Istuskelen keittiössä iltateetä juoden. Katselen ikkunasta ulos ja mietiskelen kaiken maailman asioita. On valoisaa vaikka kello on jo yksitoista. Pihalla pyörii jänis ruokaa etsien. Sen näkee aivan selvästi. Se on edelleenkin täysin valkoinen. Tavallisesti ne ovat kirjavia tähän aikaan.
Yksi kevään hyvistä puolista on valon runsastuminen. Kaamoksen pitkä pimeys on kiehtovaa ja ĺevollista, mutta lopulta siihen alkaa turtua. Jännä kuitenkin, että pimeyttä silti kaipaa. Varsinkin nyt, kun revontulista tulee joka ilta ilmoituksia puhelimeen.
Täällä oli viime viikolla pilkkiviikko, joka päättyi Kilpisjärven kilpailuihin. Kelit ovat olleet pilkkijöille suotuisia. Harmi vain kun osallistujamäärä on kutistunut alle sataan. Jututtamieni järjestäjien mukaan, pilkkijöitten määrä on kutistunut ainakin kolmanneksella koronaa edeltävältä ajalta. Nyt pitäisi saada enemmän väkeä kilpailemaan.
Ajatus katkeaa ja hörppään teen loppuun. Lumisade on taas alkanut. Sateita on ollut jo monena päivänä. Ei sitä kuitenkaan paljoa ole tullut. Päivällä on kuitenkin muutama lämpöaste, joka riittää sulattamaan vähäiset lumet pois. Hyvä vain, että pitää kelit kylminä täällä ylhäällä. Ehtii alempana tulva laskea.
Ei kait tässä muu auta kuin kömpiä petiin. Jokohan sitä huomenna tohtisi vaihtaa kesärenkaat autoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti