"Tuulee niin, että tukka hulmuaa.Sonki tämä tammikuu perintheisesti tuiskuaikaa. Nuorena ruukathin alottaa ansapyynti kunnola vasta tammikuun tuiskujen jälkhen. Soliki kova homma putsata ansat tuiskun jälkhen. Nostele kaikki risut pinnale ja viritä langat uuesthan. Soli melkhein sama ko olisit uuesthan tehny koko homman. Kauhea työ, mutta oli se sommaa. Mie tykkäsin.
Ko linnuista alethin puhumhan, niin olettako hoksanu, että meilä on alkanu teeret kummasti lissääntymhän. Isoja tokkia on ihmiset nähnet. Ja non noushe ylemäksi. Net ei ennää asustele pelkästhän kuusirajala.
Meilä ei oikeasthan tuiskunu ku yhtenä päivänä. Silloinkhan ei siittä ollu kauheasti haittaa ko yläperälä. Sielä on ollu pahin myrsky vuoshin. Autoja jäi kiini kinokshin tien päälä. Norjan puolelaki suljethin teitä. Niin se oikeasthan pitäs tehä tule Kilpisjärven tielekki. Kilpisjärvelä puomi kiini tarvittaessa ja sama Karesuvanossa.
Muutaman päivän se pietti lauhaa keliä ja piti kollaa ulkoiluttaa monta kertaa. Nyt taas alko pakastamhan. Saapii hetken huilata sen puolesta. Siinä mielessä son somempi, ko ei tuola ulkona lumisatheessa kehtaa kuitenkhan mithän tehä.
Koviman puhurin jälkheisenä aamuna, kävelin kartanola kattelemassa, oliko tuiskuttanu pihan pahastikki umphen. Soli tuullu justhin sopivalta suunnalta, ko oli koko pihapiiri aivan auki. Joskus siinä on joutunu tekhen kovastikki töitä, että on päässy autola liikhele.
Silhmin pisti pikkuset jäljet lumessa. Ensimäistä kertaa meijjän pihala oli ollu kaurhiita liikhelä. Soma. Mie taijjanki ottaa ja soitahuttaa yhele väärtile ja kysässä, mitä niile vois antaa, että pysysit tässä. Sekö on syöttäny niitä jo vuosikauvvet.
Niitä mie en olekhan vielä päässy kuvvaamhan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti