"Jotenki se tuo aamukaste on aina masentanu. Son sen merkki, että kesä alkaa olhen ohitte. Vaikka met saama kuiteski vielä nauttia lämpimästä monta viikkoa, se kuiteski tuntuu aina yhtä ilkeältä. Ei kannattis kalenteria paljoa vilkuila.
Son kuiteski suhteelinen käsitys tuo lämmin. Nykhän ei ole mittarissa ko +8. Tässäten meilä kävi nollassa ja toisessa päässä kyllää oli pari piirua pakkasen puolela. Menikhän mustikat sen siliän tien.
Ei net senthän ollu menny. Tai, no ei net lauvantaina vielä olhet. Niin maistuthin hyväle. Mutta ko sunnuntai-aamuna heräs, niin soli vähä pakkasen puolela ja sen kyllä maisto marjoista. Villisti niistä lähtee maku. Mutta kyllä niitä talvela syöpii. Jos ei muuten, niin leipoo piirakan. Kyllä net sokkerin kans mennee.
Puolukhan pitäs jossaki välissä päässä käymhän. Son vain hankala ko tuo hirvenpyyntiki alko. Jos ei sitte kerrää samala nekki, ko istuu vahissa. Karpaloita tullee tänä vuona paljo ja isoja marjoja näkkyy olevan. Niitä pittää kerätä sitte vähä ennen lunta. Silloin non parhaimilhan.
Nyt alkaaki olhen kohta sen verran pimeä, että saapii alkaa tihrustamhan taihvaale, jokhan nuita revontulia näkyis. Sielä oliki ollu auringonpurkaus ja nyt se pitäs alkaa näkymhän jo täälä asti. Se vain ko tänne tuli pilvistä. Sunnuntaiksi luvathin täyvvellinen kuunpimenys, että toivoma siooin kuiten kirkadta keliä.
Atraimenki kattoin jo valhmiiksi, jos vaikka pääsis käymhän tuulastamassa. Sitä tullee tehtyä aivan liian vähäsen. Sen jännempää hommaa ei olekhan. Sie kattelet ottalampun valossa järvenpohjaa. Sielä avvautuu aivan erinäkönen maalima ko päivänvalola. Ja ko näjet kalan, niin sitte yrität seivästää sen. Siinä hommassa ei minkhän näkösiä muita ajatuksia mielhen. Se, jos mikä, on semmosta terapijjaa. Oikeaa pään tyhjenystä. Kokkeilkaappa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti