Pajulinnun laulu soi koivikossa

    "Istun järventörmälä ja kattelen ko sotkat sukaltellee jäitten seassa. Viikossa suli jäät järvestä. Rannala pikkusen ennää hilheitä jälelä. Ennää ei pilkitä. Rantamäthäilä suokulaiset ottaa mittaa toisistansa. Siinä sulat pöllyää ko naaras lentää paikale. Niiton paljon. Varhman kolmattakymmentä. Ja joka paikassa näkkyy muutenki. Soma.

     Niitten välissä puikkelehtii liroja. Sirosti net kävelevät rantakasvien seassa ja nokkivat syötävvää. Non tosi kesyjä. Muutaman metrin päässä keikistelevät, eiväkkä pölkää minua ollenkhan.

     Kaukana jänkälä kuuluu kurjen huuto. Sielä net tepastellee sammakkojahissa. Nonki nuitten lirojen vastakohtia. Tosi arkoja. Niitä ei pääse oikhen näkemhänkhän. Sattumalta pääsee joskus sautattamhan likeltä.

     Järven toisessa päässä uipii jouttenpari. Net ei ole kovinkhan sosiaalisia. Samale järvele ei kestä tulla toisia joukhaisia. Heti on tappelu pystyssä. Näkkyy olevan jo pesäpuuhissa nekki.

     Kuoviki kuuluu huutavan jänkälä. Son kans soman näkönen elikko. Arka vain ko mahoton. Kaukaa lähtee seki lenthon. Pikkukuovin olen kyllä päässy kuvvaamhan aika läheltäki.

     Sitä ihminen leppää ko saapii vain rauhassa olla. Kuunella pajulinnun laulua koivikossa, ilta-auringossa, ilman mithän kiirettä. Tässä olis muuten vaikka koko yön, mutta häätyy kohta lähteä nukkumhan. Väärti haasto verkoile ja aamusta pitäs lähteä kokemhan. Ensimäinen kerta jäitten lähön jälkhen. Sais nähä, onkhan huomena tauroa lounhaaksi. 

     Lähen ihan kohta. Kuhan ensin kuuntelen vähä aikaa käen kukuntaa. Ei muuten kukkunu jääjärhven. Eikö se seki ollu vanhankansan uskomuksia, että sillon tullee hyvä kesä? Sitä melkhein toivoo, että olis pitkhän lämmintä eikä satas. Jänkät ko kuivais ensin, niin ei olis sitte sääskiäkhän niin paljoa. Niitä viholisia lenteleeki jo nytten. Ja nonki tosi isoja, melkhein vois haulikola ampua. Vai pitäskhän alkaa harrasthan sitä uutta lajia, joku padeli soli nimelthän. Huitomhan mailala, mutta ulkona, eikä tartte ees vastapellaajaa. Ja palloja riittäis kesän mithan aivan nokko.

     Mie voisin viettää ikusta kevättä. On se vain niin ihanaa aikaa. Vai mitä solet väärtihyvä mieltä?"