kuinka möyryäis.

     Nautima esityksestä."