Voi mahoton.

 

     "Viime viikko livahti sallaa karkhun. Sitä ei oikhen ees tajunu, ko soli jo menny. Häätyis vishin vähä toppuutella tuota kiirettä. Ei sole mikhän ihme ko aika mennee ku siivilä. Oikhen rukatuksela harppoo menhen.

     Meilä loppu sitte kaamoski. Ei sole koskhan ollu nuin lyhkänen. Tai ainaki se siltä tuntu. Ei oikhen ehtiny kunnola nautiskelemhan. Valo lissääntyy päivä päivältä ja kyllä se aurinkoki sieltä jossaki välissä aina näkkyy. Se alko olhen jo haitaksi ko autola ajo. Son vielä niin matalala, että suorhan silhmin paistaa. 

     Jännä talvi meilä on ollu, ku pakkasta oli ku ennen vanhhan. Luntaki on tullu suunnilhen joka päivä. Villisti satanu vaikka pakkastaki on ollu pääle kahenkymmenen. Ei sole kyllä ennen nuin tehny.

     Eilenki lumi jääty ikkunhan kiini koko ajan ajaessa. Lämmitin piti piettää täysilä, että ees jotaki näki. Lampukki meni niin kuurhan, että piti välilä nekki raapata. Hyvä ko tikkaviittojen välin näki ethenpäin. Oli se kyllä kumma keli.

     Ja tänhän taas sattaa vaihtheksi lunta. Jotenki sitä kuiteski kaipaa sitä kovvaa pakkasta, ko tässä taas nojjailee kolhan. Voisi mielumin kattella tähtiä ja revontulia näin töitten jälkhen iltapuhtheina. Nyt jos toppaa liian pitkäksi aikaa, niin naapurit kattoo ikkunasta, että kyllä sonki tehny oikhen elävän näkösen lumiukon pihale.

     Että semmonen talvi meilä täälä. Voi mahoton!"

Huippupaikka

 

     "Oli se senthän soma ko meiläki oli talvi pitkästä aikaa. Kunta pääsi ishoin otsikoihin monena päivänä. Ulkomailaki kauhistelthin ko meilä oli niin kylmää.

     Mutta oliko se lopulta kovinkhan kylmä. Meilä ei ole oikhen ollu monhen vuothen kunnon pakkasia. Nyt oli muutaman päivän neljänkympin pinnassa. Tällä hetkelä molema olhe tänä talvena kylmin paikka koko maassa.

     Oliko se lentokentälä mitattu peräti -44,3 astetta. Son se viralinen lukema. Hetassa oli ollu yhessä paikkaa -44,9 ja Palojoessa melkhein -47. Ei siinä tehe paljoa mieli autoa tarttaila ko pakon eessä. 

     Mieki piin ommaa kotteroa vishin viikon roikassa, ettei ihan kokonhan jäävy. Onneks mie laitatin siihen ylläpitolaturin, ko yks väärti suositteli semmosta. Sillä on ollu semmonen jo monta vuotta, eikä ole akkukhan jäätyny tai tyhjentyny. Moni tuttu on sanonu, että non joutunhe osthan uuen akun pakkasen takia.

     Pakkaset ko loppu ja tuli sitte se nollakeli, niin tuntu, että saapii t-paitasilhan olla ulkona. Äkkiä sitä ihminen tottuu. 

     On siittä kylmästä senthän ollu jotaki hyötyäki. Bensaa on säästyny ja kuntoki kohonu ku on liikkunu jalkasten kylilä ja joutu puita kanthan melkosesti. Sei ole ollu hullumpaa ja mie olenki jatkanu kylästelyä kävellen senki jälkhen. Suosittelen rohki muilekki."

Uus vuosi, vanhat kujhet.

 

     "Tänhän vietethänki sitte vuojen viimistä päivää ja oikhen talvisissa tunnelmissa. Pakkastakhan ei ole ko -25. Kyllä tarkennee. 

    Mie olen miettiny tätä kulunutta vuotta. Mitä kaikkea son pitäny sisälhän. Huolia ja murhheita on piisanu, mutta niin on ilosiaki asijoita. Saldo onneksi kuiteski jääpii reilusti plussan puolele. Eihän sitä ihminen muuten jaksas. Mettässä käynnit on jääny vähemäle, samaten ku kuvvaaminenki, mutta pittäähän sitä olla seuraavalle vuojele jotaki tavotetta. Muutenhan homma karkais vanthuusta, ko pitäs koko ajan olla tekemässä pelkkiä mukavia asijoita. Tulis vielä ressi.

     Naapurissa ammuthin jo raketteja. Ottivat vähä ennakkoa, mutta sielä on pieniä lapsia, niin sen ymmärtää. Somahan son ko nekki näkevät raketit. Muuten non varhman jo nukkumassa puolita öin. Sais nähä jaksaako itte valvoa sinne asti. Soma son kattoa ku kyläläiset ampuvat raketteja taihvaale. Mie en ole itte ampunu pitkhän aikhan, ko lapset on jo niin isoja, ettei net ennää oikhen perusta niistä. Kattelevat kyllä, mutta ei itte ammuta.

     Pittää vielä syöpässä juhlaruokaa, mutta sohvale ei saa mishän nimessä mennä istumhan. Jääpii kyllä sitte raketit näkemättä. Mie ko nukahan, niin saapii kyllä lasin takana räjähtää, ennenku mie havahun.

     Hyvvää Uutta Vuotta kaikile ja vielä parempaa ens vuotta!

Jouluisia mietteitä.

 

      Istuskelen aamiaispöydässä kahvin ja suolakalaleipien äärellä. Lumityöt pitäisi lähteä tekemään. Mutta mietiskelen joulua. Kuinka paljon se onkaan vuosien saatossa muuttunut.

     Poikasena jouluaatto oli pitkä. Jouluruokaa ja pukkia odotellessa, aika tuntui pysähtyneen täysin. Isän kanssa haudalla käynti lyhensi odotusta, mutta silti aika mateli. Jouluaterian jälkeen, oli vuorossa illan kohokohta. Viimein eteisestä kuului tömistelyä. Pukki oli ehtinyt meille asti.

     Aikuisena aika sitten lyheni, kun oli jo omia lapsia. Aamusta tehtiin lumityöt, kannettiin puut sisälle ja tehtiin muita pieniä askareita. Edellispäivänä oli kuusi tuotu sisälle sulamaan ja aatto-aamuna se sitten koristeltiin lasten kanssa. Perinteinen haudalla käynti opetettiin seuraavalle sukupolvelle. Lasten pukin odotuksen näki selvästi. Pieni puuhastelu lyhensi kuitenkin heidän odotusaikaansa. Joulupäivänä sitten käytiin aina Ämmin ja Äijjin tykönä syömässä.

     Lasten kasvaessa samat puuhastelut jatkuivat. Pukkia ei enää tarvinnut odotella, mutta kuusen alla oleva lahjakeko kiehtoi edelleen. Meillä on aina jouluruuan jälkeen avattu lahjat. Vierailut isovanhempien luona jatkuivat edelleen.

     Nykyisin lapset ovat tulleet käymään kotona joulunpyhinä, jos suinkin ovat töitten vuoksi päässeet. Jouluperinteet ovat jatkuneet samoina. Myös heillä, vaikka eivät olleet päässeet tulemaan pohjoiseen.

     Eilinen päivä meni samalla kaavalla. Aamusta lähdin kolaamaan pihaa ja tein pieniä askareita. Päivän hämärtyessä lähdimme viemään kynttilät haudoille. Niiden määrä on lisääntynyt vuosien saatossa. Vanha polvi on hiljakseen siirtynyt muille riekonpyyntimaille.

     Haudalla käynnin jälkeen kävimme joulukirkossa muutaman vuoden tauon jälkeen. Saunan jälkeen olikin vuorossa vuoden kohokohta - jouluateria. Siitä on tullut meidän perheen vuoden eniten odotettu asia. Harmi vain kun koko perhe ei voinut kokoontua yhtäaikaa. Työt asettavat esteitä. Jokainen kuitenkin tahoillansa yrittää ylläpitää opittuja perinteitä parhaansa mukaan. Ja joulun jälkeen nähdään taas kuitenkin.

     Siemaisen kupista kahvin loput. Ei auta, lumityöt kutsuvat. Jotenkin tänä joulupäivän aamuna eivät lumityöt tunnu niin pahalta. Täytyyhän eilis-illan kinkulle antaa kyytiä. Joulun hiljaisuudessa on mukava antaa mielelle aikaa rauhoittua. Eihän sitä tiedä vaikka näkisi tontun vilahtavan jossain pihapuitten varjoissa. Vai olisiko se sittenki jänis tai kärppä...

     Mukavia joulunpyhiä kaikille!

     

Joulurauhaa

      "Pimmeys on kääntyny laskhun ja kohta alkaa aurinkoki näkymhän. Kaamos on oikeasthan taas menny niin, ettei sitä ole ees hoksanukhan. Eikä ole kyllä hoksanu käyvvä kuvvaamassakhan sitä. Pittää kokkeila korjata asija nyt joululoman aikana. Oikeasthan kukhan ei ole puhunu koko kaamoksesta mithän. Ei se vishin ennää kethän masena. Hyvä niin.

     Huomena onki sitte jouluaatto. Riisipuuro, hauvvala käynti, joulusauna, jouluruoka ja pukki. Siinäpä net onki huomisen päivän ohjelma. Nautithan jouten olosta perhhen parissa. Tehkääppä tekki sama. Leväkkää rauhassa ja nauttikkaa läheisten seurasta. Antakkaa pääkopan täyttyä joulumielestä. Kyllä sitä kerkiää pähkäilhen arkea sitte joulun jälkhenki.

     Oikhen hyvvää joulua meile kaikile!"

Ruuhkaa kirkola.

 

     "Lumihiutalhet leijjailee hiljokshen maahan. Naurattaa ajatus, että non nekki omaksunhet ajatuksen meijjän kiirhettömästä elämäntavasta. Hithaasti net kattoo, että mihinkhän mie asettauvun. Oliskhan tuossa lumipaakun vieressä hyvä paikka vai tippusinko tuohon penshan tyvhen. Onhan tässä aikaa miettiä, ei mithän kiirettä.

     Köykänen on ollu kolata. Semmosta höttyrää. Soma son välilä ulkoilakki kartanola, mutta ko sitä tullee koko ajan. Satas kerrala kunnola ja pitäs sitte pitkhän taukoa. Sais tehä muutaki.

     Kävästin tässä kaupassa viime torstai-iltana. Kylän suorala ajaessa ihmettelin, että mikhän homma son, ku postin kohala oli kauheasti autoja. Mie ajattelin jo, että sunkhan siinä ole kolaria sattunu. Siinä oli piha täynä autoja ja tien laijjassa oli varhman toistakymmentä jonossa.

     Kaupassa sitte kuulin, että Teboilila oli bensatarjous. Myythin polttoainheita euro viijjenkymmen litrahinthan. No, se se sitte selittääki. Kyllä se mieki ajastin sinne kattomhan, mutta pyörsin takasi ko sielä oli jono vain kasunu. Emmie jaksanu alkaa jonottamhan ja kello oli jo sen verran, etten molis keriny tarjousaikhan tankile kuitenkhan. 

     Kuluttelin siinä kylälä sitte muuten aikaa ja menin seittemän jälkhen tankkaamhan ko ei ollu ennää jonoakhan. Pärjäs siinä sitte kuitenki kymmenen senttiä litralta. Olis sitä kuiten muutenki pitäny tankata.

     Jonosta tuli muistoja mielhen, ko kävi Venäjällä sillon yheksänkymmentä-luvun alussa. Sielä oli samalaiset jonot bensa-asemilla, paitti että noli varhman kilometrin mittaset. 

     Suomalaiset on kovia jonottamhan ja näkkyy se koskevan meitä enontekiöläisiäki. Kyllä mie tuon bensajonon niinki ymmärän, ko ihmisten pittää liikkua autoila ja kelkoila mettässä ja leipäjonon ko ei taho olla rahhaa ruokhan, mutta sitä mie ole oikhen koskhan ymmärtäny, että jonotethan ilmasten ämpäreitten kansa. Niitä ko saapii parila kolmela eurola kaupoista. Eikä tartte jonossa palella. Ihmiset on vireät tarjousten perhän.

     No se. Mie jonotan sitte tankila ko tartten kelkhan bensaa, jos siinä sattuu olhen muitaki. En mole kyllä vielä ees ottanu sitä oikhen esile, ko ei ole ollu kauheasti tarvetta. Sielä son ressun alla. Esittää enämpi lumikinosta ku kelkkaa. Pittääpä vasiten kaivaakki se esile ja käyvvä ajastamassa mökile jälki. Pääsee pitemhän kulkemhan kevhälä, ko ajjaa kunnon pohjan sinne.

     No, sempä mie taijjanki huomena tehä, jos tässä kollaamiselta kerkiää."

     

Hyvvää ittenäisyyttä!

     "Son taasen juhlapäivä tievossa. Meilä ruukathan juhlistaa ittenäisyyspäivää vähä hienomala ruuala ja kattomalla linnanjuhlia. Eipä sitä oikhen muuten ossaa tavaliset ihmiset juhlia. Jokhainen omala tyylilänsä. 

     Kelin puolesta olis voinu käyvvä vaikka vielä hirviä hiihtelemässä. Mutta antaa elläimien olla rauhassa näin juhlapyhänä. Kattoo, jos sitä vielä innostuis sieläki käymhän.

Oikhen hyvvää Itsenäisyyspäivää kaikile!"