maanantai 25. joulukuuta 2023

Jouluisia mietteitä.

 

      Istuskelen aamiaispöydässä kahvin ja suolakalaleipien äärellä. Lumityöt pitäisi lähteä tekemään. Mutta mietiskelen joulua. Kuinka paljon se onkaan vuosien saatossa muuttunut.

     Poikasena jouluaatto oli pitkä. Jouluruokaa ja pukkia odotellessa, aika tuntui pysähtyneen täysin. Isän kanssa haudalla käynti lyhensi odotusta, mutta silti aika mateli. Jouluaterian jälkeen, oli vuorossa illan kohokohta. Viimein eteisestä kuului tömistelyä. Pukki oli ehtinyt meille asti.

     Aikuisena aika sitten lyheni, kun oli jo omia lapsia. Aamusta tehtiin lumityöt, kannettiin puut sisälle ja tehtiin muita pieniä askareita. Edellispäivänä oli kuusi tuotu sisälle sulamaan ja aatto-aamuna se sitten koristeltiin lasten kanssa. Perinteinen haudalla käynti opetettiin seuraavalle sukupolvelle. Lasten pukin odotuksen näki selvästi. Pieni puuhastelu lyhensi kuitenkin heidän odotusaikaansa. Joulupäivänä sitten käytiin aina Ämmin ja Äijjin tykönä syömässä.

     Lasten kasvaessa samat puuhastelut jatkuivat. Pukkia ei enää tarvinnut odotella, mutta kuusen alla oleva lahjakeko kiehtoi edelleen. Meillä on aina jouluruuan jälkeen avattu lahjat. Vierailut isovanhempien luona jatkuivat edelleen.

     Nykyisin lapset ovat tulleet käymään kotona joulunpyhinä, jos suinkin ovat töitten vuoksi päässeet. Jouluperinteet ovat jatkuneet samoina. Myös heillä, vaikka eivät olleet päässeet tulemaan pohjoiseen.

     Eilinen päivä meni samalla kaavalla. Aamusta lähdin kolaamaan pihaa ja tein pieniä askareita. Päivän hämärtyessä lähdimme viemään kynttilät haudoille. Niiden määrä on lisääntynyt vuosien saatossa. Vanha polvi on hiljakseen siirtynyt muille riekonpyyntimaille.

     Haudalla käynnin jälkeen kävimme joulukirkossa muutaman vuoden tauon jälkeen. Saunan jälkeen olikin vuorossa vuoden kohokohta - jouluateria. Siitä on tullut meidän perheen vuoden eniten odotettu asia. Harmi vain kun koko perhe ei voinut kokoontua yhtäaikaa. Työt asettavat esteitä. Jokainen kuitenkin tahoillansa yrittää ylläpitää opittuja perinteitä parhaansa mukaan. Ja joulun jälkeen nähdään taas kuitenkin.

     Siemaisen kupista kahvin loput. Ei auta, lumityöt kutsuvat. Jotenkin tänä joulupäivän aamuna eivät lumityöt tunnu niin pahalta. Täytyyhän eilis-illan kinkulle antaa kyytiä. Joulun hiljaisuudessa on mukava antaa mielelle aikaa rauhoittua. Eihän sitä tiedä vaikka näkisi tontun vilahtavan jossain pihapuitten varjoissa. Vai olisiko se sittenki jänis tai kärppä...

     Mukavia joulunpyhiä kaikille!



     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ne ovat saapuneet.

       "Ei tarttenu ennää tehä halkoja yksin. Kesästä nauttiminen loppu. Tai oikeasthan väheni. Lämmin keli ja vesisathet teki tehtävän...