Valosaa on.

 

     Istuskelen keittiössä iltateetä juoden. Katselen ikkunasta ulos ja mietiskelen kaiken maailman asioita. On valoisaa vaikka kello on jo yksitoista. Pihalla pyörii jänis ruokaa etsien. Sen näkee aivan selvästi. Se on edelleenkin täysin valkoinen. Tavallisesti ne ovat kirjavia tähän aikaan.

     Yksi kevään hyvistä puolista on valon runsastuminen. Kaamoksen pitkä pimeys on kiehtovaa ja ĺevollista, mutta lopulta siihen alkaa turtua. Jännä kuitenkin, että pimeyttä silti kaipaa. Varsinkin nyt, kun revontulista tulee joka ilta ilmoituksia puhelimeen.

     Täällä oli viime viikolla pilkkiviikko, joka päättyi Kilpisjärven kilpailuihin. Kelit ovat olleet pilkkijöille suotuisia. Harmi vain kun osallistujamäärä on kutistunut alle sataan. Jututtamieni järjestäjien mukaan, pilkkijöitten määrä on kutistunut ainakin kolmanneksella koronaa edeltävältä ajalta. Nyt pitäisi saada enemmän väkeä kilpailemaan.

     Ajatus katkeaa ja hörppään teen loppuun. Lumisade on taas alkanut. Sateita on ollut jo monena päivänä. Ei sitä kuitenkaan paljoa ole tullut. Päivällä on kuitenkin muutama lämpöaste, joka riittää sulattamaan vähäiset lumet pois. Hyvä vain, että pitää kelit kylminä täällä ylhäällä. Ehtii alempana tulva laskea.

     Ei kait tässä muu auta kuin kömpiä petiin. Jokohan sitä huomenna tohtisi vaihtaa kesärenkaat autoon?

Kevät keikkuen tulevi.

 

     "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aivan kuivat. Nyt sielon kohta enämpi vettä ko lunta.

     Alko jo pölättämhän, että joko meiltä loppuu kelit. Justhinsa ko kerkis pilkile alkaa. Mutta ei senthän. Ilmat alko kylmenemhän. Ja alko hanki kantamhan kelkkaa. Oliki niin pehmeä välilä aijjaa. Siinoli semmonen viistoista-parikytä senttiä kovvaa lunta pinnassa ja sitte aivan pehmeää loppu. Vyötäröä myöjen on saanu välilä kahloa lynksiä umpisesta.

     Nyt sitä pitäs nauttia raikhaasta ulkoilmasta, mutta ko nuot työt haittaa. Toishaalta olis soma piettää kesälommaa tähän aikhan, mutta sitte ei pääsis kesälä kulkhen tammukoitten perässä. On se niin hankalaa ihmisrievun elämä. Tekis kohta mieli alkaa joutilhaaksi, mutta häätyy sitä ellääkki. Ahvesila ei oikhen laskuja makseta.

     Olishan se toishaalta seki, ku alkas myymhän toisile semmosia joutistelulomia. Kulkis turistien kansa pitkin mettiä hommaamassa kaikkea mukavaa. Tosin se muuttus kyllä ittelä taas työnteoksi, että se siittä vappauen tuntheesta.

     Kyllä son tieten niin, että paras son jatkaa haaveilua ja työntekoa entishen malhin ja toivoa hyviä kelejä viikonlopuiksi koko loppukevhääksi. Ja nauttia jokhaisesta hetkestä, minkä ehtii olla ulkona. Ja nyt alkaa pilkkiviikkoki.

     Ja tiijjättäkö mitä? Paras on vielä eessä. Kohta se taas alkaa. Pääsee seuraamhan lintujen muuttoa. Sitä riemua ja sielunhoitoa!"

Akkujen latausta.

 

     "Tet varhman oletta joskus olhet tilanthessa, jossa tunnetta ittenne oikhen väsynheksi. Mie en tarkota semmosta fyysistä väsynystä, ko semmosta henkistä väsymystä. Jokku viishamat puhhuu aivosumusta. Saattaa se semmostaki olla.

      Ylhensäkki henkinen väsymys tullee ressistä, liiasta työnteosta, sairauesta, lähheisen poismenosta, elämäntilantheista joile met emmä välttämättä pysty itte mithän. 

     Tässon ollu pari raskasta viikkoa takana. Kaikenlaista on tullu hommattua ja kaikkea on tapahtunu. Torstaina mie sitte totesin kotona, että nyt tämä laukkominen ja ressaaminen saapii riittää. Lähemä mökile rauhiottumhan.

     Ja niin met sitte tehimä. Karkasima töistäki vähä varemin ja hurhautima mökile. Pari yötä mettässä, mökilä puuhastelua, lintujen seurailua, kelkkailua ja pilkkimistä. Pää tyhjeni ajatuksista ja akut lattautu taas kummasti. Kyllä se mettäterapia on parasta ihmisen jaksamisele."

          

Hetan Marianpäivät

 

     "Niin se taasen vuosi vierähti. Marianpäivän markkinoila tuli piipahettua molempina päivinä. Lauvvantaina oli paljon myyjiä kylälä. Suopunkikilpailut houkutteli väkeä kattomhan. Tuli sitä taasen ostettua jotaki. Pyssyy taas vuojen lämpimänä.

     Paikaliset käsityöntekijät on olhe taasen reiphana. Monenlaista non tehne. Toivottavasti muukki osti tuotheita. Se innostaa jatkamhan perinettä ku tavara liikkuu.

     Sunnuntaina oliki sitte hiljasempaa. Markkinatorilakhan ei ollu ennää ku kaks myyjää. Kaalo tuuli vishin verotti tulijoita. Mutta ei sole ko pukeutumiskysymys. Kyllä sielä pitkälä takila tarkennee. 

     Sotilhakki on lähtenhe jo kotia. Ei net kuulema ollu olhet oikhen ostopäälä. Ei sitä kukhan oikhen osanu ennakolta aavistaa, minkälainen tuomonen homma oikhen on. Ens kerrala olhanki sitte viishampia, ko tiijjethän mitä on tulossa.

     Kovasti non kuihtunhe nämät meijjän tapahtumat entisajoista. Tuossa raatasimma monen tutun kansa siittä. Meijjän pitäs vain saaha enämpi ihmisiä innostumhan myymhän töitänsä. Tekijöitä kuiteski piisaa. Markkinointiaki pitäs lisätä paljon, ko ei nuita mainoksia ole kauheasti näkyny oikhen mishän.

     Uusia ideoita tarvittais meijjän tapahtumien ja kunnan kehittämishen. Ottakaappa ihmiset koppi ja puhukaa järjestäjile jos teilä on hyviä ajatuksia. Ja tieten tekijöitäki tarttee, ko ei net hommat ittesthän tapahu.

     Hyvvää kevättä jokhaisele. Nautima lissääntyvästä auringosta ja lähethän pilkile."

Nordic Responce 2024

 

     "Viimi päivinä on ollu ruuhkaa tien päälä ko Naton sotaharjotus alko. Välhin ollu tiekki poikki ko sielon sotapojat ajelhe methän vääränlaisila konheila. 

      Somahan nuita vehkheitä on kattella ko ohi menevät. Sitä mie vain mietin, että tekkeekhän nuot panssarivaunut nuihin teihin vahinkoa, ko net kuiteski painaa melko paljon ja telaketjuila liikkuvat. Ja mitenkhän tuo mettä kestää. Lunta on kuiteski metri, mutta kyllä nuot mennee pohjia myöten.

      Hetassa on vanhan koulun pihala markkinakki. Ei ollu kylläkhän kovin montaa myyjää. Mitenkhän met saisima myyjät innostumhan tulhen, ko paikkaki on kuulema ilmanen. Käsityön tekijöitä meilä kyllä piisais omasta takkaa. 

     Ens viikonloppuna onki sitte Marianpäivät. Silloin on lauantaina kans markkinat samassa paikkaa ja muualta tulhet torimyyjät on koko viikonlopun. Varhman vilkhaampaa sillon.

     Toivoma ens viikonlopuksi hyvvää keliä ja innostusta jokhaiselele, että lähethän markkinoile kattelemhan ja tuttuja tappaamhan."

Lentsukautta elethän.

 

     "Kevät selvästi lähestyy. Sen hoksaa jo siittä, että kaiken maaliman lentsut iskee pääle. Pakkasen aikhan pysy terhveenä, mutta heti ku lauhtu, sitä palelutti ittensä ko oli muka niin lämmintä.

     Pimeäki alkaa väistymhän. Auringostaki on jo haittaa ko ajjaa autola. Piti kaivaa oikhen ahvalasikki esile. Ja hoksas kuinka likaset lasikki on talven jäljiltä. Niitei pääse kuitenkhan pesemhän ko vasta kevhäälä. Häätyy laskea sälekaihtimet alas taikka vettää verhoja kiini. 

      Sitä molen muuten aina ihmetelly, ko talveksi laitethan paksut verhot ja kesäksi semmoset hengettömät. Eikö solis järkevämpi laittaa toisinpäin? Talvela ko on pimeä, ohkasista tulis valo läpi ja kesälä ei paistais aurinko sishän, ko on peittävät verhot. Ei net ole nuot emänänpuolet lämmenhet siihen ajatukshen. Mie vain sitä tuola miehen logiikalla mietiskelin.

     Siltikki nuot auringonlaskut ja nousut on tosi hienoja tähän aikhan. Taihvaanranta oikhen kylpee valossa. Revontuliaki näkkyy vielä jonku aikaa.

     Meilä moninkertastuu kunnan väkiluku vähäksi aikaa, ko alkaa net isojen poikien leikit ens viikonloppuna. Jossaki luki, että tänne tulis kaheksan ja puoli tuhatta sotilasta. Sielon mettässä muutama jälki kuorata. 

     Olkaa sitte varovaisia liikenthessä. Koskhan ei tiijjä, minkä mutkan takana son se Leopardi poikittain tien päälä."

Tuuleaa

 

     "Tuulee niin, että tukka hulmuaa.Sonki tämä tammikuu perintheisesti tuiskuaikaa. Nuorena ruukathin alottaa ansapyynti kunnola vasta tammikuun tuiskujen jälkhen. Soliki kova homma putsata ansat tuiskun jälkhen. Nostele kaikki risut pinnale ja viritä langat uuesthan. Soli melkhein sama ko olisit uuesthan tehny koko homman. Kauhea työ, mutta oli se sommaa. Mie tykkäsin.

      Ko linnuista alethin puhumhan, niin olettako hoksanu, että meilä on alkanu teeret kummasti lissääntymhän. Isoja tokkia on ihmiset nähnet. Ja non noushe ylemäksi. Net ei ennää asustele pelkästhän kuusirajala. 

     Meilä ei oikeasthan tuiskunu ku yhtenä päivänä. Silloinkhan ei siittä ollu kauheasti haittaa ko yläperälä. Sielä on ollu pahin myrsky vuoshin. Autoja jäi kiini kinokshin tien päälä. Norjan puolelaki suljethin teitä. Niin se oikeasthan pitäs tehä tule Kilpisjärven tielekki. Kilpisjärvelä puomi kiini tarvittaessa ja sama Karesuvanossa.

    Muutaman päivän se pietti lauhaa keliä ja piti kollaa ulkoiluttaa monta kertaa. Nyt taas alko pakastamhan. Saapii hetken huilata sen puolesta. Siinä mielessä son somempi, ko ei tuola ulkona lumisatheessa kehtaa kuitenkhan mithän tehä.

    Koviman puhurin jälkheisenä aamuna, kävelin kartanola kattelemassa, oliko tuiskuttanu pihan pahastikki umphen. Soli tuullu justhin sopivalta suunnalta, ko oli koko pihapiiri aivan auki. Joskus siinä on joutunu tekhen kovastikki töitä, että on päässy autola liikhele. 

     Silhmin pisti pikkuset jäljet lumessa. Ensimäistä kertaa meijjän pihala oli ollu kaurhiita liikhelä. Soma. Mie taijjanki ottaa ja soitahuttaa yhele väärtile ja kysässä, mitä niile vois antaa, että pysysit tässä. Sekö on syöttäny niitä jo vuosikauvvet.

     Niitä mie en olekhan vielä päässy kuvvaamhan."