maanantai 26. helmikuuta 2024

Lentsukautta elethän.

 

     "Kevät selvästi lähestyy. Sen hoksaa jo siittä, että kaiken maaliman lentsut iskee pääle. Pakkasen aikhan pysy terhveenä, mutta heti ku lauhtu, sitä palelutti ittensä ko oli muka niin lämmintä.

     Pimeäki alkaa väistymhän. Auringostaki on jo haittaa ko ajjaa autola. Piti kaivaa oikhen ahvalasikki esile. Ja hoksas kuinka likaset lasikki on talven jäljiltä. Niitei pääse kuitenkhan pesemhän ko vasta kevhäälä. Häätyy laskea sälekaihtimet alas taikka vettää verhoja kiini. 

      Sitä molen muuten aina ihmetelly, ko talveksi laitethan paksut verhot ja kesäksi semmoset hengettömät. Eikö solis järkevämpi laittaa toisinpäin? Talvela ko on pimeä, ohkasista tulis valo läpi ja kesälä ei paistais aurinko sishän, ko on peittävät verhot. Ei net ole nuot emänänpuolet lämmenhet siihen ajatukshen. Mie vain sitä tuola miehen logiikalla mietiskelin.

     Siltikki nuot auringonlaskut ja nousut on tosi hienoja tähän aikhan. Taihvaanranta oikhen kylpee valossa. Revontuliaki näkkyy vielä jonku aikaa.

     Meilä moninkertastuu kunnan väkiluku vähäksi aikaa, ko alkaa net isojen poikien leikit ens viikonloppuna. Jossaki luki, että tänne tulis kaheksan ja puoli tuhatta sotilasta. Sielon mettässä muutama jälki kuorata. 

     Olkaa sitte varovaisia liikenthessä. Koskhan ei tiijjä, minkä mutkan takana son se Leopardi poikittain tien päälä."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kevät keikkuen tulevi.

       "Olipa meilä tässä somat kelit. Viikon piti oikhen kevhäistä. Lumet suli silmissä. Pääsiäisenä ko kävi pilkilä, olit järvet aiva...