Rohki soma paikka

 

 "Kävin aattona hauvala kynttilöitä viemässä. Hautuumaa oli taas niin kaunis yhtenä kynttilämerenä. Paljon ihmiset tuopii kynttilöitä ja muistelevat edesmenheitä. Tapa on kaunis ja molen opettanu sen omilekki lapsile. Yhessä kävimä koko perhhen voimin.

     Toinen hieno paikka oli vanhan koulun paikala laitetut valolaavut. Net näkkyy komeasti ja varhman turistit on kovasti kuvanhet niitä. Siihen oli pystytetty Enontekiö-kylttiki. Kattelin sitä ja pohin, että kuinka oikeassa sonkhan. Enontekiö - son tosijhanki rohki soma paikka ellää..."

Joulurauhaa

 

      "Son taas vuosi menny. Pukki tullee perjantaina kylhän. Sais nähä onko sitä ollu niin kilttinä, että oikhen paketila muistaa. Vai onkhan sitä ollu niin tuhmana, että tuopii oikhen koiijukuorman pihale. Kyllä niitäki polttaa pitkhän. Lapset ainaski oottaa kovasti - paketteja siis.

     Ittelä joulussa tärkeintä on rauhottuminen, lähheiset ja tietenki hyvä ruoka. Siihen meilä panostethanki kovasti. Kerran vuojessa saapii herkutella kunnola. Muutaman päivän kinkku- ja laatikkokuurin jälkhen, maistuuki taas arkinen hirvikäristys hyvältä.

     Ei muuta ko hauskaa joulunootusta ja oikhen hyvvää joulua kaikile tasapuolisesti! Nautima!"

Voi kurjuutta

      Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Seuraavista kuvista voi päätellä, kuinka kurjaa meillä on täällä kaamoksen keskellä tällä hetkellä...

Pakkasen rauhottama juhlapäivä

 

     "Kävin seku ajelemassa ja kuvvailemassa kaamoksen alkua. Häytyy sanoa, että nyt on hienoin aika vuojesta menossa. Taivas hehkuu pastellisävyissä. Hiljasuuen melkhein kuulee. Silloin tällöin paukahtaa oksa poikki lumen painosta. Riekot ja mettot on kiepissä, tiaset kyhjöttää oksien kätköissä ja jänikset makkuusijoilhan. Pakkanen on rauhottanu koko mettän. Eikä ihmisekhän liiku mielelhän.

     Oikhen hyvvää ja rauhalista Ittenäisyyspäivää kaikile!"

     

Joulumyyjäisissä.

      "Kyllä noli rohki laimean tuntoset joulumyyjäiset viimi vuona. Vähä myyjiä ja väkeä juuri kethän. Pääsi sitä senthän väärtien kans raatimhan ja kahvinisut ostamhan. Hyvä että kuitenki jotaki tapahtumia senthän pietethin, ko muuten on niin vaisua kylilä. Mutta tosi turvalisesti noli silloin järjestettykki. 

     Tänä vuona myyjäiset oliki sitte jo koko normaalit, vaikkakhan parin vuojen takashen väkimäärhän ei kuitenkhan päästy. Väkeä pääsi käymhän kuitenki hyvin. Myyjiä vain oli vähälaisesti tänä vuona. Net ei tieten jokku uskala lähteä tuommoshen tapahtumhan. Mutta hyvin net menit. Ihmiset kuljit maskit päässä ja piethin väliä muihin. Niinku pittääki. Kaikki tuntu olhen ilosela päälä. Näkihän sielä väärtejä pitkästä aikaa. Hyvä kuitenki, että jotaki senthän järjestethän. Ihmiset kaipaavat näitä sosiaalisia tapahtumia. Kevhällä Marianpäivät peruthin koronan vuoksi, mutta Väärtipäivät senthän oli. Muutenki tapahtumien perruutuksia on ollu joka puolela.

     Myyjiä oli tänä vuonna neljätoista. Normaalisti niiton kolme-neljäkymmentä. Ihmiset satsaavat myyjäishin kovasti. Tavaraa on tarjolla monhen lähthön.  Käsitöitä, leivonnaisia ja paljo muutaki löytyy pukinkonthin. Muutama lahja on jo hankittuna. Myyjien puolesta tosin olis toivonu, että ihmiset olisivat rohkeamin olhe liikhellä. Tosin tuo pakkanenki verottaa kävijöitä, luultavastikki enämpi ku korona. Mutta ny häätyy lähteä kotia kahvinkeithon ko ostethin pussilinen joulutorttuja mukhan. Jos kuttuis naapurin kylhän kahvistelemhan, ko sei itte kehanu näin mukamaste kylmälä ilmala lähteä."

Kaamoksen porteilla

      Valo vähenee päivä päivältä. Sinistä hämärää alkaa olemaan yhä enemmän ja pastellisävyt alkavat tulla esille. Auringonnousut ja laskut ovat upeita katsella.  Lunta on vähän, mutta talven tuntua alkaa olemaan, kun aamulla mittarissa alkoi olla kolmen kympin kriisi lähellä. Tai ei se oikeastaan meille mikään kriisi ole. Hyvä vain, että jäät vahvistuvat ja jänkät jäätyvät. 

     Olemme saaneet ihailla upeita kuutamo-iltoja ja revontuletkin ovat näyttäytyneet vaihtelevalla menestyksellä. Pilviset ilmat ovat hankaloittaneet niiden katselua paikoitellen. Eilen illalla kyllä näkyivät hyvin, vaikka ei niitä voinut kovinkaan hienoiksi kehua. Tai sitten ne innostuivat karkeloihin sen jälkeen, kun lähdin itse nukkumaan. Ei viitsi kovin myöhään valvoa, kun aamusta täytyy kuitenkin lähteä liikkeelle.

     Elämä jatkuu pakkasesta huolimatta. Tuli mieleen eräs turisti, joka kylmissään ihmetteli, miten oikein voimme asua täällä lumen ja kylmyyden keskellä. "Helposti. Laitama vain aamula paksumasti vaatetta.", vastasin hänelle. Ilmeestä päätellen vastaus ei oikein tuntunut lämmittävän.

     Voi hyvin kuvitella, miltä brittituristista tuntuu, kun hän astuu Hetan lentokentällä koneesta ulos. Heille on kyllä ennakkoon kerrottu, että täällä saattaa olla pakkasta jopa -30 astetta, joten kannattaa pukeutua sen mukaisesti. Englannissa asuva ei varmastikaan osaa kuvitella, kuinka kylmää täällä silloin oikeasti on. 

     Ensi lauantaina Hetassa pitäisi olla joulumyyjäiset, ellei sitten korona riistäydy meillä käsistä, niin kuin Muoniossa on käynyt. Pidetään peukkuja ja maskeja. Eihän siinä muu auta kuin suojata itsensä mahdollisimman hyvin. Sopeutumistahan tämä meiltä vaatii, samalla lailla kuin niiltä briteiltä, jotka hyppäävät Englannin nollakeleistä tänne Lapin kolmenkympin pakkasiin. Villahousut ja maski - molempia on ilkeä käyttää, mutta molemmat suojaavat. Periaate on sama.

     Menkää terveenä!

     

Harmaata harmoniaa

     Taivas on harmaa. Itse asiassa koko maailma näyttää harmaalta. Lunta satelee hiljalleen ja näkyväisyys heikkenee. Hiihdin kolmisen kilometriä passipaikalle. Lumi kantaa jo hyvin, mutta jänkillä pitää olla tarkkana. Lumipeite suojaa maata hyvin jäätymiseltä ja pikku pakkasessa suksia on hankala saada puhdistettua, jos uppoaa veteen. Hiihtäessä voi nautiskella luonnon rauhassa. Vielä ei ole kelkkailijoitakaan kovin montaa. Ainostaan poromiehiä liikkuu moottorin voimalla tähän aikaan vuodesta.

     Jostain kaukaa kuuluu koiran haukku. Meidän koira se ei ole, koska ajomies on aivan toisella suunnalla. Alkaa olemaan viimeisiä kelejä koirapyyntiin. Lunta on jo sen verran, ettei se enää jaksa juosta pitkään. Lisäksi hirvi saattaa vahingoittaa koiraa, jos liian lumen takia se ei pääse pakoon.

     Lumisade sakenee. Näkyvyyttä on enää pari sataa metriä. Märkä pökkylä palaa kituliaasti nuotiossa. Tarvitsisin tervaskannon, mutta niitä ei näy lähettyvillä olevan, enkä viitsi poistua passipaikalta niitä hakemaan. 

     Olen näkevinäni koivikon reunalla, jänkän takana tumman hahmon. Olisiko hirvi? Sade kuitenkin häivyttää hahmon ja pian se katoaa kokonaan. Olisiko eläin käynyt minua katsomassa ja lähtenyt sitten toisaalle. Jään odottamaan näkyisikö sitä vielä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Taisin nähdä harhoja. Kuvitellut koko tapahtuman. Pitkä odottelu ja lumisade saavat aistimuksia aikaan. Kohennan hiljaa valkeaa ja lisään siihen pari koivupökkylää. 

     Kaamoksen alku on hienoa aikaa. Luonto rauhoittuu talvihorrokseen. Ainoat näkemäni elävät olennot erämaassa ovat tiaiset, korpit ja kuukkelit. Täällä sitä on parhaiten koronaa piilossa, mäntyjen keskellä vaaroissa ja koivikoissa ojanrutojen varsilla - kotona.