Valo vähenee päivä päivältä. Sinistä hämärää alkaa olemaan yhä enemmän ja pastellisävyt alkavat tulla esille. Auringonnousut ja laskut ovat upeita katsella. Lunta on vähän, mutta talven tuntua alkaa olemaan, kun aamulla mittarissa alkoi olla kolmen kympin kriisi lähellä. Tai ei se oikeastaan meille mikään kriisi ole. Hyvä vain, että jäät vahvistuvat ja jänkät jäätyvät.
Olemme saaneet ihailla upeita kuutamo-iltoja ja revontuletkin ovat näyttäytyneet vaihtelevalla menestyksellä. Pilviset ilmat ovat hankaloittaneet niiden katselua paikoitellen. Eilen illalla kyllä näkyivät hyvin, vaikka ei niitä voinut kovinkaan hienoiksi kehua. Tai sitten ne innostuivat karkeloihin sen jälkeen, kun lähdin itse nukkumaan. Ei viitsi kovin myöhään valvoa, kun aamusta täytyy kuitenkin lähteä liikkeelle.
Elämä jatkuu pakkasesta huolimatta. Tuli mieleen eräs turisti, joka kylmissään ihmetteli, miten oikein voimme asua täällä lumen ja kylmyyden keskellä. "Helposti. Laitama vain aamula paksumasti vaatetta.", vastasin hänelle. Ilmeestä päätellen vastaus ei oikein tuntunut lämmittävän.
Voi hyvin kuvitella, miltä brittituristista tuntuu, kun hän astuu Hetan lentokentällä koneesta ulos. Heille on kyllä ennakkoon kerrottu, että täällä saattaa olla pakkasta jopa -30 astetta, joten kannattaa pukeutua sen mukaisesti. Englannissa asuva ei varmastikaan osaa kuvitella, kuinka kylmää täällä silloin oikeasti on.
Ensi lauantaina Hetassa pitäisi olla joulumyyjäiset, ellei sitten korona riistäydy meillä käsistä, niin kuin Muoniossa on käynyt. Pidetään peukkuja ja maskeja. Eihän siinä muu auta kuin suojata itsensä mahdollisimman hyvin. Sopeutumistahan tämä meiltä vaatii, samalla lailla kuin niiltä briteiltä, jotka hyppäävät Englannin nollakeleistä tänne Lapin kolmenkympin pakkasiin. Villahousut ja maski - molempia on ilkeä käyttää, mutta molemmat suojaavat. Periaate on sama.
Menkää terveenä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti