Voi mahoton.

 

     "Viime viikko livahti sallaa karkhun. Sitä ei oikhen ees tajunu, ko soli jo menny. Häätyis vishin vähä toppuutella tuota kiirettä. Ei sole mikhän ihme ko aika mennee ku siivilä. Oikhen rukatuksela harppoo menhen.

     Meilä loppu sitte kaamoski. Ei sole koskhan ollu nuin lyhkänen. Tai ainaki se siltä tuntu. Ei oikhen ehtiny kunnola nautiskelemhan. Valo lissääntyy päivä päivältä ja kyllä se aurinkoki sieltä jossaki välissä aina näkkyy. Se alko olhen jo haitaksi ko autola ajo. Son vielä niin matalala, että suorhan silhmin paistaa. 

     Jännä talvi meilä on ollu, ku pakkasta oli ku ennen vanhhan. Luntaki on tullu suunnilhen joka päivä. Villisti satanu vaikka pakkastaki on ollu pääle kahenkymmenen. Ei sole kyllä ennen nuin tehny.

     Eilenki lumi jääty ikkunhan kiini koko ajan ajaessa. Lämmitin piti piettää täysilä, että ees jotaki näki. Lampukki meni niin kuurhan, että piti välilä nekki raapata. Hyvä ko tikkaviittojen välin näki ethenpäin. Oli se kyllä kumma keli.

     Ja tänhän taas sattaa vaihtheksi lunta. Jotenki sitä kuiteski kaipaa sitä kovvaa pakkasta, ko tässä taas nojjailee kolhan. Voisi mielumin kattella tähtiä ja revontulia näin töitten jälkhen iltapuhtheina. Nyt jos toppaa liian pitkäksi aikaa, niin naapurit kattoo ikkunasta, että kyllä sonki tehny oikhen elävän näkösen lumiukon pihale.

     Että semmonen talvi meilä täälä. Voi mahoton!"